Juhannuskonferenssin jälkeen hengähdetään hetki

Kun vuoden työ kiteytyy viiteen päivään

Juhannuskonferenssin suurkeittiö toimii biovoimalla: soppatykkien pesissä rätisee avotuli. Tapahtumakoordinaattori Leea Miettinen vaihtoi kuulumisia Suvianna Ahvenaisen kanssa. Kuva: Eero Haarala

Tapahtumakoordinaattori Leea Miettisellä oli erinomainen juhannus. Helluntaiseurakuntien suurtapahtuma Juhannuskonferenssi sujui varsin leppoisasti, nyt kun säätkin tekivät helluntailaisten vuotuiselle ponnistukselle oikeutta.

Miettinen on ”nainen Juhannuskonferenssin takana”, vaikka hän puhuukin paljon tiimitovereistaan, IK-opiston konferenssi-isäntä Marko Halttusesta ja harjoittelija Matias Villbergista.

Näiden ihmisten työpöydän läpi Juhannuskonferenssi pitkälti soljuu.

– Tärkeä osa kokonaisuutta ovat tietysti vapaaehtoiset esimiehet ja valtakunnalliset toimikunnat, kuten nuorisotyövaliokunta ja konferenssin ohjelmatoimikunta. Ne edustavat valtakunnallisessa tapahtumassa seurakuntakenttää, Miettinen avaa.

Viime vuosina Juhannuskonferensissa vastuuta on annettu yhä enemmän paikallistoimijoiden käsiin eri puolille maata. Jokaiselle kokoukselle on nimetty tuottajaksi seurakunta tai henkilö, joka käyttää omia kontaktejaan tilaisuuden muodostamisessa. Miettinen pitää järjestelyä onnistuneena.

– Tätä on nyt toteutettu muutama vuosi, ja on aika katsoa mitä hyvää sillä on saavutettu, ja mitä kenties täytyy kehittää.

Järjestelmät tukevat kokonaisuutta

Tapahtuman kulisseissa työtään tekevälle koordinaattorille ilonaiheet ovat hieman toisenlaisia kuin juhlavieraalle. Nyt tyytyväisyyttä herätti muun muassa toimiva uusi maksukorttijärjestelmä.

Tarkkasilmäinen kävijä saattoi huomata, että Juhannuskonferenssin eri toimipisteissä näpyteltiin uusia maksupäätteitä. Talkoolaiset opettelivat tabletti- ja kännykkäpohjaisen systeemin käytön alusta pitäen.

Juhannuskonferenssissa eletään painotetusti korttitaloudessa. Käteistä alueella ei ole voinut nostaa enää vuosiin.

Järjestelmät auttavat järjestäjän kannalta tärkeissä toiminnoissa kuten raportoinnissa. Juhannuskonferenssi on kaikkien muiden ominaisuuksiensa lisäksi kuin valtava sekatavarakauppa. Kone kertoo lahjomattoman tarkasti esimerkiksi myytyjen kahvien ja asuntovaunupaikkojen määrät. Järjestelmät auttavat kartoittamaan tarpeita ja vähentämään hävikkiä.

Tapahtumien keskipisteessä

Leea Miettinen, 29, on kotoisin Hattulasta Hämeenlinnan liepeiltä. Opiskeluvuosia hän vietti Tampereella. Koulutukseltaan Miettinen on palvelujen tuottamisen ja johtamisen restonomi, ja koulutus on tukenut varsin hyvin tehtävää suurtapahtuman koordinaattorina. Miettisen mielletään usein olevan entinen Iso Kirja -opiston opiskelija.

– Kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon IK:n työntekijöitä, jotka eivät ole koskaan opiskelleet opistolla.

Miettinen teki toki aikanaan opinnäytetyönsä IK-opistolla. Suurtapahtumiin liittyvät tehtävät ovat liittyneet osittain työnkuvaan alusta lähtien ja siitä oli luontevaa jatkaa tapahtumakoordinaattorina, tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Kunkin juhannuskonferenssin valmistelu alkaa edellisenä syksynä, kun toimikunnat alkavat kokoontua. Ne päättävät tapahtumien tilaisuuksien puhujista ja musiikista. Toimikuntiin kuuluu vastuuhenkilöitä seurakunnista eri puolilta maata.

Täyteen vauhtiin tapahtuman rakentaminen pääsee kevättalvella. Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä tiuhempaan koordinaattorin puhelin laulaa ja palaveria pukkaa.

Herätysliikkeen organisaatiot ovat tunnetusti varsin miesvaltaisia. Minkälaista on olla nuori nainen tällaisessa kuviossa?

– Tilanne ei häiritse minua. Tulen kyllä hyvin toimeen kaikkien kanssa, Miettinen sanoo.

– En keskity siihen, miksei järjestelyissä ole enempää naisia. Minulla on tehtävä ja hoidan sen.

Nuorisotyö rohkaisee

Yksi Leea Miettisen sydämenasioita on valtakunnallinen nuorisotyö, jota IK-opistolla tehdään Fifteen-leirien ja YC-tapahtuman kautta. Myös Juhannuskonferenssi on tärkeä osa valtakunnallista työtä, ja United life -illat samoin kuin myöhäisillan nuorisotilaisuudet olivat tänäkin vuonna mukavasti kansoitettuja.

Myös nuorisotapahtumille nimetään tuottajat, jotka hyödyntävät omaa kokemustaan ja kontaktejaan tapahtumien muodostamisessa.

– Minun mielestäni on hyvä lisäksi olla jokin valtakunnallinen taho, joka katsoo kokonaisuutta. Nuorisotyövaliokunta on tuottajille tuki ja selkäranka, josta voi myös kysyä tarvittaessa apua, Leea Miettinen taustoittaa.

Tapahtumakoordinaattorin pirtaan kuuluva YC on elänyt uuden nosteen aikaa viimeiset pari-kolme vuotta. Tapahtuman otsikko on Paint red, maalaa punaiseksi. Ilmaisu nousee lähetystyön maailmasta, ja sillä tarkoitetaan johonkin kaupunkiin tai alueeseen keskittymistä, ja sen saavuttamista evankeliumilla.

YC-tapahtumaan on luotu pidempää kaarta ja jatkuvuutta. Tapahtuman teema on sama useamman vuoden peräkkäin.

– Nyt voidaan luontevasti palata viime vuoden opetuksiin ja kuulla myös rohkaisevia tarinoita vuoden varrelta esimerkiksi kouluista ja kaveriporukoista, mitä Jumala on siellä nuorten parissa tehnyt.

Soppaa ja kebabia

Palataan hiljattain vietettyyn Juhannuskonferenssiin.

Minkälaisia toiveita tapahtuman osallistujilta tulee järjestäjille?

– Monenlaisia pieniä toiveita kyllä tulee. Toivotaan enemmän penkkejä kentälle levähtämistä varten, ja myös lemmikkiparkkia toivotaan.

– Kysymyksiä tulee myös usein vaikkapa siitä, missä voi ruokkia pientä lasta, tai miten pääsee suihkuun.

Takana ovat ne ajat, kuin kaikki konferenssissa söivät samaa lihasoppaa. Jo vuosien ajan tapahtuman ravintolatarjonta on ollut varsin monipuolinen. Miettinen kiittelee yhteistyöyrityksiä, jotka vuosi toisensa jälkeen tarjoutuvat tulemaan alueelle.

Juhlavieraan perustarpeet ovat samat kuin aina: ihminen tarvitsee viihtyäkseen ruokaa, lämpöä ja lepoa. Yleisin kysymys, jota koordinaattorille tulee, on toive huonevarauksesta opiston mäellä. Siihen vastaaminen on haastavaa: kaikki huoneet menevät käytännössä tapahtuman toteuttaville talkoolaisille, joista monet ovat töissä jo päiväkausia ennen konferenssin alkua.

Sisämajoitusta voidaan toki tarjota. Tämän vuoden uutuutena olivat Keuruun vanhat kasarmirakennukset, joihin pystyttiin majoittamaan satoja ihmisiä.

Tapahtumakoordinaattori ei kaipaa Ison Kirjan alueelle enempää rakennuksia.

– Infraa on täällä jo nyt aika paljon.

Anssi Tiittanen