Kultainen sydän tuo turvaa konferenssikokemukseen

– Jokaiselle tulijalle aina heti vesimuki käteen, Kultainen sydän -palvelupisteen esimies Miia Moisio ohjeisti vuoroaan aloittelevia vapaaehtoisia perjantaina konferenssissa.

Lämmin sää täytyy ottaa huomioon erityisesti, kun avustettavat ovat ikäihmisiä ja vammaisia.

Kultainen sydän on diakoniaa konferenssissa. Nimi oli käytössä jo Lehijärvellä. Kultainen sydän toimii neljässä pisteessä: Solutalo 4:ssä ja Hirsikirkossa majoittuu vanhuksia, vammaisia ja muita avustamista tarvitsevia ihmisiä. Lisäksi Kultaisen sydämen palveluihin lukeutuvat Hirsikirkon vieressä oleva lastenhoitotelttaja pääteltan edessä sijaitseva lepoteltta.

Kultaisella sydämellä palvelee nelisenkymmentä vapaaehtoista. Toiminta on ympärivuorokautista, sillä erityismajoitustiloissa on myös yöpäivystys.

– Tähän ei kuitenkaan tarvita välttämättä hoitoalan koulutusta. Alle puolella vapaaehtoisista sellainen on, Miia Moisio kertoo.

Erityisryhmien palveluihin kuuluu myös autokuljetukset konferenssialueella.

Nuoria kaivataan

Haastattelupäivä perjantai sattui olemaan konferenssissa lähimmäisyyden teemapäivä. Lähimmäinen onkin Kultaisen sydämen vapaaehtoisille motivaattori numero yksi.

– Se ihminen, joka on lähelläni, on lähimmäiseni. Moni ei voisi tulla konferenssiin, jos ei tietäisi, että saa apua tarvittaessa, Miia Moisio toteaa.

Kultaisen sydämen vapaaehtoisista moni on palvellut pisteessä jo vuosia, ellei vuosikymmeniä. Nuoria kaivattaisiin mukaan.

– Olisi mukavaa, että nuorella avustettavalla voisi olla nuori avustaja, Moisio sanoo.

Jussi Nykänen on yksi Kultaisen sydämen autonkuljettajista ja konferenssialueen reittien asiantuntija. Matka juhlateltalta solutaloille kestää häneltä kolmisen minuuttia.

– Autonkuljettaja tarvitsee pienen auton, jolla on hyvä pujotella, ajoluvan, pitkää pinnaa, tarkkaavaisuutta ja keskustelutaitoa, Nykänen summaa.

Mahdollistaa palvelemisen

Solutalo 4:ssä majoittuvien Ella ja Esko Ripatin mielestä Kultainen sydän on oikein osuva nimi konferenssissa heitäkin auttaville vapaaehtoisille.

Pariskunta kertoo käyttäneensä pisteen palveluita jo kauan. Ne mahdollistavat heille itselleen konferenssissa palvelemisen, vaikka kunto ei enää riitä leirintäolosuhteisiin.

– Meillä ei ole autoa. Sielunhoitoteltassa palveleminen on minulle todella rakasta. En oikein raaski luopua niistä siunauksista, joita saan toisten ihmisten auttamisesta. Olen kai itsekäs, Ella Ripatti nauraa ja esittelee naisten makuusalia.

– Tämä on kuin pienempi yhteisö konferenssin sisällä. Täällä on ihan oikeat ihmiset oikeilla paikoilla palvelemassa. On turvallista.

Sanojensa vakuudeksi Ripatti näyttää, miten hänen ja Esko- puolison vuoteet on sijoitettu naisten ja miesten makuusaleja erottavan verhon kahden puolen.

– Voimme sitten tuolta reunasta pitää toisiamme kädestä kiinni ja vaikka siirrellä tavaroita helposti, Ella Ripatti kiittää.


Anna Lehtinen

Monet vaivat hoituvat alueella

Hyttyset olivat tänä juhannuksena erityisen ärhäköitä, kerrotaan Juhannuskonferenssin ensiapupisteestä.

– Erilaiset hyönteisenpistot ovat olleet tänä vuonna ylivoimaisesti yleisin tapaus vastaanotollamme, ensiavun esimies Arto Vanhanen vahvisti lauantai-iltapäivällä.

Sen sijaan kuumuudesta ja nestehukasta johtuvan huonovointisuuden vuoksi ei ollut käyty alkukonferenssissa ensiavussa silloin vielä kertaakaan.

Konferenssin ensiapu vastaa tasoltaan terveyskeskuksen päivystystä. Vapaaehtoista henkilökuntaa on kymmenen hoitajaa, kuusi erikoislääkäriä ja kuusi ambulanssinkuljettajaa. Vuorokauden ympäri juhlavieraita auttaa täysin varusteltu sairaanhoitopiirin ambulanssi. Sairaankuljettajien lisäksi myös hoitajat tekevät töitä kolmessa vuorossa.

Konferenssilääkärit voivat tarvittaessa kirjoittaa lähetteitä erikoissairaanhoitoon potilaan omaan keskussairaalaan. Kuljetuksesta Jyväskylään vastaa Keuruun sairaankuljetusyksikkö.

– Tänä vuonna sairaalaan vietiin muutama ihminen. Se on tarpeen, jos tulee esimerkiksi murtuma ja tarvitaan röntgenkuvausta, Arto Vanhanen mainitsee.