Maahanmuuttajat tulevat

Suomi kansainvälistyy kovaa vauhtia. Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstämme oli viime vuonna lähes seitsemän prosenttia. Vuoden 2016 lopussa maassamme asui noin 180 eri kansallisuuteen kuuluvaa, suurimpana ryhmänä Viron kansalaiset. Sisäministeriön kansliapäällikkö

 

Päivi Nergin mukaan työvoiman maahanmuuttoa ja maahanmuuttajaväestön osaamista tarvitaan myös taloudellisen kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi. Suotuisamman talouskehityksen ja -näkymien johdosta huomion painopiste onkin siirtynyt yhä laajemmin maahanmuuttokysymyksiin, ei pelkästään turvapaikanhakijatilanteen hoitoon.

 

– Suomi on pieni tekijä maailman kriisien ratkaisemisessa. Kannamme kuitenkin oman vastuumme ja myönnämme turvapaikan niille, jotka tarvitsevat suojelua maamme lainsäädäntöön perustuen. Pyrimme myös EU-maiden ja Pohjoismaiden kesken noudattamaan yhdenmukaisia käytäntöjä turvapaikkamenettelyssä, Nerg linjaa.

 

Myös Maahanmuuttoviraston (Migri) ylijohtaja Jaana Vuorion mielestä on tärkeää, että maahanmuuton kokonaiskuva pidetään mielessä.

 

– Suurin osa Suomeen tulevista on muita kuin turvapaikanhakijoita. Esimerkiksi vuonna 2016 ensimmäisen oleskeluluvan saaneita kolmansien maiden kansalaisia oli 30 000, joista kansainvälisen suojelun perusteella luvan saaneita turvapaikanhakijoita oli 7 700 ja kiintiöpakolaisia 750. Suomeen pyrkivistä 20 prosenttia haki oleskelulupaa työnteon perusteella. Muita maahanmuuton syitä ovat esimerkiksi opiskelu tai avioliitto, Vuorio kertoo.

 

 

Vuosi, jolloin kaikki muuttui

Syksyllä 2015 turvapaikanhakijoiden määrä kymmenkertaistui muutamassa kuukaudessa ja Suomi joutui uuden tilanteen eteen. Kansliapäällikkö Nergin mukaan maassamme on nyt varauduttu paremmin erilaisiin yhteiskunnan häiriötilanteisiin.

 

– Sisäisen turvallisuuden kysymykset ovat saaneet aiempaa suurempaa painoarvoa julkisessa keskustelussa. Maahanmuutto on osa sisäistä turvallisuutta. On varmistettava, että turvapaikkaprosessi toimii nopeasti ja kustannustehokkaasti, Nerg toteaa.

 

Esimerkiksi Jyväskylässä kaupunkiin muuttavien pakolaistaustaisten asiakkaiden määrän kasvuun on osattu varautua, koska alueelle on perustettu vastaanottokeskuksia.

 

– Haasteena on ollut traumatisoituneille suunnatun psyykkisen tuen palvelun huonohko saatavuus. Työntekijöiden tietoisuutta ja osaamista pakolaisuudesta tulisikin koko ajan aktiivisesti lisätä eri palveluissa, Jyväskylän kotoutumispalveluiden palveluesimies Elina Hienola kertoo.

 

 

Suomen turvallisuusuhat

Kansliapäällikkö Päivi Nergin mukaan Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Myös sisäinen ja ulkoinen turvallisuus liittyvät nyt entistä läheisemmin toisiinsa. Nerg huomauttaa, että Suomi on joutunut kohtaamaan kauempana olevien konfliktien heijastusvaikutuksia.

 

– Turvallisuustilanteemme on suomalaista yhteiskuntaa kohdanneista muutoksista huolimatta kuitenkin hyvä, ja maamme on turvallinen ja vakaa maa elää.  Viranomaistoimintaan luotetaan ja viranomaisilla on valmiutta työskennellä yhdessä myös kolmannen sektorin kanssa.

 

– Terrorismintorjunta, vihapuheeseen ja rasismiin puuttuminen sekä arkipäivän  turvallisuuteen vaikuttaminen lisäämällä viranomaisten näkyvyyttä ja lähestyttävyyttä ovat  käytännön keinoja turvallisuustilanteen ylläpitämisessä ja turvallisuudentunteen luomisessa, Nerg kuvaa.

 

Hän viittaa myös tuoreeseen Jarno Limnéllin ja Jari Rantapelkosen kirjaan Pelottaako? Nuoret ja turvallisuuden tulevaisuus (2017), jonka mukaan polarisaatio on nuorten ja  nuorten aikuisten mielestä suurempi turvallisuusuhka kuin mikään ulkoinen tekijä.

 

Tällainen polarisaatio nousee yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja eripuraisuudesta. Päivi Nerg katsoo, että nuoret aikuiset luottavat kuitenkin vielä turvallisuusviranomaisiin ja yhteiskunnan rakenteisiin, ja tämän luottamuksen säilyttämiseksi on tehtävä töitä.

 

– Maahanmuutto jakaa ihmisten mielipiteitä. Rakentava ja totuuspohjainen keskustelu helposti vaikeutuu, koska monet ottavat herkästi vastaan vain sellaista tietoa, joka on lähinnä heidän omaa maailmankuvaansa, Nerg harmittelee.

 

– Terroristit ja väkivaltaista ääritoimintaa tukevat pyrkivät lisäämään polarisaatiota, sillä hyvin jakaantuneessa ja vastakkainasetteluun perustuvassa ilmapiirissä heidän on helpompi värvätä uusia jäseniä. Onkin tärkeä torjua yhteiskunnan jakaantumista, ja varmistaa, että jokaisella on jonkinlaisia positiivisia tulevaisuudennäkymiä. Myös tunne siitä, että kuuluu yhteiskuntaan ja että siihen kannattaa kuulua, on tärkeä.

 

 

Haasteena kotiinpaluu

Päivi Nerg ja Jaana Vuorio toteavat, että jokaisella ihmisellä tulee olla selvä asema yhteiskunnassa, eikä kenenkään tulisi oleskella maassa laittomasti. Ilman oleskelulupaa Suomessa olevilla on suuri riski syrjäytyä, ajautua tekemään rikoksia elääkseen ja ennen kaikkea suuri riski joutua rikollisten tai rikollisryhmien hyväksikäyttämäksi.

 

– Viranomaisten tehtävä on noudattaa lakeja ja tehdä päätöksiä niiden pohjalta. Turvapaikkapäätösten oikeellisuutta valvovat meillä riippumattomat tuomioistuimet. Kysymys onkin ennen kaikkea siitä, kannustammeko kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä jäämään Suomeen laittomasti ja minkälaisen kuvan annamme heille mahdollisuuksista elää yhteiskunnan ulkopuolella, Nerg korostaa.

 

– On arvostettavaa, että suomalaiset ovat aktiivisia ja kantavat huolta toisista ihmisistä. Viranomaisen velvollisuus on kuitenkin tarkastella asiaa yksittäisten tapausten lisäksi myös laajempana kokonaisuutena. Kielteisen päätöksen saaneita kannustetaan aina ensisijaisesti palaamaan vapaaehtoisesti. Tähän viranomaiset toivovat tukea myös seurakunnilta ja järjestöiltä.

 

 

Kolmas sektori voimavarana

Kotouttamisesta huolehtiminen kuuluu Suomessa työ- ja elinkeinoministeriölle. Nerg ja Vuorio toteavat, että kolmannella sektorilla on kuitenkin tärkeä rooli sekä turvapaikan hakemisessa että kotoutumisvaiheessa. Seurakunnat ja vapaaehtoisjärjestöt ovat merkittäviä toimijoita monikulttuurisuuden ja hyvien etnisten suhteiden edistämisessä.

 

– Vapaaehtoisuuteen pohjautuvalla toimintatavalla onnistutaan nopeasti ja joustavasti kohdentamaan resursseja sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Järjestöt kartuttavat yhteiskunnan aineellista, henkistä ja sosiaalista pääomaa, vahvistavat julkista toimintaa ja täyttävät myös julkiselle toiminnalle säädettyjä velvoitteita, Nerg sanoo.

 

Jaana Vuorio puolestaan haastaa seurakuntia olemaan aktiivisia ja harjoittamaan lähimmäisen palvelua konkreettisella tavalla. Hänen mukaansa niillä on esimerkiksi suomen kielen opiskelussa useita mahdollisuuksia olla turvapaikanhakijoiden tukena.

 

– Kotoutumisvaiheessa turvapaikanhakijat siirtyvät kuntaan asumaan ja tarvitsevat paljon tukea. Erityisesti maahanmuuttajanaisten tukeminen on asia, johon seurakunnat voisivat tarttua. Kotiin jäävien naisten kielitaito jää usein hyvin niukaksi, ja arjen haasteet ovat suuria.

 

Elina Hienolan mukaan onnistuneen kotoutumisen avaintekijät ovat yksilöllisiä.

 

– On tärkeää, että maahanmuuttajan kanssa mietitään, mitkä ovat hänen kotoutumisensa tavoitteet ja avaintekijät, mutta myös sitä, mikä hidastaa kotoutumista, Hienola sanoo.

 

– Olemassa olevien palvelujen luovalla käytöllä pyritään vastaamaan siihen, että maahanmuuttajan ensimmäiset vuodet veisivät häntä henkilökohtaisten tavoitteiden suuntaan.

 

Yleensä työikäinen maahanmuuttaja käy kotoutumiskoulutusta eli opettelee ensimmäisen vuoden suomen kieltä ja uuden asuinmaan pelisääntöjä. Hienolan mukaan on tärkeää, että silloin rinnalla kulkee joku, jolla on uskallusta kertoa myös kirjoittamattomista sosiaalisista säännöistä. Hänen kokemuksensa mukaan vain harvoin kotoutujat löytävät ensimmäisten vuosien aikana sellaisia kantasuomalaisten yhteisöjä, jotka ottaisivat tulijat omakseen. Tässä kolmas sektori ja seurakunnat ovat avainasemassa.

 

– Maahanmuuttajien kanssa työskennellessä tulisi pitää mielessä, että ei ole olemassa maahanmuuttajien joukkoa vaan erilaisia ihmisiä. Loppujen lopuksi ihmiset ovat samanlaisia suruineen, iloineen ja pelkoineen, Hienola huomauttaa.

 

Hän tietää, että ensimmäisinä vuosina osa pakolaisista luo itselleen pikku hiljaa kuvaa toimivasta, oikeudenmukaisesta ja kaikkien ihmisten oikeudet tunnustavasta yhteiskunnasta. Siitä kaikilla ei ole lainkaan aikaisempaa kokemusta.

 

– Kaikki ihmiset luovat omalta osaltaan kuvaa suomalaisesta yhteiskunnasta uudelle tulijalle. Toivottavasti osaamme tehdä sen hyvin, Hienola sanoo.

 

 

Seurakunnat siltana yhteiskuntaan

Suomen Helluntaikirkon maahanmuuttajatyöryhmän puheenjohtaja Timo Kekolahti seuraa läheltä seurakuntien valmiuksia kohdata maahanmuuton haasteita. Maahanmuuttajatyöryhmän tehtävänä on edustaa helluntaiseurakuntia ja tarjota niille koulutusta ja tukea maahanmuuttajien parissa tehtävään työhön.

 

Tällä hetkellä työn alla on valtakunnallinen maahanmuuttajatyön strategia. Kekolahden mukaan maahanmuuttajien parissa tehtävä työ ei voi olla irrallinen osa seurakunnan toimintaa.

 

– Kaiken toiminnan tulisi tapahtua monikulttuurisuuden kautta niin, että autamme kulttuureja kohtaamaan toisiaan. Tämä haastaa myös suomalaiset kotoutumaan uuteen toimintatyyliin, Kekolahti toteaa.

 

– Seurakunta on kuin yhteiskunta pienoiskoossa, ja siellä on mahdollista harjoitella myös yhteiskunnallisia taitoja. Maahanmuuttajien tulisikin saada olla osa seurakunnan toimintaa.

 

Kekolahti kertoo kansainväliseltä siirtolaisjärjestöltä (IOM) tulleesta palautteesta. Sen virkailija sanoi huomanneensa, että yhteiskuntaan hyvin kotoutuneilla maahanmuuttajilla on lähes aina yhteys kristilliseen seurakuntaan. Kekolahti toteaakin, että seurakunta voi olla porttikäytävä kotoutumiseen järjestämällä sekä erikielisiä tapahtumia että ennen kaikkea kaikille yhteisiä tilaisuuksia, joissa myös vastuu jakaantuu kaikille.

 

– Kotoutumisen tulisi tapahtua niin, että siinä seisotaan kahden kulttuurin varassa: pidetään yllä omaa kulttuuria ja lisäksi tuetaan suomalaisen kulttuurin tuntemista, Kekolahti määrittelee.

 

Hän kantaa huolta saavuttamattomasta ryhmästä maahanmuuttajien keskuudessa. Heitä ovat esimerkiksi avioliiton, työn tai opiskelun takia Suomeen tulleet. Lisäksi monikulttuuristen perheiden lapset kamppailevat usein suomalaisen ja toisen kulttuurin välimaastossa.

 

Kekolahden mukaan helluntailiikkeen yhteistyö eri viranomaisten kanssa on tiivistynyt viime vuosina. Hän kannustaa seurakuntia siihen, että ne kertoisivat toiminnastaan ja resursseistaan maahanmuuttoasioita hoitaville paikallisille viranomaisille.

 

– Unelmani on, että seurakunnista tulisi kaikkien kansojen rukoushuoneita. Jotta tähän päästään, on ymmärrettävä yhteyden merkitys, Kekolahti painottaa.

 

Tällä hetkellä maahanmuuttajatyö on monissa seurakunnissa lähinnä marginaaliharrastajien käsissä. Muutos on mahdollinen mutta vaatii aikaa, tietoisuuden  lisäämistä, rohkeita askeleita ja sitoutumista.

 

 

Katja Köykkä

 

 

 

 

 

 

 

Faktaa ja maahanmuuton terminologiaa

 

Kansainvälistä suojelua saava

Henkilö, joka on saanut pakolaisaseman tai oleskeluluvan toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella. Ulkomaalaislaista poistui 16.5.2016 säädös, jonka mukaan turvapaikanhakijalle on voitu myöntää oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella.

 

Kiintiöpakolainen

YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) pakolaiseksi katsoma henkilö, jolle on myönnetty  maahantulolupa Suomeen pakolaiskiintiön puitteissa.

 

Kotouttaminen

Kotoutumisen monialainen edistäminen ja tukeminen. Tähän pyritään viranomaisten ja  muiden toimijoiden tarjoamien kotoutumista edistävien ja tukevien toimenpiteiden ja palveluiden avulla. Nämä määritellään henkilökohtaisessa kotoutumissuunnitelmassa.

 

Kotoutuminen

 

Maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka päämääränä on, että maahanmuuttaja tuntee olevansa yhteiskunnan aktiivinen ja täysivaltainen jäsen.

 

Maahanmuuttaja

Maasta toiseen muuttava henkilö. Yleiskäsite, joka koskee kaikkia eri perustein muuttavia henkilöitä.

 

Pakolainen

Ulkomaalainen, jolla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Pakolaisaseman saa henkilö, jolle jokin valtio antaa turvapaikan tai jonka YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) katsoo olevan pakolainen.

 

Turvapaikanhakija

Henkilö, joka hakee suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta valtiosta. Henkilöllä ei ole vielä oleskelulupaa Suomessa. Turvapaikkaa voi hakea, jos on aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi esimerkiksi uskonnon, kansalaisuuden tai poliittisen mielipiteen vuoksi.

 

Toissijainen suojelu

Jos turvapaikan saamisen edellytykset eivät täyty, toissijainen suojeluasema voidaan myöntää, jos uhkana on kuolemanrangaistus, teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen ja ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

 

 

migri.fi

kotouttaminen.fi

infopankki.fi/fi/muutto-suomeen/olen-/turvapaikanhakija