Helluntailainen oppi on oikeassa

Viisitoistavuotiaana Sanna Urvas luki kreikkalaisia filosofeja. Samoihin aikoihin hän tutustui armolahjoihin, sai profetioita, näki unia ja näkyjä. Akateemisuus ja karismaattisuus ovat kulkeneet mukana teini-iästä saakka. Ensin mainitulle tosin löytyi aikaa vasta muutama vuosi sitten kotiäidin arjen hellittäessä.

Pääasiassa tanssin ja taiteen parissa työskennellyt Urvas tekee nykyään teologian tohtoriopintoja Helsingin yliopistossa. Siellä hänet tunnetaan helluntaikristittynä isolla H:lla.

Urvas kuitenkin toimi 2000-luvun alkuun asti aktiivisesti luterilaisessa kirkossa. Naisen konservatiivinen ja vapaakristillinen aatemaailma poiki toisinaan nuhteita. Kerran papit moittivat sitä, että hän opetti rippileirillä seksin kuuluvan avioliittoon. Porttikielto erääseen luterilaiseen seurakuntaan napsahti sen jälkeen, kun Urvas kertoi viettäneensä pyhää ehtoollista ystäviensä kanssa ruotsinlaivalla.

Seurakunta-aktiivisuudestaan huolimatta Urvas oli tosin virallisesti eronnut luterilaisesta kirkosta jo vuonna 1994.

– Perheemme asuessa Englannissa olin tullut ratkaisuun, että minun piti ottaa uskovien kaste. Halusin kuitenkin kunnioittaa luterilaista kirkkolakia, joka ei sallinut uudelleen kastamista. Siksi erosin kirkosta.

Kokemus ohjaa helluntaiteologiaa

Sanna Urvaksesta tuli virallisesti helluntailainen vuonna 2011. Päätös oli syvästi teologinen: hän uskoo, että helluntailainen hengellisyys ja oppi tavoittaa kristinuskosta jotain oleellista.

– Teologiamme on myös täysin kilpailukykyistä esimerkiksi katolisen tai luterilaisen opin kanssa, nainen toteaa painokkaasti.

Urvaksen mielestä helluntailaisuudessa on kyse ”teologian tekemisen vallankumouksesta”. Hän on tutkinut gradussaan sitä, miten helluntailaista oppia rakennetaan. Teologian lähteitä on perinteisen jaon mukaan neljä: Raamattu, järki, kirkon traditio ja kokemus. Helluntailaiset ovat kavahtaneet traditiota, mutta korostaneet kokemusta.

Helluntaiteologian tekeminen muistuttaakin varhaisen kristikunnan opinmuodostusprosesseja.

– Alkukirkolla oli Vanha testamentti, mutta heillä oli myös kokemukset ja kertomukset elävästä Sanasta, Jeesuksesta. Helluntain jälkeen tähän lisättiin kokemus Pyhästä Hengestä.

– Ensimmäiset kristityt yrittivät epätoivoisesti ymmärtää, miten nämä kaikki lyödään yhteen.

Samankaltainen prosessi seurasi Azusa-kadun tapahtumia 1900-luvun alussa. Kokemus Pyhästä Hengestä herätti uskovat lukemaan Uutta testamenttia uusin silmin ja arvioimaan kriittisesti kristillistä valtavirtanäkemystä esimerkiksi armolahjoista ja kasteesta.

– Raamatulle oltiin uskollisia, mutta kokemus toimi sen tulkinta-avaimena.

– Vaikka sitä ei sanota ääneen ainakaan Suomessa, tämä on se tapa, millä helluntaiteologiaa kirjoitetaan yhä edelleen.

Ukkovalta on myös Jumalan tahto

Kokemus vaikuttaa oleellisesti myös Suomen helluntailiikkeen keskusteluun naisen asemasta seurakunnassa. Naisten kokemukselle, että Jumala on kutsunut heidät hengelliseen työhön, on annettu tietty teologinen arvovalta. Raamatun tekstejä on pohdittu tämän kokemuksen valossa.

Urvaksen mielestä naiskeskustelun haaste on usein se, että kokemukseen liittyvä argumentointi ja raamattuperustelut eivät kohtaa. Hän alkaa piirtää kahdella kädellä ilmaan Excel-taulukkoa. Taulukkoon kuuluu raamatuntulkinnan lisäksi psykologinen, yhteiskunnallinen ja kirkkohistoriallinen sektori.

– Ilman kaikkien näiden huomioimista järkevä keskustelu naisen asemasta ei onnistu, hän väittää. Erityisen tärkeänä Urvas kuitenkin pitää sitä, miten yksittäisen seurakuntayhteisön vanhimmisto ja pastorit ymmärtävät asian Raamatun valossa. Hänen perheensä kuuluu Espoon helluntaiseurakuntaan, josta naispastoreita kyllä löytyy, mutta nainen ei voi olla vanhimmiston jäsen tai seurakunnan johtaja.

– Kunnioitan sitä hierarkiaa, jonka Jumala on seurakuntaamme antanut. Haluan alistua  pastoreiden ja vanhimmiston auktoriteetin alle. Ymmärrän niin, että tämä on seurakuntalaisen tehtävä.

Ei Urvas toki seurakunnassa vaikene. Hän opettaa aktiivisesti esimerkiksi soluissa. Hänen teologisilta analyyseiltään eivät säästy edes lapset tai nuoret, joiden kanssa hän paljon toimii.

Naisella on myös vahva lähetysnäky. Hän on juuri palannut opetusmatkalta Intiasta.

– Siellä naisenakin voin aivan hyvin opettaa, ja kotiseurakuntamme on siunannut ja valtuuttanut minut tähän tehtävään. Tosin Intiassa opetan aina pää peitettynä. Paikallisille tämä on tärkeää.

Urvas uskoo Jumalan tahdoksi sen, että seurakuntien johtajuus on pääasiassa miesten käsissä. Ukkovalta kirkossa ei ole pelkkä historiallinen sattuma.

– Paimenuudessa on kyse myös isyydestä. Tämä on äärimmäisen tärkeä raamatullinen käsite. Jumala on isä, ja auktoriteettirakenteissa isyys on keskeistä. Siksi hierarkiaan liittyvät kysymykset ovat myös sukupuolikysymyksiä.

Kuulostaa siltä, että Urvas kannattaa jonkin sortin patriarkaalisuutta.

– Tämä kuuluu minulle sarjaan ikuisia totuuksia, joita ei ole fiksua lähteä murtamaan, hän linjaa.

Opin tulee johtaa transformaatioon

Sanna Urvaksen konservatiiviset näkemykset saavat korvat punaisiksi niiltä opiskelijatovereilta, jotka ajavat aggressiivisesti naisten ja seksuaalivähemmistöjen asemaa luterilaisessa kirkossa. Hänen tutkimustyönsä on kuitenkin saanut tunnustusta ja kannustusta yliopistossa.

Jotkut jopa toivovat, että Urvas edustaisi helluntailaisia oppikeskusteluissa luterilaisten kanssa. Onhan hän ekumeniikan asiantuntija ja tuntee läpikotaisin molempien kirkkokuntien opin.

Työn alla olevassa väitöskirjassaan Urvas tutkii helluntailaista oppia synnistä. Sen näkökulmiin mahtuu esimerkiksi demonologiaa (oppi riivaajista), menestysteologiaa ja uskolla parantamista. Hän tarkastelee muun muassa Valtter Luodon, yhdysvaltalaisen  Amos Yongin sekä nigerialaisen David Oyedebon tekstejä.

Vaikka helluntailaiset maallikot eivät perinteisesti ole olleet intohimoisia teologian suhteen, Urvaksen mielestä opin määrittelyä ei saisi jättää vain hänen kaltaistensa ammattiteologien käsiin.

– Opin tulkinta on ollut suomalaisessa helluntailiikkeessä alun perin maallikoiden johtama, kollektiivinen prosessi. Jatkossakin seurakuntien rivijäsenillä tulee olla aidosti valtaa osallistua teologiseen pohdintaan.

Helluntailaisen opin tulee aina myös johtaa henkilökohtaiseen transformaatioon. Helluntaiteologia korostaa Pyhää Henkeä, joka muuttaa ihmisen ja joka myös herätti Kristuksen kuolleista. Pääsiäisaamu kertoo siitä, mikä uskovia odottaa.

– Jeesuksen näyttäytyminen kirkastetussa ylösnousemusruumiissa paljasti tulevan todellisuuden reaaliarvon kaikille, jotka haluavat sen nähdä.


Lari Launonen

Kuka

Sanna Urvas
» työura pääasiassa tanssitaiteen ammattilaisena
» nykyisin teologian jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa
» valmistelee väitöskirjaa helluntailaisesta syntiopista
» Espoon helluntaiseurakunnan nuoriso- ja lapsityöaktiivi
» perheeseen kuuluvat aviomies Antti, viisi lasta ja novascotiannoutaja