Vuosi 2015 oli juuri päättymässä.
Pakkanen paukahteli talvisessa
illassa Inarin
korkeudella. Maailma
valmistautui vastaanottamaan uutta
vuotta, mutta pakistanilainen Farhan (nimi
muutettu) ei
ollut juhlatunnelmissa.
Tällä
erää Farhanin perheen kohdalla
viimeinen pakolaisbisneksestä elantonsa
tienaava järjestelijä oli
luovuttanut Murmanskissa heidän
käyttöönsä ikälopun Ladan,
jolla raja Suomen puolelle oli
ylitettävä.
Farhania
jännitti ajaa ensimmäistä kertaa
elämässään lumessa ja
oikeanpuoleisessa liikenteessä. Hän
puristi tärisevää rattia rystyset valkoisina.
Nenässä tuntui penkkeihin pinttynyt
mahorkan tuoksu.
Tien
päässä pimeästä lumisesta maisemasta
pistivät esiin kirkkaat valot
ja punakeltaiset puomit. Siellä oli
Suomi. ”Jeesus, auta nyt meitä”, Farhan
rukoili mielessään.
Farhan
pysäytti auton puomille. Rajamiesten
taskulamppujen kiiloihin osuivat
vaimo Aisha ja takapenkillä matkustaneet
tytär Fahmida, 7,
ja poika Yasir, 6.
Farhan
esitteli itsensä ja ojensi rajavartijalle
passinsa.
–
Haemme Suomesta turvapaikkaa uskonnollisen
vainon vuoksi,
hän sanoi saamiensa ohjeiden mukaisesti.
Ei
huoletonta päivää
Syyskuisessa
Espoossa Farhan muistelee
Suomeen saapumista jo hieman
hymyillen.
–
Siitä on nyt vuosi, kahdeksan kuukautta
ja kahdeksan päivää.
Suomessa
vietetty aika tulee päivän
tarkkuudella kuin apteekin hyllyltä.
Sellaista on odottajan elämä. Vaikka
Suomi, josta he Pakistanista lähtiessään
eivät tienneet juuri
mitään, hurmasi tulijat heti puhtaudellaan
ja turvallisuudellaan, perhe
ei ole voinut olla täysin levollinen
vielä päivääkään.
Tai
ainakaan perheen vanhemmat eivät
ole voineet olla. Fahmida ja
Yasir käyvät koulua tavallisessa espoolaisessa
alakoulussa. Tytär on
kiinnostunut kuvataiteista, poika
jalkapallosta. Suomen kielen lapset
ovat oppineet hämmästyttävän hyvin.
–
Opin nykyään suomea eniten lapsilta,
Farhan sanoo.
Työpaikassa
suurtalouskeittiössä kommunikoidaan
suomeksi ja englanniksi.
Lapset
muistavat perheen pitkän ja
vaarallisenkin matkan halki Lähi-idän
ja itäisen Euroopan. Se näyttäytyy
heille seikkailuna ja lomareissuna. Vanhemmat
ovat halunneet vielä
säästää heidät tiedolta siitä,
miksi koti Pakistanissa jouduttiin jättämään.
”Sinut
tapetaan”
Farhanin
kasvoilla vaihtelevat lämmin
eteläaasialainen hymy ja toisaalta
perheenisän huoli.
Vielä
kolme vuotta sitten kaikki oli
hyvin. Farhan työskenteli kokkina Lahoren
miljoonakaupungissa. Vapaa-ajalla
hän toimi Church of
Christ -helluntaiseurakunnan evankelistana
ja piti avustustilaisuuksia ja
evankelioimiskokouksia kaupungin
slummeissa.
Perhe
alkoi saada uhkaavia kirjeitä. Tuntematon
radikaalimuslimiryhmä oli
ottanut Farhanin silmätikukseen. Marraskuussa
2015 kaksi
moottoripyörällä liikkunutta miestä
pysäytti hänet yllättäen kadulla
ja sanoi, että Farhan tapetaan,
jos evankelioimistyö ei lopu.
Suomesta
ei turvapaikkoja pakistanilaisille
Elämä
200 miljoonan asukkaan muslimimaassa
ei koskaan ole ollut kristityille
täysin jännitteetöntä. Viime
vuosina Pakistanin kristittyjen tilanne
on pahentunut entisestään. Open
Doors -järjestön rankingissa
se on neljännellä sijalla kristittyjen
kannalta hankalien maiden
listalla, edellään vain Afganistan, Somalia
ja Pohjois-Korea.
Lahorissa
tapahtui pääsiäisenä 2016
pommi-isku, jossa kuoli 70 kristittyä.
Pakistanissa
on noin neljä miljoonaa kristittyä.
Suuri osa heistä elää
miljoonakaupungeissa pääväestöön sulautuneina,
eivätkä he koskaan
kohtaa vainoa tai syrjintää. Tähän
tietoon perustaa maaarvionsa myös
Suomi, joka ei tällä hetkellä
myönnä turvapaikkaa pakistanilaisille uskonnollisen
vainon perusteella.
Farhanin
suomalaisen lakimiehen Ville Hoikkalan mukaan
perhettä on
kehotettu hakeutumaan Pakistanissa
alueelle, jossa kristityt saavat
olla rauhassa.
Fatwa
pakotti pakomatkalle
Kohdattuaan
moottoripyörämiehet ja
saatuaan uhkaavia kirjeitä, joissa
Farhania syytettiin profeetta Muhammedin
pilkasta, hän päätti
paeta perheensä kanssa.
–
En ole huolissani itsestäni. Pelkään
lasteni ja vaimoni puolesta, Farhan
sanoo.
Tiedossa
oli kristittyjen järkyttäviä kohtaloita
islamistien käsissä. Open Doors on raportoinut sadoista tapauksista,
joissa esimerkiksi kristittyjen
perheiden tyttöjä on
kaapattu ja pakotettu naimisiin muslimimiesten
kanssa. Jos kristityt ovat
valittaneet viranomaisille, heitä
on syytetty tytön ”vapaan tahdon”
loukkaamisesta. Kääntyminen pois
islamista on lain mukaan kiellettyä
ja siitä voi seurata kuolemanrangaistus.
Farhanin
perhe muutti kaksi kertaa eri
kaupunkiin Pakistanin sisällä. Moottoripyörämiehet
löysivät heidät
molemmilla kerroilla.
Farhan
päätti paeta Pakistanista, kun
eräs imaami sälytti hänen päälleen
fatwan, islamilaisen lainsuojattomuuden. Kuka
tahansa saisi imaamin
mukaan tappaa Farhanin. Vaikka
fatwa on Pakistanissa laiton,
viranomaiset ovat usein voimattomia ja
myös haluttomia estämään ääriryhmien
toimintaa.
Työtä
ja perhe-elämää
Suomessa
Farhanin arki rullaa olosuhteisiin nähden
varsin normaalisti. Haastattelusta
hän kiirehtii työpaikalleen,
jossa hän laittaa ruokaa
iltakuuteen.
Sitten
on aika suunnata kotiin.
–
Iltaisin olen perheen kanssa. Syömme,
katsomme elokuvia ja juttelemme
päivän tapahtumista.
Perhe
viihtyy myös kauppakeskuksissa, vaikka
rahaa ei olisi juuri käytettäväksi.
Vilinään tottuneet hakeutuvat
sinne, missä ihmiset ovat.
Kesällä lapset pääsivät Linnanmäelle.
Turvapaikkapäätökset
ovat olleet kielteisiä.
Nyt viimeisin käännytyspäätös on
valituskierroksella korkeimmassa
hallinto-oikeudessa.
Lisäksi
vanhemmat ovat hakeneet oleskelulupaa
työn perusteella. Molemmilla
on Suomessa vakinainen
työpaikka, joita kristityt ystävät
ovat järjestelleet. Perhe asuu
espoolaisen luterilaisen seurakunnan osoittamassa
asunnossa. He
osallistuvat erään pääkaupunkiseudun helluntaiseurakunnan urdunkieliseen
toimintaan. Siellä
Farhan tapaa maanmiehiään, joista
monet eivät halua enää palata
Pakistaniin.
Jos
Farhanin toive toteutuu, perhe
saa oleskeluluvan. Jossain vaiheessa
on mahdollisuutta hakea myös
Suomen kansalaisuutta.
Pakistanin
kristittyjä hän ei ole unohtanut.
Farhan on ollut mukana organisoimassa
kristittyjen lakimiesten
ryhmää, joka voisi auttaa
vainottuja eri puolilla maata.
–
Kristittyjen yhteys voisi kotimaassani olla
nykyistä parempi, Farhan
sanoo.
Hänen
mukaansa on turhan tyypillistä,
että eri kirkkoja edustavat uskovat
pitävät itseään muita parempina.
Ja tämä siis tilanteessa, jossa
koko kristillistä yhteisöä kohtaa
paine ja vaino.
–
Haluaisin tietysti myös olla osaltani
rakentamassa seurakuntaa Suomessa.
Ihmiset ovat olleet meille
hyvin ystävällisiä. Monet rukoilevat
ja taistelevat puolestamme. Olen
heille hyvin kiitollinen, Farhan
sanoo.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...