”Meidän täytyy näyttää, että olemme elossa”

1918 – Emme unohda, emme anna anteeksi.”

Näin luki Helsingin työväen, vasemmiston ja SAK:n järjestämän tämänvuotisen vappukulkueen eräässä banderollissa. Kulkuee­seen olivat liittyneet myös anar­kistit, joiden rumpuryhmä pau­kutti sanomaansa julki itsepäisen tehokkaasti.

Vappu on jo melkein 25 vuoden ajan ollut myös kristittyjen esiin­marssin suosikkipäivä Helsingis­sä. Viime tiistai oli pääkaupunki­seudulla harvinaisen kylmä ja ih­misiä oli kaduilla huomattavasti vähemmän kuin yleensä vappu­päivänä. Marssikonkareiden Ulla ja Eero Koskisen osallistumis­ta sää ei kuitenkaan haitannut. 1990-luvun lopusta asti Jeesuk­sen puolesta marssinut pariskun­ta pitää kristittyjen yhteistä ulos­tuloa tärkeänä.

– Meidän täytyy näyttää, että olemme elossa.

Ulos rukoilemaan ja ylistämään

Suomalainen Jeesus-marssi syn­tyi 1990-luvun alussa, kun kol­misenkymmentä uskovaa, muun muassa silloisen Chrisma-seura­kunnan (nyk. Silmu) jäseniä, teki Helsingissä pienimuotoisen ru­kouskävelyn.

Rukouskävelyn hengellinen idea oli poimittu kansainvälisestä 1980-luvulla alkaneesta March for Jesus -liikkeestä. Liikkeen tarkoi­tuksena oli tuoda kristityt eri kirk­kokunnista ulos kaupunkien ka­duille rukoilemaan ja ylistämään.

Helsingissä osallistujamäärä moninkertaistui lopulta niin, että vuonna 1995 marssille osallistui noin 8 500 henkilöä. Tapahtuma uutisoitiin laajalti eri medioissa. Muun muassa Helsingin Sanomat kysyi seuraavan päivän pääuu­tisotsikossaan ”Varastaako Jee­sus-marssi vapun?”

Vuosien aikana marssijoiden määrä on tapahtuman pääkoordi­naattorin Jorma Lahikaisen mu­kaan vaihdellut kahdesta tuhan­nesta kuuteen tuhanteen riippu­en muun muassa säätilasta.

Rukoustapahtumasta vappujuhlaksi

Helsingin Jeesus-marssissa ovat vuosien saatossa olleet taval­la tai toisella mukana kymme­net eri pääkaupunkiseudun seu­rakunnat. Sen luonne muuttui pikku hiljaa puhtaasti rukous- ja ylistystapahtumasta kristilliseksi koko perheen vappujuhlaksi, kun Kristityt Yhdessä ry ja Radio Dei ottivat tapahtumasta järjestely­vastuun.

– Muutaman viime vuoden ai­kana olemme palanneet juuril­le ja keskittyneet enemmän rukoukseen. Tänä vuonna kolme­toista pastoria eri kirkkokunnista ja herätysliikkeistä rukoili tapah­tumassa Suomen puolesta, Lahi­kainen kertoo.

Mediat ristiriitaisia

Vaikka Helsingin Jeesus-marssi on vakiinnuttanut asemansa yh­tenä pääkaupungin ja jopa koko Suomen suurimpana vappumars­sina, se on suosioonsa nähden harvoin ylittänyt valtakunnallis­ten medioiden uutiskynnystä.

Jeesus-marssin yksi perustaja­jäsenistä, kansanedustaja Ante­ro Laukkanen, muistelee, kuinka huippuvuoden 1995 jälkeen mars­sin osallistujamäärä laski viiteen tuhanteen.

– Se oli yhä valtakunnan suurin marssi, mutta Helsingin Sanomat uutisoi, että ”Jeesus-marssi hii­puu”. Pari vuotta sen jälkeen uuti­sointi tyrehtyi melkein kokonaan.

Laukkanen arvelee, että media ei tiedä, miten käsitellä ilmiötä, jossa kristittyjen tapahtuma tun­kee itsensä työväen juhlaan.

Toista on kuitenkin muual­la Suomessa. Esimerkiksi Keski­suomalainen julkaisi viime viikol­la heti vapun jälkeisenä päivänä uutisen otsikolla ”Työväki jäi taas toiseksi: Jeesus-marssi sai liik­keelle valtavan joukon ihmisiä Jy­väskylässä”. Valtava joukko koos­tui vajaasta viidestäsadasta hen­kilöstä.

Marsseja yli kymmenellä paikkakunnalla

Arvioiden mukaan Jeesus-mars­seja on järjestetty vuosien aika­na yli kymmenellä eri paikkakun­nalla eri puolilla Suomea. Muun muassa Heinolassa juhlittiin tänä vuonna kymmenvuotista histo­riaa.

Tampereella tapahtuma on vain yhden vuoden nuorem­pi kuin Helsingissä. Alusta asti marssia järjestänyt Mika Piirto kertoo, että tänä vuonna marssit­tiin sisällissodan muistovuoden vuoksi sovintoteeman alla.

Vuonna 2000 Tampereella jär­jestettiin valtakunnallinen Jee­sus-marssi, joka oli osa kansain­välistä aikavyöhykkeittäin etene­vää vuorokautta, jota kutsuttiin Jeesus-päiväksi. Marssille osallis­tui arviolta 13 000 ihmistä ja maa­ilmanlaajuisesti yli 20 miljoonaa.

Vappu hyvä ajankohta

Vuosittain kymmenet tuhannet ihmiset näkevät Jeesus-marssin. Tapahtuman ajankohdan sijoitta­mista juuri vapuksi on välillä kri­tisoitu tahallisena työväen juhlan häirintänä.

Sekä Piirto että Lahikainen ovat kuitenkin vahvasti sitä miel­tä, että Jeesus kannattaa tuoda esille juuri sinä yhtenä päivänä vuodesta, jolloin kaduilla on kaik­kein eniten ihmisiä liikkeellä.

Miehet uskovat, että tulevai­suudessa yksi Jeesus-marssipe­rinteen haasteista on siirtää näky uudelle sukupolvelle.

– Tämä on valtava projekti, joka vaatii paljon vapaaehtoistyö­tä. Vuosien varrella on kuitenkin ollut yhä vaikeampaa saada ihmi­siä mukaan talkoisiin, Lahikainen harmittelee.

He toteavat, että Jeesus-mars­siperinteen hedelmät, kuten evan­keliumin esilläolo, rukous ja kris­tittyjen yhteyden selkeä lisäänty­minen, ovat vaivannäön arvoisia.

Niina Tuovinen

Kommentti:

Marssi – merkityksellinen osa rukouselämää?