Hyvää sanomaa postiluukusta – hengelliset lehdet nousivat koronavuonna uuteen arvoon

– Jotain tarttis tehdä. Maailman parasta sanomaa ei voi pitää itsellä, vaan meidän tehtävämme on viedä sitä eteenpäin, lohjalainen Raimo Peräkylä, Asemakirkon aktiivi, tiivistää vastaukseksi kysymykseen, miksi seurakunta jakaa hengellisiä julkaisuja alueen talouksiin.

 

Korona-aika on aktivoinut seurakuntien lehtityötä eri puolilla Suomea. Viime vuoden ajan lehdet ovat olleet seurakunnille pääsääntöinen tavoittavan työn muoto – monin paikoin jopa ainoa sellainen, sillä kokoontumisrajoitukset ovat olleet tiukat jo pitkään.

Pohjois-Lohjalla Asemakirkko-seurakunta on jakanut nyt kolmesti 2 500 hengellistä lehteä alueen talouksiin, ja syksyllä on tulossa Hyvän Sanoman jako koko Lohjalle yhteistyössä Lohjan helluntaiseurakunnan kanssa.

Toiveena on, että lehti on jollekulle etsijälle täky tutustua kristinuskoon tarkemmin, ottaa yhteyttä seurakuntaan tai pyytää Jeesusta sydämeensä.

– Mutta enemmän ajatuksenamme on pitkäkestoinen ja jatkuva maaperän muokkaaminen ja Sanan kylväminen, Raimo Peräkylä linjaa.

Hän pitää lehtityötä helppona mutta melko kalliina evankelioimismuotona.

– Paikallinen mainosjakeluyhtiö hoitaa lehtien jakelun, joten työhön ei tarvita kuin yhteys sinne ja lehtien tilaus.

– Sen verran kalliita lehdet ovat, että seurakunnilla on iso kynnys ostaa niitä tuhansia kappaleita. Euro on jo tyyriin puoleinen hinta lehdestä.

 

Paikallisten ihmisten tarinat ovat valttia lehtityössä. Tämä on huomattu muun muassa Mynämäellä, jossa Turun helluntaiseurakunnan alla toimiva pieni rukouspiiri osti keväällä Hyvä Sanoma -lehtiä jakoon 600 kappaletta.

– Ykkösnumerossa oli Reino Mäkilän haastattelu, ja hänet tunnetaan melko hyvin Mynämäellä. Koronan takia kokoustoimintamme oli pysähdyksissä, jolloin puhujapalkkioissa säästettiin. Lehdet ovat olleet tähän väliin hyvä toimintamuoto ja tapa viedä evankeliumin sanomaa eteenpäin, kertoo Jarno Sundellrukouspiiristä, jossa on noin 15 aktiivista jäsentä ja keski-ikä seitsemänkymmenen kieppeillä.

Rukouspiirin toiminta-aluetta on Mynämäen lisäksi Vehmaa ja Mietoinen. Lehdet on alueella jaettu jalkapelillä tai omalla autolla, neljän ihmisen voimin.

– Olen vastannut jakelusta syrjäkylille, sillä autolla ajelu on minusta ihan mukavaa, Sundell kertoo.

Myös hänet itsensä on tunnistettu Hyvän Sanoman jutun perusteella. Sundell myy päivätyönään kukkia Turun torilla, ja hänestä oli juttu Hyvän Sanoman kakkosnumerossa tänä keväänä.

– Eräs asiakas kertoi, että oli huomannut haastatteluni saamassaan lehdessä, Sundell hymyilee.

 

Kittiläläinen Tapani Rantajääskö uskoo vakaasti hengellisiin lehtiin evankeliointimuotona.

Ilmastointi- ja nuohousalan yrittäjä sekä puutavaran toimittaja käy työnsä puolesta jatkuvasti Kittilän ja Muonion taloissa. Vierailuillaan hän on tehnyt myös epävirallisen sadan talouden kyselytutkimuksen hengellisten lehtien tavoittavuudesta.

– Tulos oli, että 99 prosentissa talouksia lehteä oli ainakin selattu. Yhtä lehteä saattoi myös lukea jopa neljä henkilöä.

Kittilässä on noin 3 600 taloutta. Paikallinen helluntaiseurakunta toteutti kaikki taloudet tavoittavan lehtijaon pari vuotta sitten, kun Hyvästä Sanomasta julkaistiin oma Lappi-numero. Sen jälkeen erilaisia hengellisiä lehtiä on toimitettu jakeluyhtiön palveluiden avulla säännöllisesti alueen talouksiin.

– Lehtityö on maaseudulla ainoa keino tavoittaa ihmisiä massiivisesti. Levillä voi pitää tapahtuman, mutta se ei tavoita lehtiin verrattuna kuin muutaman ihmisen ja maksaa kymmeniä tuhansia, Tapani Rantajääskö havainnollistaa.

Rantajääskö pitää lehtien jakamista pikemminkin edullisena kuin kalliina evankeliointimuotona.

– Teemme lehtityötä niin kauan kuin vain saamme. Tässä on sama idea kuin Coca-Colan markkinoinnissa: pitää evankeliumia esillä jatkuvasti, niin että ihmiset näkevät joka päivä jotakin hengellistä.

 

Anna Vuorinen