IK-opiston opiskelijoilla tilaisuus hakea varusmiesdiakoneiksi

Varusmiesdiakonien tärkein tehtävä on olla vertaistukena palvelustovereille. Kuvituskuvassa kenttähartaus Järvenpäässä. Kuva: Vastavalo / Tarja Hoikkala
Varusmiesdiakonien tärkein tehtävä on olla vertaistukena palvelustovereille. Kuvituskuvassa kenttähartaus Järvenpäässä. Kuva: Vastavalo / Tarja Hoikkala

Varusmiespalvelua suorittava helluntaiseurakuntaan tai muuhun vapaakristilliseen yhteisöön kuuluva henkilö voi nykyisin hakeutua varusmiesdiakoniksi.

 

Perinteisesti varusmiesdiakonin tehtävä on puolustusvoimissa osoitettu vain luterilaisen tai ortodoksisen kirkon virkoja silmällä pitäen opiskeleville sosionomeille ja yhteisöpedagogeille. Nyt tehtävään voivat hakea myös muiden uskontokuntien edustajat, jotka ovat hankkineet soveltuvaa koulutusta esimerkiksi helluntaiseurakuntien IK-opistossa.

 

Helluntailaisten mahdollisuus varusmiespalvelukseen puolustusvoimien kirkollisen työn piirissä on sikäli vielä koeponnistusta vailla, ettei esimerkiksi Ison Kirjan tutkintoja ole tarkasteltu siitä näkökulmasta, miten hyvin ne ovat rinnastettavissa kirkon virkoihin valmentaviin ammattikorkeakoulututkintoihin.

 

– Kyseessä ei siis ole automaatio, SVKN:n puheenjohtaja Jari Portaankorva kiteyttää.

 

– Varusmiespalvelusta aloittavan opiskelijan on otettava yhteyttä puolustusvoimien kirkolliseen työhön, jossa arvioidaan, onko hänellä suoritettavan tutkinnon puolesta sopivuus diakonin tehtävään.

 

Viime kädessä päätöksen palvelumahdollisuudesta tekee kenttäpiispa Pekka Särkiö.

 

 

Tehtävä kasarmilla

Armeijan sotilaspapit kuuluvat kantahenkilökuntaan. Varusmiespapit ja -diakonit taas ovat nimityksensä mukaisesti varusmiehiä, joita koulutetaan kriisiajan tehtäviin.

 

– Varusmiespapit ovat useimmiten teologian opiskelijoita, eivätkä näin ollen voi toimittaa palvelusaikana esimerkiksi kenttäehtoollista, pääesikunnan kenttärovasti Janne Aalto kuvailee.

 

Varusmiespapit ja -diakonit voivat toimia ehtoollisilla avustajina.

 

Pappien ja diakonien tehtäväkuvat joukko-osastoilla muistuttavat paljolti toisiaan: ero sotilasarvossa muodostuu pohjakoulutuksen kautta pappien ollessa yliopistotasolla opiskelevia ja diakonien ammattikorkeakouluopiskelijoita. Kirkollisen työn varusmiehet järjestävät esimerkiksi raamattu- ja keskustelupiirejä ja toimivat vertaistukihenkilöinä varusmiesten parissa.

 

Nimitykset eivät ole sotilasarvoja vaan tehtävänimikkeitä. Esimerkiksi aliupseeri- tai upseeritaustaiset varusmiespapit käyvät tavallisen oman aselajinsa koulutuksen.

 

 

Pelkkä kiinnostus ei riitä

Kenttärovasti Janne Aalto korostaa, että varusmiesdiakoniksi mielivän olisi todella oltava opiskelijana oman yhteisönsä tunnustamassa oppilaitoksessa, tähtäimessä yhteisön virkaan vaadittava pätevyys. Pelkkä kiinnostus esimerkiksi nuorisotyötä kohtaan tai pitkäkään ura nuorisotyön vapaaehtoisena ei vielä luo edellytyksiä diakoniksi pääsemiselle.

 

Varusmiespappina palvelemisen edellytys on edelleen opiskelupaikka yliopiston teologisessa tiedekunnassa sekä luterilaisen tai ortodoksisen kirkon jäsenyys. Edellytykset ovat lakisääteisiä.

 

 

Uskonnollisuus vapaaehtoista

Kirkollinen työ puolustusvoimissa on muuttunut viime vuosina.

 

Kaikki uskonnollinen toiminta on nykyisin varusmiehille vapaaehtoista. Aiemmin kirkon jäsenet siirtyivät tuvista hartauksiin komennettuina, nyt hengellinen toiminta on osa varuskuntien vapaa-aikaa esimerkiksi liikuntakerhojen ohella.

 

– Sotilaat osallistuvat yhä sotilasparaatien yhteydessä järjestettäviin kenttähartauksiin  mielellään niiden vapaaehtoisuudesta huolimatta.

 

Toisaalta vapaa-aikana iltaisin järjestetyt hengelliset tilaisuudet eivät Aallon mukaan vedä väkeä: iltalomille lähtevä varusmies ei mielellään kasarmille jää, tai suuntaa mieluummin vaikkapa punttisalille.

 

Kirkollisiin tilaisuuksiin osallistutaan siis kuitenkin mielellään, mikäli niistä huokuu perinne tai juhlavuus. Maastossa järjestettävät kenttähartaudet ja ehtoolliset ovat jopa suosittuja.

 

 

Osa kokonaiskuvaa

Jari Portaankorva iloitsee diakoniväylän avautumisesta myös vapaakristillisten yhteisöjen ihmisille.

 

– SVKN:lle yhteistyön avautuminen puolustusvoimien kanssa on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa vapaakristillisten yhteisöjen toivotaan olevan osa suomalaista yhteiskuntaa, ja näkyvän jollain tavalla esimerkiksi armeijan, vankiloiden ja sairaalasielunhoidon arjessa, Portaankorva sanoo.

 

Myös Janne Aalto toteaa, että ilmapiiri asiaa kohtaan on positiivinen, vaikka tutkintojen perinpohjaista tarkastamista ei ole vielä tehty.

 

– Ovi on nyt avautunut, Aalto määrittelee.

 

Ainoassa helluntailaisiin liittyvässä ennakkotapauksessa Yhdysvalloissa opiskelleen nuorisotyöntekijän tutkinto voitiin rinnastaa suomalaiseen ammattikorkeakoulututkintoon ja hakija valittiin koulutukseen.

 

 

Anssi Tiittanen

 




51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja