Voittajia vai häviäjiä?

Viimeisten vuosikymmenien aikana ympärillämme oleva maailma on muuttunut dramaattisesti. Meille kristityille erityisesti kulttuuria ja moraalia koskevat muutokset ovat olleet synkkiä ja tuntuu kuin koko maailma olisi jonkinlaisessa syöksykierteessä.

Jotkut miettivät, olemmeko jo hävinneet taistelun länsimaisesta juutalais-kristillisestä kulttuuristamme. Vastausta miettiessä on hyvä muistaa, että koko ihmiskunta ja kaikki kulttuurit ovat synnin saastuttamia eikä täysin kristillistä yhteiskuntaa tai kulttuuria ole vielä koskaan ollut.

On totta, että jotkut yhteiskunnat ovat olleet moraalisesti parempia kuin toiset, mutta ikävöidessämme vanhoja hyviä aikoja saatamme samalla syyllistyä menneisyyden kaunisteluun.

Jumalan ihminen kyllä kärsii sydämessään nähdessään ympärillään pahuutta. Pietari sanoo kirjeessään Lootista, että tämän asuessa Sodomassa ”heidän keskellään tuo hurskas mies kärsi päivästä päivään hurskaassa sielussaan heidän laittomien tekojensa tähden, joita hän joutui näkemään ja kuulemaan”.

Jos kuitenkin keskitymme vain ympäröivän maailman pahuuteen, saatamme kadottaa kaksi tärkeää asiaa, joita jokainen Jumalan tahtoa omana aikanaan palveleva kristitty tarvitsee tehtävänsä suorittamiseen.

Ensinnäkin saatamme kadottaa oman vastuumme ja mahdollisuutemme. Vuosisatojen aikana kristityt ovat löytäneet itsensä keskeltä yhteiskunnallista kaaosta, moraalin romahtamista ja väkivaltaa. Niiden keskellä kristityt ovat olleet uskon, toivon ja rakkauden välikappaleina pelastaen ihmisiä niin ajallisesti kuin hengellisestikin. Näin voi tapahtua myös tänään.

Toiseksi saatamme kadottaa ymmärryksen ja varmuuden siitä, että Jumala toimii kaikkina aikoina, tänäänkin. Hän toimii omiensa kautta ja toisinaan omistaan huolimatta. Hän käyttää vajavaisia ihmisiä julistamamaan köyhille ilosanomaa, vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, sitomaan särjettyjä sydämiä ja julistamaan Herran suosiota Kristuksessa.

Vaikka suremme maailman tilaa, emme saa kuitenkaan pestä käsiämme siitä, ikään kuin meillä ei olisi Jumalan antamaa käskyä tuoda tämän ajan keskelle Jumalan valtakunnan todellisuutta. Emme voi hyväksyä näkemystä, jonka mukaan tästä maailmasta välittäminen olisi kuin tuolien uudelleen järjestämistä aaltoihin uppoavassa Titanicissa. Monista on tullut eksperttejä erottamaan ja analysoimaan kaikkea sitä, mikä on väärää ja pahaa. Sen seurauksena heistä on tullut kykenemättömiä välittämään Jumalan elämää sitä tarvitseville.

Jeesuksen seuraaja on kaikenlaisina aikoina voittajan puolella, sillä hän on osa suurta suunnitelmaa, jonka toteuttaja on itse Jumala. Onkin syytä usein lukea, miten se suunnitelma päättyy.

Petri Mäkilä