Tavoitteena herätys ja uudistus

Olemme varmaan joskus kuulleet lupauksia siitä, että herätys on tulossa Suomeen ja myös omalle paikkakunnallemme. Yleensä se on tulossa pian – ehkä jo seuraavan konferenssin, seminaarin tai rukoustapahtuman jälkeen. Herätys odottaa jo seuraavan kulman takana. Parhaimmillaan se saa meidät rukoilemaan, etsimään Jumalan kasvoja ja paastoamaan.

Valitettavasti huonoimmillaan lupaukset herätyksestä saavat meidät kuitenkin naurahtamaan, pettymään ja ennen pitkää myös kyynistymään, kun toteamme, ettei sitä luvattua uutta ”ylivainiolaista” aikaa tullutkaan. Seuraavana sunnuntaina väkeä on taas seurakunnan jumalanpalveluksessa yhtä vähän. Lasten futistreenit tai kalareissu kavereiden kanssa ovat vieneet voiton uskovien yhteisestä kokoontumisesta.

Olemme kuulleet väitteitä myös siitä, että jos uudistaisimme rukoushuoneen salin sisustuksen ja valaistuksen sekä jumalanpalvelusten musiikkityylin ja seurakunnan johtajuusrakenteet, silloin rukoushuoneet täyttyisivät kuulijoista, seuraava sukupolvi saavutettaisiin paremmin ja seurakunnan tulevaisuus olisi turvattu. Parhaimmillaan pyrkimys uudistua viekin meidät prosessiin, jossa mietimme tärkeintä tehtäväämme ja päämääräämme, laitamme paikkoja kuntoon ja saamme toimintaympäristön toimivaksi.

Pahimmillaan taas uudistuspyrkimys ajaa meidät luottamaan vain muilta kopioituihin metodeihin, värivaloihin ja sosiaalisen median voimaan. Seuraavalla toimintakaudella huomamme, että olemme menettäneet entiset uskolliset seurakuntalaiset, mutta emme ole tavoittaneet uusia ihmisiä.

Totuus on, että tarvitsemme molempia: herätystä ja uudistamista, rukousta ja suunnitelmallisuutta, Hengen tuntemista ja ajassa elämisen taitoa. Toinen ei sulje pois toista. Molemmat ovat tarpeen.

Olisi hälyttävää luottaa siihen, että saisimme pelkillä ulkoisilla menetelmillä Jumalan työssä hedelmää aikaan. Olisi myös epärealistista ajatella, että pystyisimme tavoittamaan tämän ajan ihmisiä puhumatta heidän omaa kieltään. Tarvitsemme siis uudistusta ja herätystä.

Ehkä olemmekin jo heränneet oikealle asialle. Tänä vuonna näitä aiheita nostetaan esille muun muassa Hyvä Sanoma -yhdistyksen Innostu seurakunnasta -tapahtumassa tammikuussa, Helsingin Saalemin Johtajuusseminaarissa huhtikuussa sekä helluntaiseurakuntien Syyspäivillä lokakuussa. Helsingin Syyspäivillä pysähdymme koko herätysliikkeenä miettimään, missä nyt olemme ja missä meidän pitäisi olla. Tai missä me voisimme olla?

Uskokaamme herätykseen ja tehkäämme työtä, jotta Suomen ja seurakuntien hengellinen tilanne olisi parempi tämän vuoden lopussa kuin sen alussa.

Mika Yrjölä

Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan ja Suomen Helluntaikirkon johtaja.