Anni lähtee iloisena koulutielle

Vaaleanpunainen uusi reppu on hieno. Anni Selkälä, 7, nostaa sen selkäänsä tottuneen näköisenä. Koululaukkua, jonka sisällä on penaali ja kyniä, on jo selvästi kokeiltu ja siihen on saatu tuntumaa. Äiti asettelee vaaleita hiuksia, jotka soljahtavat pitkin selkää.

Menemme ottamaan kuvia juttua varten. Koulun pihalle ei vielä mennä, kodin läheinen leikkikenttä saa toimia taustana.

Selässä kevyesti painava koulureppu, alkavan syksyn kevyesti kosteat aamut, kengissä rapiseva koulun hiekkainen piha. Pieni mukava jännitys, tutun kaverin näkeminen uusi takki päällä, luokkahuoneen tuoksu.

Koulun alkamiseen liittyy paljon tuntemuksia, jotka syöpyvät kehon muistiin. Moni aikuinen on ne jo melkein unohtanut. Ekaluokkalainen Anni on yksi tuhansista, jotka saavat niihin ensikosketuksensa tällä viikolla.

Anni tulee käymään vielä usein tutuksi tulleella leikkikentällä. Tästä syksystä alkaen hän on kuitenkin jo hiekkakakkuja taputtelevaa päiväkoti-ikäistä reilusti isompi lapsi – ihan oikea koululainen.

Eskari helpottaa kouluun siirtymistä

Koulutiensä aloittaa Suomessa tänä syksynä kaikkiaan lähes 60 000 ekaluokkalaista. Lähes kaikilla, kuten Annilla, on takanaan jo esikoulu- eli eskarivuosi.

Äiti Tanja Selkälän mukaan eskari loiventaa koulun alkamiseen liittyvää muutosta. Tiettyyn säännöllisyyteen ja ryhmässä toimimiseen on jo opittu, ja eskarissa on harjoiteltu myös hieman kansalaisen perustaitoja kuten lukemista ja laskemista.

Harppauksen tuntua Annin kohdalla vähentää myös tuttu paikka, Järvenpäässä toimiva Keski-Uudenmaan kristillinen koulu, jonka yhteydessä päiväkoti Petra toimii. Aloittava ekaluokka on myös Annille tuttu porukka, samat iloiset vesselit tulivat tutuiksi jo Petrassa.

Koulussa on muutakin tuttua: siellä tulevat päivittäin vastaan isoveljet Lenni, 9, ja Peetu, 12.

Polttopalloa ja hippaa

Annista kuulostaa kivalta, että koulussa tulee läksyjä.

– Tykkään laskutehtävistä, Anni sanoo.

Niin ja ne välitunnit. Ne ovat kivoja.

Viime aikoina Anni on pelannut paljon lipunryöstöä. Siinä vastustajan lippua, eli vaikkapa jotain tiettyä esinettä, yritetään saada kuljetettua omalle alueelle. Anni kertaa innostuneena pelin sääntöjä. Muutkin nopeus- ja kisaleikit, kuten polttopallo ja hippa, tuntuvat olevan liikunnallisen tytön sydäntä lähellä.

Anni rakastaa myös laulamista ja esiintymistä. Pitkin kesää on tullut tehtyä erilaisia esityksiä isoveljien kanssa. Viimeksi muutamaa päivää aiemmin vuorossa oli merirosvoaiheinen näytelmä.

Annin lempimusiikki on ”reipasta”. Tuttuja ja rakkaita ovat muun muassa Jippii-laulut. Yksi mukavista harrastuksista on myös tanssi. Taidetanssi, johon Anni osallistuu, on vähän kuin lasten nykytanssia. Hitaat tanssiliikkeet ovat enemmän Annin juttu kuin nopeat.

Anni odottaa myös käsityötunteja.

– On mukavaa puuhailla ja askarrella kaikenlaista.

Annin lempiruoka on kaurapuuro. Toivottavasti sitä on usein tulevana vuonna.

Tyttöjen juttuja

Ystävät ovat tytölle tärkeitä. Kesällä on tullut vietettyä aikaa erityisesti vuotta vanhemman Mintun kanssa.

– Hyvä ystävä on sellainen, johon voi luottaa ja jonka kanssa on kiva olla, Anni määrittelee.

Minttu on Annin mielestä rauhallinen ja hauska.

– Me jutellaan vaikka siitä, mitä voitaisiin tehdä ja milloin voitaisiin olla yökylässä.

Anni oli kesällä Mintun luona ensimmäisen kerran yksin yötä. Se oli mukava kokemus.

Kun aikuinen toimittaja yrittää udella, mitä leikkiä tytöt leikkivät yökylässä, vastauksena on vieno virnistys.

– En voi kertoa. Se on salaisuus. Toimittaja huokaa. Poikien tehtävänä lienee läpi elämän kärsiä raastavasta epätietoisuudesta, kun tytöillä on aina ne tyttöjen jutut ja pienet salaisuudet, joista ei hiiskuta kuin parhaalle kaverille.

Ilmapiiri vaikuttaa lapseen

Selkälöille kristillinen koulu on sydämen asia. Kaikki kolme lasta ovat käyneet koulua alusta saakka Peetua lukuun ottamatta, joka oli kaksi ensimmäistä luokkaa kunnan koulussa. Kristillinen koulu on itse asiassa järvenpääläisperheen kotoa katsoen toiseksi lähin peruskoulu, joten se on tässäkin suhteessa varsin luonteva valinta.

Monien muiden kristillisen koulun valinneiden perheiden tavoin Selkälöilläkään ensimmäisenä myönteisenä asiana koulusta eivät nouse mieleen uskovaisten laulut, leikit ja ruokarukoukset.

– Kristillisessä koulussa on hyvä ilmapiiri, Tanja Selkälä sanoo.

– Monenikäiset ovat osa samaa yhteisöä. On hienoa seurata, kuinka lapset leikkivät yli ikäluokkarajojen. Itse esimerkiksi muistelen, että koulussa leikin aikanaan vain oman ikäisteni kanssa.

Kysymys on isosta arvokokonaisuudesta, ei vain siitä, että hengelliset asiat ovat läsnä kouluarjessa.

”Kun kavereillakin on”

Selkälöiden perheessä eletään mukavaa vaihetta, kun lapset alkavat jo olla melko omatoimisia, mutta porukka pysyy selkeästi kasassa ja on valmis ja halukas toimimaan yhdessä. Arkea rytmittävät lasten harrastukset, rangereissa touhutaan maanantai-iltaisin ja seurakunnassa käydään sunnuntaisin.

Hiljalleen kuvioon hiipivät nuoruusiän haasteet. Nyt on jo tuttua se, että lapset tunnetusti harrastavat hiljaista tavaravertailua.

– Kyllä meilläkin on usein kuultu lause, ”kun kaikilla muillakin on”. Meillä ollaan kyllä aika kivikautisia, Peetu sai nyt netin puhelimeen, Tanja Selkälä sanoo huvittuneena.

Takana hieno kesä

Muistellaan vielä hetki kesää – äskenhän se vasta päättyi. Tai oikeastaan se jatkuu vielä kauniina elokuuna. Lehdet ovat yhä visusti paikallaan puiden oksilla, mansikoitakin kypsyy kuulemma vielä yksi kunnon sato.

Selkälän perhe touhusi kesällä paljon yhdessä. Asko-isällä oli mahdollisuus pitää nyt pitkä loma, ja kuuden viikon aikana käytiin muun muassa Helsingissä, Lahdessa ja Imatralla Saimaavesipuistossa.

Ja tietysti elettiin rentoa, aikataulutonta kesälomaa. Uimarannatkin tulivat taas tutuiksi.

– Osaan uida sammakkoa, koiraa ja kissaa, Anni kertoo.

Uimahallissa on tytön mielestä kivointa uida, sinnekin pääsee taas kun halli kesän jälkeen on avautunut.


Anssi Tiittanen