Veljessodasta sovintoon

Sata vuotta sitten, 27. tammikuuta 1918 alkoi kansalaisso­ta. Se oli Suomen itsenäisyyden ajan väkivaltaisin maan sisäinen yhteenotto, jossa vihan voimat pääsivät valloilleen. Näkökulmas­ta riippuen punaisten ja valkoisten taistelua kutsutaan eri nimil­lä, kuten kansalaissota, sisällissota, vapaussota ja veljessota.

Vuoden 1918 tapahtumilla on ollut kauaskantoinen vaikutus. Tragedia on heijastunut monin tavoin myös maamme kristil­lisyyteen. Veljessodan haavat alkoivat umpeutua vasta talvisodassa, jossa suomalaiset puolustivat yksimielisesti maan itsenäisyyttä ja löysivät kuuluisan ”talvisodan hengen”. Myös monet entiset aatteelliset viholliset löysivät sodan jälkeisissä hengellisissä herätyksissä sovinnon, veljeyden ja yhteisen seura­kuntakodin.

Veljessotia käydään kuitenkin edelleen. Myös kristillisellä kentällä esiintyy jyrkkiä vastakkainasetteluja, jotka ko­ettelevat ihmissuhteita ja hengellistä yhteyttä. Eri kirkkokunnilla näyttää olevan omat sisäiset riidanai­heensa.

Ehkä raivokkainta veljessotaa kristittyjen kes­ken käydään sosiaalisessa mediassa. Siellä omista nä­kemyksistään varmat totuudentorvet solvaavat kovin sanoin eri tavalla ajattelevia. Onkin syytä kysyä, näyt­täytyykö kristillisyys maallistuneen nykysuoma­laisen silmissä uskon ja rakkauden yhteytenä vai kristittyjen välisen sisällissodan tantereena. Jäl­kimmäisessä tapauksessa evankeliumi kadottaa väistämättä uskottavuuttaan.

Viime viikon Ristin Voitossa kerrottiin, että kaksi suomalai­sen hengellisen musiikin maestroa, Lasse Heikkilä ja Pekka Si­mojoki, ovat tunnistaneet omasta sukuhistoriastaan veljessodan vastakkainasettelun. Tamperelaisen Heikkilän esi-isät olivat kan­salaissodassa punaisten puolella ja pohjanmaalaisessa Simojoen suvussa käytiin vapaustaistelua valkoisten riveissä.

Sukujensa tarinoista tietoiseksi tuleminen auttoi miehiä ym­märtämään myös aatteellisen vastakkainasettelun juuria. Se synnytti tarpeen käsitellä kipeitä muistoja ja avata katkeria koke­muksia. Samalla syntyi halu virheiden myöntämiseen, anteeksi­pyytämiseen ja ”jonkinlaisen symbolisen sovinnon tekemiseen”, kuten Heikkilä asian muotoilee.

Nyt muusikot ovat työstämässä yhdessä Sovinto-nimistä mu­siikkinäytelmää, joka tuo esiin veljessodan arvet mutta myös so­vituksen voiman ja ilon. Ensi syksyn musiikkinäytelmällä Heikkilä ja Simojoki puhuttelevat syvästi koko kansakuntaa.

Evankeliumin ydin on sovituksen sanoma. Paavali muistuttaa Korinttilaiskirjeessä, että Jumala uskoi meille sovituksen sanan, ja Kristuksen palvelijoina tärkein tehtä­vämme on kutsua ihmisiä sovintoon. Tarvitsemme itse­kin jatkuvasti sovintoveren puhdistavaa voimaa.

Siksi on syytä rukoilla, että tästä veljesso­dan muistovuodesta voisi tulla sovinnon ja yhteyden löytymisen juhlavuosi.

Leevi Launonen