Kotikirkot päivystysvuorossa

”Lähdetään kauas pois sinne, mis on lämmin ja niin paljon elävämmin loistaa tähdet ja kuu”, maalailee suomalaisartisti Raappana.

Vähintään puoli miljoonaa suomalaista nappaa vuosittain unelmasta kiinni ja matkustaa lämmön, valon ja kiireettömyyden perässä Espanjaan, Thaimaahan tai Floridaan. Toisten visiitti kestää pari viikkoa, muutamat viettävät ikiauringossa koko talven.

Monissa maailman lomakohteissa toimii suomenkielisiä seurakuntia. Osa on yhteiskristillisiä, osa luterilaisen kirkon yhteisöjä ja toiset pitkälti helluntailaisten harteilla. Nämä usein Kotikirkon nimellä toimivat turvasatamat pitävät oviaan auki läpi talvimatkailukauden. Esimerkiksi Thaimaan Pattayalla ja Phuketissa kausi alkaa marraskuun alussa ja kestää maaliskuun loppuun.

– Suurin ruuhka on tammi–helmikuu. Maaliskuulla on jo niin kuuma, että monet haluavat palata Suomen viileyteen, kertoo vuodesta 2005 turistipastorina Pattayalla toiminut Risto Vierula.

Samalla Vierula tulee selvittäneeksi, miksi lomakohdekirkot eivät toimi koko vuotta vaan sulkevat ovensa kesäksi. Suomen vinkkelistä ei tule aina ajatelleeksi, että jossakin sää voi kuumeta liikaa.

Väki vaihtuu viikon välein

Helluntailaisten pyörittämiä turistikirkkoja sijaitsee Thaimaan Pattayalla ja Phuketissa, Turkin Alanyassa sekä Espanjan Teneriffalla, Kanarialla, Aurinkorannikolla ja Costa Blancalla. Kotikirkkoja löytyy myös Kanadan Vancouverista ja Yhdysvaltain etelärannikolta Floridasta.

Erityisesti rantalomakohteiden suomenkielisissä seurakunnissa pysyvää on lähinnä muutos.

– Haasteena täällä on löytää lomalla olevat ihmiset ja saada heidät informoitua kotikirkon olemassaolosta. ”Seurakunta” vaihtuu 1–2 viikon välein, ja tilaisuuksiin ehditään tulla yleensä yhden kerran loman aikana, kuvailevat Phuketin Kotikirkon tuoreet turistipastorit  Petri ja Kirsi Korhonen.

Työstä ei tulisikaan mitään, jos turistipastorit tyytyisivät vartomaan sisätiloissa ihmisvirtaa tilaisuuksiin. Tai lojuisivat rantatuolissa appelsiinimehua siemaillen.

– Jokainen ihminen on kutsuttava henkilökohtaisesti, koska muuta infokanavaa ei ole. Hotelleissa ei voi mainostaa työtä, eivätkä matkatoimistotkaan mainosta meitä, koska emme tuota heille mitään, valottaa viisi talvea Phuketissa turistipastorina ollut Tarvo Vallineva. Hän on juuri palannut Suomeen seurakuntatyöhön ja jättänyt ohjakset Korhosille.

Loma syrjäyttää kalenterin

Turistikirkot edustavat monelle matkaajalle tuttuutta ja turvallisuutta. Suomenkielistä seurakuntaa palmujen alla pidetäänkin kirkon lisäksi eräänlaisena palvelukeskuksena, jossa voi puhua suomea, juoda kupin Juhla Mokkaa tai purkaa sydäntään turistipastorille yllättävän elämäntilanteen osuessa kohdalle.

Kaikki tämä tuntuu suomalaisesta tavallista mutkattomammalta ulkomailla, jossa kotimainen yhteisöön koodattu jäykistely ja leimaantumisen pelko ovat pois – ja jossa kalenteri ei sano joka ainoa hetki viimeistä sanaa.

– Yleensä ottaen lomalaisella on vähemmän kiireitä ja ehkäpä myös rohkeutta tehdä uusia asioita, vaikkapa tulla mukaan hengelliseen tilaisuuteen, Korhoset vahvistavat.

Karon Beachilla Hotelli Thavornin tiloissa kokoontuvaan Phuketin Kotikirkkoon löytää viikoittain 20–30 kirkkovierasta. Heistä suunnilleen puolet on ensikertalaisia, monesti kadulla tilaisuuskutsun saaneita.

Tarvo Vallineva on vuosien varrella nähnyt monesti, miten esimerkiksi thaikaupan edessä suomalainen ottaa ystävällisesti vastaan kokouskutsun ja jää vielä vaihtamaan pari sanaa. Kuvaus kuulostaa täysin epäsuomalaiselta. Ja sitä Villet, Raijat, Heikit ja Annet ulkomailla ovatkin.

– Suomalaiset ovat kyllä erilaisia, Risto Vierula myöntää.

– Yleensä kaikki ovat kavereita keskenään ja todellakin ainakin uskon asioiden suuntaan ollaan avoimempia. Hyviä keskusteluja syntyy aivan itsestään, ja kynnys kokoukseen on todella matala. Meillä käy paljon ihmisiä, jotka eivät kotimaassa juurikaan avaa minkään kirkon ovea.

Perheitä näkyy vähän

Heikki Mäkeläisen tutkimus Espanjan suomalaisista kirkossakävijöistä (Kirkon tiedotuskeskus 2011) kertoo, että 75 prosenttia turistikirkkojen suomalaisvieraista on yli 64-vuotiaita ja vain kahdeksan prosenttia alle 55-vuotiaita.

Espanjan Fuengirolassa toimiva Aurinkorannikon Turistikirkko on yksi seurakunnista, johon ikärakennekuvaus pätee. Se palvelee Fuengirolan vähintään 15 000:ta suomalaisyhteisön jäsentä, joista valtaosa on eläkeikäisiä.

– Turistikirkon työ seuraa paljolti muuttolintuja. Pääasiallisena kohderyhmänä ovat syyskuusta huhti-toukokuuhun talvehtivat suomalaiset, kertoo turistipastori Jorma Uimonen.

Vähiten Espanjan suomalaisseurakunnissa nähdään lomailevia lapsiperheturisteja, joiden päämääränäkin on usein sukeltaa lomallaan ennemmin espanjalaisen kulttuurin eksotiikkaan kuin hakeutua maanmiestensä pariin.

Uimosen mukaan Aurinkorannikolle on viime vuosina muuttanut paljon työikäisiä ja sitä myötä lapsiperheitä. Alueella 25 vuotta toimineessa suomalaisessa koulussa opiskeli viime vuonna 366 suomalaislasta. Tämän kuvan takia Turistikirkossa ahkeroi nyt toista kautta päätoiminen lapsi-ja nuorisotyöntekijä.

– Hänen myötänsä on nuorten parissa saatu ihmeitä aikaan, Uimonen iloitsee.

Lomailevien lapsiperheiden tavoittaminen on selkeä haaste myös Thaimaassa. Phuketin Kotikirkko aikookin tällä kaudella lähestyä itse perheitä sen sijaan, että kutsuisi heitä jonnekin. Alkamassa on perheiden kohtaamispaikka yhdessä suomalaisen ruokaravintolan kanssa.

– Tavoitteena on järjestää eri-ikäisille lapsille ohjattua toimintaa kerran viikossa ja tarjota vanhemmille mahdollisuutta tutustua samalla uusiin ihmisiin, Petri ja Kirsi Korhonen kertovat.

He mainitsevat myös toisen todennäköisen syyn, miksi työikäisiä ulkosuomalaisia on vaikeampi vetää seurakuntiin.

– Usein heidän työhönsä ja toimeentuloonsa liittyvä sesonki on sama kuin kotikirkon toimintakausi. Tämä varmasti asettaa omat haasteet osallistumiseen, kun vuoden työtulos pitäisi tehdä neljässä kuukaudessa.

Perinteet tärkeitä eläkeläisille

Mutta palataan vielä yli 60-vuotiaisiin, jotka tulevat turistikirkkoihin kohtalaisen mielellään. Heidän syynsä tulla viettämään kiireetöntä talvea esimerkiksi Espanjaan tai Floridaan ovat usein erilaiset kuin työikäisten. Suuri osa tästä ikäryhmästä oleilee kaukomailla ilmasto- tai terveyssyistä ja viettää mielellään aikaa suomalaisten parissa. Tämä lisää myös seurakuntayhteyden houkuttelevuutta heidän silmissään.

Heikki Mäkeläinen arvioi tutkimuksessaan, että eläkeikäisten seurakunta-aktiivisuuteen ulkomailla vaikuttaa juuri oman perinteisen kulttuurin kaipuu ja väljemmät ajankäyttömahdollisuudet. Moni iäkkäämpi suomalainen kokee epävarmuutta käyttää vierasta kieltä ja ilahtuu voidessaan rupatella jonkun kanssa suomeksi. Niinpä ei-niin-uskonnolliset suomalaisetkin tarttuvat kaukomailla seurakunnan ovenkahvaan helpommin.

Eläkeläiset näyttelevät turisti- ja kotikirkoissa jo nyt merkittävää roolia. Mäkeläinen enteilee, että suurten ikäluokkien eläköityessä yhä useampi heistä muuttaa Espanjaan. Jos tutkija osuu oikeaan, lomakohteiden suomalaisseurakunnilla on hyvät näkymät jatkossakin.

Ydintehtävänä löytäminen

Yleinen taloustilanne ohjailee turismin määrää ja lomakohteiden valintaa. Niinpä esimerkiksi lyhytaikainen matkailu Suomesta Thaimaahan on viime vuosina vähentynyt selvästi. Nyt Phuketiin ja Pattayalle saapuvat suomalaiset viettävät siellä useita viikkoja tai kuukausia.

Pattayan Kotikirkko ja sen kasvona toimiva pastori Risto Vierula on lähes 15 vuoden aikana saavuttanut melko hyvän tunnettuuden ja luottamuksen alueen suomalaisten parissa. Työtä siihen on kuitenkin vaadittu, ja paljon. Edelleen ihmisiä on lähdettävä kohtaamaan, vaikka Suomi-seuran kontaktit ja alueella ilmestyvä ilmaislehti auttavatkin yhteydenpitoa.

– Tämän päivän Pattayalla ihmiset löytää parhaiten kauppakeskuksista, ei niinkään rannoilta, Vierula tietää.

Löytäminen onkin jokaisen Kotikirkon ydintehtävä. Vaikka niihin liitetään nostalgia-arvoja ja  tarvittaessa niiden työntekijät antavat apua laidasta laitaan – kuten auttamalla päihteisiin retkahtanut ryöstetty suomalainen kotimaahan – yhteisöjen tärkein tehtävä on kertoa evankeliumi.

– Aina kun uusi kausi alkaa, mielessä on sama rukous, että voisi toimia todella Pyhän Hengen välikappaleena niin, että mahdollisimman moni löytäisi yhteyden Jeesukseen. Se on kaiken työn päämäärä ja tavoite, Risto Vierula korostaa.

– Vuosien varrella todella moni on tunnustanut tulleensa uskoon tilaisuuksissa. Esimerkiksi marraskuun viimeisenä sunnuntaina rohkean evankeliumin julistuksen jälkeen ainakin 20  ystävää kohotti kätensä, että muistettaisiin heitä rukouksin.

Turistipastorille palkitsevinta on se, kun ihminen löytää elävän yhteyden Jeesukseen. Monesti turistikirkko saa kylvää siemenen, joka lähtee itämään. Toisinaan yhteydet ihmisiin jatkuvat heidän palattuaan kotimaahan, ja joskus jälkikäteen heiltä kiirii iloisia uutisia uskon syttymisestä.

Toiminta elää vapaaehtoisuudesta

Helluntailaisten vetämissä turistikirkoissa työ etenee eri seurakuntataustoista tulevien vapaaehtoisten voimin. Turistipastoreilla on takanaan kotiseurakunta ja usein myös kannatusrengas tuomassa taloudellisen tuen. Kolmas linkki kuviossa on Fida, jonka ansiosta työ kytkeytyy kansainväliseen lähetyskokonaisuuteen ja joka takaa työn uskottavuuden ulkomailla. Esimerkiksi Phuketissa kolmikantamallista oli suurta hyötyä aivan äskettäin, kun Kotikirkko solmi tilasopimuksen uuden, halvemman hotellin kanssa.

– Hotelli halusi nähdä Fidan lausunnon työstä, jotta saimme toimia siellä, Tarvo Vallineva toteaa.

Tällä hetkellä turistiseurakunnissa eletään kiireisiä hetkiä, kun joulu lähestyy ja sypressien ja palmujen ympäröimiä suomalaisia kutsutaan kokemaan Sylvian joululaulu selkäytimestä saakka.

Mitä jouluun ja toivomuksiin tulee, viisi talvea Thaimaassa viettänyt Vallineva toivoisi, että  suomalaisten seurakuntien kiinnostus ”etäsisarustensa” elämään kasvaisi yhä. Hänen mukaansa usein vasta vierailu turistikirkossa avaa uskovien silmät sille, millainen maaperä niiden ympärillä on. Ja sille, miten avaralle suomalaisen sydämen ikkunaluukut voivat aueta, kunhan valoa ja lämpöä on tarpeeksi.

kotikirkkophuket.com
kotikirkkopattaya.com
turistikirkko.hol.es


Ruut Ahonen

Joulun tähti tuikkii hengelliseen sekavuuteen

Suomalaisten yhä suurempi maallistuminen heijastuu myös matkailussa, etenkin Thaimaassa, jossa tarjonta on kaikilta osin kirjava.

– Thaimaa on buddhalainen maa, ja suomalaisilla ei ole selvyyttä, mitä se on. He hakevat buddhalaiselta munkilta siunauksen, kun matkatoimisto ohjaa siihen. Siinä tulee esiin sellainen sokeus, turistipastorina viisi talvea Phuketissa toiminut Tarvo Vallineva harmittelee.

Sama ilmiö näkyy myös Pattayalla.

– Monet suomalaiset miehet saavat vaikutteita buddhalaisuudesta thailaisen tyttöystävänsä välityksellä. Mennään yhdessä temppeliin ja ollaan mukana kaikessa, mitä siellä tapahtuu, kuitenkaan useimmiten ymmärtämättä asiasta yhtään mitään, Pattayan Kotikirkon turistipastori Risto Vierula kertoo.

– Monille sitten myöhemmin ilmestyy kaulaan jokin buddhalainen koru, joka monien uskomusten mukaan tuottaa hyvää onnea.

Kaiken hengellisen sekaannuksen keskellä tuikkii yksi johtotähti, joka tuo ihmisiä kirkkoon. Joulu näkyy turistiseurakunnissa todellisena sesonkiaikana. Esimerkiksi Phuketin Kotikirkon Kauneimpiin joululauluihin voi hyvin tupsahtaa 150 ja Pattayan Kotikirkon vastaavaan tilaisuuteen jopa 200–400 suomalaista.

– Silloin ihmiset kaipaavat edes jotain jouluista ja haluavat tulla laulamaan joululauluja, Tarvo Vallineva sanoo.

– Joulun aika on ilman muuta kaikkein parasta toiminnallisesti. Silloin me saavutamme myös niitä, jotka eivät koskaan muulloin ole kiinnostuneita toiminnastamme, Risto Vierula mainitsee.

Espanjassa vaikuttaneet suomalaiset kommentoivat:

”Nuoret eivät mene seurakunnan piiriin. Meidän ikäiset tutustuvat seurakuntaan sitä kautta, että Pacosin tuvalla viedään lapsi seurakunnan kerhoon. Muuten pitää olla uskonnollinen vakaumus, että lähestyy seurakuntaa. Vanhempien helpompi, he tietävät, että sieltä saa ikäistä seuraa.”

”Ei Suomessa mennä helluntaiseurakuntaan; täällä kynnys on matalampi, käydään molemmin puolin.”

”Meillä on paljon tuttavia, jotka sanovat, että he katsovat kirkot ulkoa ja kapakat sisältä. Joululauluja tulevat laulamaan.”


Lähde:
Mäkeläinen, Heikki: Suomalaisten kirkollinen osallistuminen Espanjassa. 2011. Kirkon tutkimuskeskuksen www-julkaisuja 23.