Vainojen uhrit

Usein ajattelemme kristittyjen vainojen tapahtuvan meistä kaukana: Lähi-idässä, Afrikassa, Aasiassa – muslimien, hindujen tai buddhalaisten keskellä. Kiitollisena toteamme, että monet kristilliset järjestöt toimivat uskonveljiemme ja -sisartemme hyväksi kertoen heidän tilanteestaan ja kannustaen länsimaiden kristittyjä rukoukseen ja hyviin tekoihin. Kristityt ovat uskonsa tähden maailman vainotuin ryhmä. Voimakkaimmin kasvavana kristinuskon haarana helluntailaiset muodostavat siitä ryhmästä yhä suuremman osan.

Maamme moniarvoistunut yhteiskunta on osaltaan vähentänyt helluntailaisiin kohdistunutta syrjintää ja paikallisesti esiintynyttä suoraa vainoa. Samalla tulevaisuuden riskeihin on luettava, että valtavirrasta poikkeavat näkemykset yhteiskunnallisiin ja sosiaalieettisiin kysymyksiin saattavat tuoda uudelleen vaikeuksia elää, toimia ja ilmaista itseään.

Uskonnonvapauslain alainen Suomen Helluntaikirkko tarjoaa tätä vastaan jonkinlaisen suojan, mutta sen suoja ei ulotu välttämättä kouluihin ja työpaikoille. Edelleen täytyy rukoilla ja tehdä työtä, että maamme lainsäätäjiksi valitaan niitä, joiden arvot suojaavat yhteiskuntaamme ja mahdollistavat sen, että saamme ”elää rauhassa”.

Asian toinen ulottuvuus on meille kipeämpi – nimittäin me helluntailaiset itse vainoajina. Joudumme rehellisesti tunnustamaan, että seurakunnissamme on asioita, joiden voidaan katsoa täyttävän vainon tunnusmerkkejä: hyväksikäytöt, painostukset, pelottelut ja uhkailut. Yhteisöjemme liepeillä on toiminnassamme vammautuneita, kärsiviä uhreja. Hyväksikäyttötapauksia emme voi puolustella, emme hyväksyä, emmekä koskaan sallia. Ne on yksiselitteisesti tuomittava.

Ahdistuneita on myös niissä, joita on uhkailtu helvetin tulilla tai Jeesuksen takaisintulolla. Taivas ja helvetti ovat totta, Jeesuksen takaisintulo on mahtava lupaus ja suuri toivo, ei uhkaus. Suuressa huolessamme läheistemme puolesta tai kärjistävissä saarnatyyleissämme olemme joskus unohtaneet Jeesuksen ristin työn valtavan voiman, Jumalan rakkauden ja armon suuruuden sekä Pyhän Hengen tehtävän synnin paljastajana ja Jumalan luokse vetävänä voimana.

Pyydänkin, että te, joita olemme sanoillamme ja teoillamme rikkoneet, antaisitte meille anteeksi. Yritämme toimia avoimesti ja keskusteluyhteyttä rakentaen. Siksi Helluntaikirkko on muun muassa vieraillut Uskontojen Uhrit ry:n tiloissa keskustelemassa ja pyytänyt heidän edustajiaan mukaan seminaariin, jossa hengellisen väkivallan aihetta on käsitelty.

Antaessamme anteeksi ja rukoillessamme vainottujen puolesta liittäkäämme siihen rukous niiden puolesta, joita vastaan me olemme rikkoneet.

Mika Yrjölä

Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan ja Suomen Helluntaikirkon johtaja.