Jumalan piikatyttö

Annilla on yllään Enontekiön puku. Saamelaiskulttuuri näkyy myös hän naivistisissa tauluissaan, joita on ollut esillä näyttelyissä. Kuva: Säde Loponen
Annilla on yllään Enontekiön puku. Saamelaiskulttuuri näkyy myös hän naivistisissa tauluissaan, joita on ollut esillä näyttelyissä. Kuva: Säde Loponen
Kun Birit Anni Paadar syntyi, hän painoi vaivaiset puolitoista kiloa. Inarissa Paadarjärven rannalla ei tunnettu 1930-luvun lopulla keskoskaappeja, joten tyttö laitettiin komsioon eli saamelaisten kehtoon, jota vanhemmat lämmittivät jäniksennahalla ja kuumavesipulloilla. Niin vauva jäi henkiin, eikä keskosuudesta jäänyt haittoja.

– Vaikka olen nykyäänkin näin lyhyt, kasvoin kahta siskoani pidemmäksi, Anni nauraa.

Isä kuljetti työkseen postia ja äiti hoiti kotia. Elämä oli tasaista, kunnes tuli sota. Isä joutui rintamalle ja muu perhe evakkoon.

– Meidät lapettiin kuorma-auton lavalle, ja saksalaiset ajoivat Rovaniemelle. Nousimme junaan, jossa istuimme pimeässä nyyttien päällä, koska ulos ei saanut näkyä valoa. Kemissä saksalainen mies kantoi minut isoon laivaan. Pelkäsin, kun meri näkyi pimeässä kaiteen  takaa.

Määränpää oli Ylivieska. Saamelaislapset olivat siellä kuin vieraalla maalla, koska he osasivat vain saamea ja toisiin lapsiin tutustuminen oli vaikeaa. Annilla on kuitenkin mukavia muistoja Ylivieskasta, koska perhe sai olla yhdessä ja tuli taloudellisesti hyvin toimeen. Annin äidillä riitti töitä teurastajana, sillä paikalliset naiset eivät mielellään  tarttuneet tähän tehtävään.

Kun sota oli lopuillaan, äidille tuli ilmoitus, että isä pääsisi seuraavana päivänä siviiliin. Tuli aamu, eikä mitään tapahtunut. Lopulta saapui viesti: isä oli kaatunut sodassa kello neljältä, vain tuntia ennen kuin olisi päässyt lähtemään kotiin.

Siitä alkoi Paadarin perheen vaikea aika.

Koulu kuin keskitysleiri

Äiti ei pystynyt elättämään neljää lastaan yksin joten hän antoi heitä kasvateiksi. Anni oli seitsenvuotiaasta 12-vuotiaaksi lastenhoitajana ja sen jälkeen piikana useissa eri taloissa ja tuli vain lomilla kotiin.

– Rukoilin heinäladossa, että ala sinä Taivaan Isä minun isäkseni, kun otit minulta isän pois. Siinä hetkessä minulle tuli toivo, vaikka elämä oli vaikeaa ja joissain paikoissa kohtelu  sellaista, että koiratkin saivat ruokaa talossa mutta minä söin ladon takana rieskan, joka piti viedä koiralle.

Anni uskoo Jumalan varjelleen hänet pahimmilta koettelemuksilta. Kodit olivat rauhallisia, sillä niissä ei riidelty tai juopoteltu. Saamelaiskulttuurissa mies ei saa tulla humalassa kotiin, vaan hänen pitää selvitä muualla, ja tätä periaatetta Annin sijaiskodeissakin noudatettiin.

Koulunkäynnin Anni aloitti Inarissa Riutulassa, jonne kaikki saamelaisoppilaat siihen aikaan sijoitettiin.

– Minä ajattelen sitä Riutulaa keskitysleirinä. En ole uskaltanut kertoa näistä kokemuksista monelle, mutta nyt jo uskallan, kun olen näin vanha.

Opetus oli suomen kielellä, vaikka saamelaislapset eivät ymmärtäneet sitä. Opettaja puolestaan ei ymmärtänyt saamea ja purki turhautumistaan oppilaisiinsa.

– Meitä oli neljä tai viisi tyttöä, joita hän erityisesti piinasi vuorotellen. Serkkuni hän laittoi kerran pulpetille istumaan ja käski muiden lasten osoittaa sormella ja sanoa: katsokaa, kun kananpoika istuu orrella. Serkku itki haikeasti.

Myös fyysinen väkivalta oli koulussa arkea. Annikin sai niin kovasti risua, että joululomalla äiti alkoi saunassa kysellä, miksi tytöllä on selkä ja sääret täynnä arpia. Anni pillahti itkuun ja väitti, ettei tiedä. Hän pelkäsi opettajan kostoa, jos asia tulisi julki.

– Siskoni, joka on aina ollut vähän rempseämpi kuin minä, sanoi, että kyllä mie tiiän, miksi: opettaja pieksää Annia, kun se ei osaa laskea. Äiti sanoi, että nyt tuo hauskuus kyllä loppuu.

Anni ja sisko siirrettiin Inarin kouluun, jossa oli saamelainen opettaja. Saamelaislasten pakkosuomalaistaminen jatkui kuitenkin vielä pitkään, sillä vasta 1970-luvun lopulla he  saivat oikeuden kouluopetukseen omalla äidinkielellään.

”Lahkolaisten” joukkoon

Inarissa Anni osallistui luterilaisen seurakunnan toimintaan ja lauloi kirkkokuorossa alttoa. Kun paikkakunnalla vieraili kemijärveläinen seurakuntasisar, joka etsi saamelaista opiskelijaa Suomen Raamattuopistolle Kauniaisiin, hän pani merkille lapinpukuisen Annin. Sotaorpona tyttö sai koulutuksen ilmaiseksi.

Kauniaisissa Anni sai opetusta herätysliikejohtaja Urho Muromalta, joka paljasti opiskelijoille sisäisiä kamppailujaan luterilaisia ja vapaakristittyjä erottavien kysymysten tiimoilta.

– Kerrankin hän aloitti saarnan sanomalla, että puhuu nyt kasteesta kuin helluntailainen. Saarnan loppuun hän totesi: ’Ja nyt minä ryömin kuin rotta takaisin kirkon portaille.’ Kysyin toisilta, mitä ihmettä tuo rotan ryömiminen tarkoittaa, Anni nauraa.

Pääkaupunkiseudulla Anni kohtasi myös ennakkoluuloja saamelaisia kohtaan. Kerran Helsingissä kolme poikaa ryhtyi seuraamaan lapinpukuun pukeutunutta tyttöä. Pojat kysyivät, voiko Anni olla oikea lappalainen, kun hänellä ei ole vääriä sääriä, pottunokkaa eikä isoja korvia.

– Kauhistuin, mistä he tuollaisia olivat saaneet päähänsä. Ystäväni selittivät, että aapisessa saamelaisia kuvattiin niin.

Pojat halusivat kuulla, miltä saamen kieli kuulostaa, ja kyselivät lisää. Yksi heistä ihmetteli, miten Lapissa laitetaan ruokaa, kun siellä on niin pimeää.

– Sanoin, että revontulilla me keitämme ruuat ja kahvit. Se meni kuin väärä raha!

Opiskelun jälkeen Anni palasi Inariin. Hänen elämänsä muuttui 16-vuotiaana, kun helluntailaiset saapuivat kylälle telttoineen.

Anni ystävineen kuuli teltalta mukaansatempaavaa laulua ja päätti mennä katsomaan, mistä on kyse. Heitä vastaan tuli vanhoja naisia, jotka sanoivat, ettei kannata mennä lahkolaisten joukkoon tai joutuu helvettiin.

– Kun teini-ikäistä kieltää tekemästä jotakin, niin mitä silloin tapahtuu? Tietenkin menimme, ja tulimme uskoon kaikki kolme. Siitä alkoi elävä uskon matka, josta Muroma oli Kauniaisissa opettanut.

Vaikka Anni koki tuolloin henkilökohtaisen herätyksensä, hän ei suinkaan ollut perheensä ensimmäinen kristitty. Suvussa oli uskottu Jumalaan siitä lähtien, kun hänen isoäitinsä tuli uskoon lestadiolaisherätyksessä. Saamelaisten luonnonuskonto onkin hänen mukaansa jäänyt historiaan jo monta sukupolvea sitten.

– Äidinäiti oli suvustamme viimeinen, joka kävi lapsena oman äitinsä kanssa seitakivellä uhraamassa. Hän oli silloin kysynyt, miksi kannamme ruokaa kivelle, kun ei sillä ole suuta. Näistä ajoista on kuitenkin jo niin kauan, ettei niillä enää ole vaikutusta ihmisten ajatteluun.

Tekeekö Jumala heinät?

Kun Anni tutustui Juho Ylitaloon, nuoripari meni pian kihloihin ja naimisiin ja asettui Kittilään. Heille syntyi kuusi lasta, eikä suuren perheen elättäminen ollut aina helppoa.

Kerran heillä oli 500 markkaa velkaa kauppaan, ja kyläläiset vinoilivat, eikö Jumala maksaisi heidän laskujaan. Saattaapa maksaakin, Juho totesi.

Pian posti toi Maaseudun Tulevaisuuden, jonka välistä löytyi kirje. Seurakunnassa aiemmin vieraillut pariskunta kirjoitti, että Jumala oli kehottanut heitä lähettämään perheelle 500 markkaa ruokamenoihin.

– Kyllä Juho hyppäsi ja kiljaisi! Emme olleet kellekään kertoneet köyhyydestämme, koska häpesimme sitä, että olimme jo kuukauden eläneet kauravellillä ja suolasärjillä.

Heinäntekoaikaan kyläläiset saivat uuden kiusanaiheen, kun he alkoivat kysellä, eikö Jumala tekisi Juholle heinätkin. Saattaapa tehdä, mies totesi jälleen. Tilanne oli kuitenkin tiukka, sillä kukaan ei suostunut auttamaan eikä antamaan traktoria lainaksi.

Heinät saatiin lopulta kaadettua toisesta kylästä lainatulla traktorilla. Seuraavana päivänä kylään tuli joukko vapaakirkollisia nuoria, jotka auttoivat perhettä viemään ne latoon.

Oli kova helle, ja muiden heinät olivat jo haasioilla kuivumassa. Yhtäkkiä taivaanrantaan ilmaantui mustia pilviä.

– Kyläläiset hätääntyivät, ja heille tuli kiire haasioille. Kun me saimme viimeiset heinät latoon, alkoi sataa. Koko kylän heinät mätänivät, ja he joutuivat anomaan valtiolta apua. Sen jälkeen he sanoivat, että kyllä tosiaan Jumala teki Jussille heinät.

Tapauksen jälkeen kylässä alkoi herätys, ja joka talosta tuli väkeä uskoon.

– Menisi koko yö, jos kertoisin kaikista ihmeistä, joita siellä tapahtui, Anni hymyilee.

Evankelistaksi oman heimon pariin

Perhe muutti suomalaisten muuttoaallon myötä Ruotsiin Boråsiin, jossa Anni työskenteli siivoojana ja kävi paikallisessa helluntaiseurakunnassa. Kerran kun Anni istui töistä väsyneenä penkissä, hän havahtui yhtäkkiä siihen, että joku puhui kielillä – saameksi.

Kuule, minun piikatyttöni, tule ulos kallion kolosta, sillä sinun pitää mennä heimosi tykö ja viedä ilosanomaa, sillä silloin kun menet sinne, siellä on paljon surusanomaa.

Anni tajusi heti, että viesti oli hänelle, olihan hän piikatyttö. Profetia odotti kuitenkin toteutumistaan 2000-luvun alkuun, jolloin lapset olivat kasvaneet isoiksi, Anni oli jäänyt leskeksi ja avioitunut Ilkka Peterin kanssa. Yhdessä he alkoivat kiertää saamelaisalueella talosta taloon kertomassa Jeesuksesta. Anni teki lauluja, joita pariskunta esitti sekä saameksi että suomeksi, ja Ilkka säesti kitaralla.

Äidinkielinen musiikki osoittautui avaimeksi ihmisten sydämeen. Kun Anni astui tuvan ovesta sisään ja kysyi, saako laulaa hengellisiä lauluja, moni yllättyi iloisesti: ihanko tosiaan saamen kielellä?

Annilla ja Ilkalla ei alkuun ollut taloudellista kannatusta, mutta vähitellen muutamat seurakunnat alkoivat tukea heitä. He kulkivat asuntoautolla, joka myös toimi keskustelunaloittajana. Varsinkin miehiä auto kiinnosti, joten heitä kerääntyi ympärille kyselemään teknisistä yksityiskohdista ja potkiskelemaan renkaita. Siitä sitten usein siirryttiin jonkun pirttiin juttelemaan, ja Anni pääsi samalla puhumaan Jumalasta.

– En lähtenyt liikkeelle mistään lakiteksteistä ja helvetistä, vaan ilosanomasta ja siitä, mitä varten Jeesus tuli maailmaan.

Moni ihminen tuli keskustelujen seurauksena uskoon. Anni opasti heitä liittymään Ivalon helluntaiseurakuntaan, mutta harvalla oli autoa tai varaa matkustaa kotikylää pidemmälle, eivätkä kaikki edes halunneet mennä suomalaisten keskuuteen.

– Tajusin myöhemmin, että Jumala lähetti meidät tuolloin, jotta mahdollisimman moni niistä iäkkäistä saamelaisista ehtisi antaa elämänsä Jeesukselle.

Nykyään Anni ja Ilkka asuvat Sodankylässä. Anni muistelee aktiivisinta työvaihettaan evankelistana ihanana aikana, ja kaikkiaan hän kokee jääneensä elämässä vahvasti plussan puolelle.

– Kun ajattelen lapsuuttani, en tunne katkeruutta. Ei ollut äidin syy, että hän joutui luopumaan meistä, ymmärrän häntä hyvin. Uskon myös, että opettaja kohteli meitä huonosti, koska hän stressaantui kielitaidottomuudestaan.

– Olen kokenut hyvinkin vaikeita asioita, mutta Jumala on aina välillä antanut keidashetkiä. Uskonelämä ei ole mikään kurja ja köyhä asia, vaan se on sisäistä rikkautta.


Säde Loponen




Kulttuurirajojen ylityksiä


Anni ja Ilkka kiertelivät Inarissa, Enontekiössä ja Utsjoella evankelistoina enimmäkseen kaksin. Kerran he kuitenkin saivat avukseen suomalaisen aktioryhmän, joka aloitti reissunsa Angelista. Ryhmällä oli alkuun haasteita sekä paikallisen luonnon että ihmisten kohtaamisessa.

– Siellä ne raukat kauhistelivat paarmoja ja sääskiä, yksikin hutki niitä Raamatulla. Kun he menivät taloihin, he tulivat pian takaisin ja sanoivat, etteivät ihmiset oikein ala jutella heidän kanssaan. Sanoin, että kyllä he siitä lämpenevät, kun ensin tutustuvat, Anni kertoo.

Annilla oli kielitaidon lisäksi se etu, että hänellä oli hyvät kontaktit saamelaisalueen asukkaisiin, koska hän oli aikoinaan piikonut melkein joka talossa.

Aktiolaiset pääsivät kunnolla vauhtiin taajamissa, joissa he pitivät tilaisuuksia kauppojen edustoilla ja kylätaloissa. Yhteistyö toimi saumattomasti: Anni kävi ensin kysymässä  saameksi luvat, minkä jälkeen aktiolaiset laittoivat äänentoistolaitteet valmiiksi. Kansainvälinen joukko piti puheita suomeksi, saameksi, ruotsiksi, norjaksi ja englanniksi.

Noilta ajoilta Annin mieleen muistuu monia koskettavia kohtaamisia.

– Karigasniemellä eräs nainen pyysi minua rukoilemaan tyttärensä puolesta, joka oli huonossa kunnossa. Sanoin, että Jumala voi vielä tehdä ihmeen, ja säikähdin itsekin, tuliko nyt luvattua liikaa. Kaarasjoella sain vastauksen, kun sama nainen tuli itkien kertomaan, että leikkauksessa poistetusta kasvaimesta ei ollutkaan löytynyt syöpää.

Anni iloitsee siitä, että saamelainen kulttuuri on viime aikoina kokenut nuorten keskuudessa arvonnousun ja saamelaiset saavat kuulla evankeliumia omalla äidinkielellään.

Teema
51���52/2019

Teema10.11.2023 | Anniina Jakonen

Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi
Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi.
– Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaMegadethin Dave Mustaine ja Dave Ellefson, Brian Welch ja Reginald Arvizu Kornista, W.A.S.P.-yhtyeen Blackie Lawless ja Iron...
TeemaHyväosaisuus kasautuu myös parisuhdeasioissa. Köyhyys lisää eroriskiä.
TeemaSyviä kriisejä läpi käynyt pariskunta suosittelee vahvaa sitoutumista ja kommunikaatiotaitojen opettelemista.
TeemaAvioliittoleireille tullaan erilaisista tilanteista.
UutisetHuipputeknologia seuloo haitalliset yksilöt suuristakin väkijoukoista.
UutisetAnna Hellgrenin elämään vakava sairaus toi yksinäisyyden, mutta seurakunta on hänelle koti.
TeemaUudentyyppinen tapa tukea lapsia ja nuoria sai pilottikoululta hyvän palautteen.
TeemaFidan globaalikasvatustunnit tavoittavat vuosittain tuhansia oppilaita ja satoja opettajia.
TeemaLukijoiden maailma on otettu huomioon niin kampanjalehden tekstissä kuin kuvissakin.
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saa­nut vuosien aikana tukevaa tuntumaa eri kristillisten pii­rien nuoriin.
...
TeemaMillainen on helluntainuori vuonna 2018? Nuoret kertovat siitä itse.
TeemaSeurakunnasta annetut eväät vaikuttavat siihen, kestääkö nuoren usko vai kaatuuko se kuin korttitalo
TeemaYstävän kuolema sai Milja Peuramäen ymmärtämään, ettei aina tarvitse olla vahva.
TeemaMasentunut ja uupunut voi olla turvallisella mielellä, sillä uskossa ei ole kyse siitä, mitä ihminen tekee.
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tal­lessa kansioita, joihin on kertynyt yli 200 samaa aihet­ta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat taistelusta, jon­ka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaMielenterveysongelmien stigma on vähentynyt, mutta psykoosisairaudesta kärsivä ja hänen läheisensä jäävät yhä helposti yksin.
TeemaSeurakunta voi tarjota vangille kasvualustan yhteiskuntaan ja kiinnekohdan kristilliseen uskoon.
TeemaParhaat tulokset saavutetaan luottamuksellisilla ihmissuhteilla ja Jumalan voimalla, valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä todettiin.
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaIslamin mullan alta nousee paljon pieniä taimia. Jos meillä on hengellinen ilta, puolikuun maissa on vasta aamu.
TeemaLähi-idän kristityistä puhuttaessa tulee melko nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista ja lujista sukusiteistä juontava ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin, kun to...
TeemaTuleva maailmanlaajuinen verkosto tähtää uskon ja lähetysvastuun kasvuun.
TeemaUskoon tulleiden ja potentiaalisten johtajien omankieliset tilaisuudet vastaavat kristillisen arabiyhteisön tarpeisiin Suomessa.
TeemaMiten voisin muistaa maailman tarpeita mutta saada omanikin kuuluviin?
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaMitkä ovat kolme tärkeintä esirukousvastaustasi? Neljä henkilöä vastaa.





Petri Viinikkala


1. Aikuisuuden kynnyksellä koetin elää hyvää elämää ja kelvata Juma...
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaKristuspäivä tuo tuhannet kristityt yhteen rukoilemaan.
TeemaMalmin Saalem -seurakuntaan kuuluvat Anneli ja Jorma Lahikainen ovat saaneet tehtäväkseen sytyttää rukoustulta ympäri Suomen.
UutisetKun kodissa on rakkauden ilmanala, homma toimii, Miko Puustelli sanoo.
TeemaLapsen menetys jättää ilmaan paljon kysymyksiä. Katkeruuden tilaan ei kuitenkaan pidä jäädä, Esko Mäkelä sanoo.
TeemaTerapeutti pystyy auttamaan, jos hän kykenee kokemaan saman särkymisen kuin asiakkaansakin.
TeemaOma muuttunut isä oli Rainer Frimanille tärkeä esikuva.
TeemaEsimerkkinä oleminen on nigerialaistaustaisen Samuel Okunoyen mielestä isyyden kulmakivi.
TeemaVasta kun seurakunta tajuaa rikkinäisyytensä, siitä voi tulla parantava yhteisö.
TeemaNoora Nätkin ei luule enää, että kaikkien tunteiden täytyy johtaa toimintaan.
TeemaHomoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat monet tekijät.
TeemaLähtö ei tullut yllättäen. Silti sen jättämä kaipaus ja ikävä täyttävät sielun kuin sumea usva.
TeemaSururyhmässä on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi moninkertaisesti.
TeemaYhteistyössä ryhmien käynnistämiseen löytyivät myös riittävät resurssit.
TeemaOman lapsen kuolema on valtavan suuri menetys, jolla on kokonaisvaltaisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan tehtävä? Kenelle se oikein kuuluu? Miksi niin harvat innostuvat nykyisin evankelioimisesta? Ja mitä se oikeastaan käytännössä on?

...
TeemaMitä seurakunnan tulee ymmärtää maallistuneen nykyihmisen elämästä, jos haluaa tehdä Jeesusta hänelle tunnetuksi ja välittää hänestä aidosti?


– Kun teemme tämän...
TeemaEvankelioimisen suuria innovaatioita helluntailiikkeessä olivat 1900-luvun alkupuolella telttakokoukset ja kitarakuorot. Evankelioiva Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaEvankeliumi tavoittaa näinä päivinä yli miljoona maamme asukasta.
TeemaPunainen väri on vähentynyt tavoittavan työn tilannekartoituksessa. Suomen ainoa palkattu HS- yhteysevankelista löytyy Lapista.
TeemaHellevi Pasanen murehtii turhautuneiden seurakuntalaisten puolesta ja innostaa heitä viemään ilosanomaa toisille.
TeemaJumalan navigaattori ohjaa pyöräilijää tarkasti aivan oikeiden henkilöiden luo.
TeemaTuomo Rauma rohkaistui rukoilemaan sairaiden puolesta.
TeemaPirkko Eemola ymmärtää nyt, mitä Jumalan valmistamat teot tarkoittavat.
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset, ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten merkittävimmistä globaalin kristillisyyden ilmiöistä.” Näin suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten ja roomalaiskatolisen kirkon vuonna 1972 aloittamaa k...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan