”Musiikin kuuntelu hyvillä laitteilla on sielunhoitoa”

Jouni Kontulainen näkee peilissä "charmantisti harmaantuneen, jekkuilun armolahjalla varustetun" miehen.

En koskaan unohda hetkeä, jolloin tyttäreni Katja syntyi noin 23 vuotta ja viisi kuukautta sitten. En ollut aiemmin ymmärtänyt, että minustakin voi löytyä niin voimakasta rakkauden tunnetta. Se hetki mullisti myös jumalasuhteeni: pystyin jopa tunteen tasolla hieman ymmärtämään, kuinka valtava Jumalan rakkaus on minuakin kohtaan.

Kun kaipaan piristystä, järjestän musiikinkuuntelu- ja saunomissession, johon tulee yksi tai joskus useampikin kaveri – jos viikoittaiset sulkis-, lentis- ja soittotreenit eivät ole riittäneet piristämään. Musiikin kuuntelu hyvillä laitteilla ja usein syvällisetkin maailmanparannuskeskustelut makkaran kera mukavassa porukassa on oivallista ryhmäsielunhoitoa ja piristystä.

Lapsuuden haaveammattini oli lähetyslääkäri, tottakai, koska olin lukemaan opittuani ”ahminut” kaikki Paul Whiten Viidakkotohtori-sarjan kirjat. Tosin jonkun vuoden päästä haaveammatti olikin arkeologi.

Kun katson peiliin, näen charmantisti harmaantuneen, jekkuilun armolahjalla varustetun Jumalan ainutkertaisen mestariteoksen, jolla ei kulu rahaa hiustenhoitotuotteisiin.

Minusta tuli kokouksien äänittäjä, kun suuresti kunnioittamani ja jo perille päässyt Pentti Jauhiainen kysyi vuonna 1979, josko voisin tulla mukaan Saalemin kasetointiporukkaan. Myönteisen vastaukseni seurauksena taltioimisesta tulikin ajan myötä myös elämäntehtävä ja ammatti.

Jos pitäisi vielä aloittaa jokin uusi ura, se voisi olla tässä vaiheessa jo liian myöhäistä.

Täydellinen tallenne on vielä seitsemännenkin kuuntelun jälkeen ymmärrystä, hengellistä rakentumista ja parannusta aikaan saava sielunhoidollinen raamatunopetus- tai evankelioimispuhe. Kalevi Lehtisen samoja puheita moneen kertaan eri tilanteissa äänittäneenä voisin sanoa hänen puheidensa olevan aika lähellä tätä.

Suosikkikirjani on vielä toistaiseksi Stephen Lawheadin Byzantium, koska historiallis-fiktiiviset kirjat ovat kiinnostaneet minua siitä asti, kun nuorena luin Mika Waltarin Valtakunnan salaisuuden ja Ihmiskunnan viholliset.

Perhe-elämässä mielestäni hienointa on ollut kymmenen viikon aika kevättalvena 2011, jonka vietimme yhdessä ”lumipakolaisina” asuntoautoillen pitkin ja poikin Balkanin maita, Kreikkaa ja Turkkia. Reissusta palasi aika lailla eri mies kuin se, joka sinne oli lähtenyt. Suosittelen.

Jos saisin ohjata elokuvan, se varmaankin kertoisi Korean kansojen rauhanomaisesta yhdistymisestä, koska vuonna 2014 Saalem Brassin kanssa tehdyn Pohjois-Korean vierailun jälkeen se on ollut pysyvänä rukousaiheenani.

Rakastan keskustella ihan rauhassa ja ajan kanssa. Siinä oppii tuntemaan toista ihmistä ja itseäänkin paremmin. Mielipiteen vaihto on aina avartavaa, vaikkei kaikista asioista ihan samalla lailla ajattelisikaan.

Rukoilen, että asenteeni rukoillessani olisi enemmän ”Puhu Herra, palvelijasi kuulee”. Myös ajatus lapsenomaisesta ja luottavaisesta rukouksesta ennemmin kuin suorituksesta on mietityttänyt viime aikoina.

Jeesus merkitsee minulle elämän lähdettä ja tietä Isän luo.

Anssi Tiittanen