Rukoilisimmeko jälleen yhdessä?

Hesekielin kirjan luvussa 22 kerrotaan järkyttävästä ajasta, joka oli kohdannut Israelin kansaa. Papit, profeetat ja päämiehet olivat luopuneet Herrasta, maa oli täynnä väkivaltaa ja epäjuma­lanpalvelusta. Kansa oli tuhoutumisen partaalla, sillä Jumalan tuomiot olivat kohtaamassa sitä.

Juuri tuossa tilanteessa Herra sanoi Hesekielille sanat, jotka olivat kuin toivon liekki pimeässä, joka kuitenkin sammui nope­asti: ”Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni…mutta en löytänyt.”

Yksikin henkilö olisi voinut muuttaa tilanteen. Jumala etsi ih­mistä, joka seisoisi Jumalan edessä maan puolesta. Näemme täs­sä profeetallisen viittauksen Jeesukseen, joka eräänä päivänä korjaisi muurin ja asettuisi Jumalan eteen Golgatan ristillä meidän jokaisen puolesta.

Teksti kuvaa myös esirukouksen avaamia mahdolli­suuksia. Kuinka monia tilanteita ympärillämme onkaan tänään, joissa Herra etsii edes yhtä ihmistä, joka suostuisi asettumaan esirukoilijaksi hänen eteensä niiden puo­lesta, jotka ovat tuhon partaalla?

Tänään Jumala etsii koko seurakuntaan­sa, joka asettuisi rukouksessa Jumalan eteen maan puolesta. Liian usein me kauhistelem­me pimeyttä, etsimme syyllisiä moraaliselle alennustilallemme ja osoittelemme sormil­lamme toisiamme, mutta emme enää rukoi­le yhdessä.

Uhkausten ja vainojen edessä Apostolien tekojen seurakun­ta turvautui rukouksessa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka täyt­ti heidät Pyhällä Hengellä ja rohkeudella. Kun Pietari vangittiin, seurakunta rukoili lakkaamatta hänen puolestaan ja Jumalan voi­ma ilmestyi vankilan seinien sisällä vapauttaen Pietarin.

Nykytilanteemme herättää monia kysymyksiä: Uskommeko enää rukouksia kuulevaan, tilanteita ja olosuhteita muuttavaan Jumalaan? Miksi emme hakeudu yhteiseen rukoukseen, vaikka ympärillämme murretaan kaikkia Jumalan asettamia perustuk­sia? Emmekö enää osaa rukoilla?

Jeesus sanoi, että Herran huoneen tulee olla ennen kaikkea ru­kouksen huone. Me olemme täyttäneet sen kaikella muulla. Ru­koilemattomuutemme seurauksena koemme heikkoutta ja hedelmättömyyttä ja vaikutuksemme ympäristöömme jää vähäiseksi.

On sanottu, että joka polvistuu rukoukseen nöyryydes­sä, nousee jaloilleen voimassa. Rukoileva seurakunta on voimallinen seurakunta. Esirukous on etuoikeutemme. Antakoon Herra meille nöyryyttä vastata myöntä­västi, kun hän tänäänkin kutsuu meitä kestävään ja uskolliseen rukoukseen toisten puolesta.

Joskus rukouselämän elävöittämiseen tar­vitaan apua. Pastori Juha Ketolan ja Hyvä Sanoma ry:n Ei paineita – nyt rukoillaan -ru­kouskoulutus auttaa löytämään jälleen rukouksen mahdollisuudet ja ilon. Suosittelen sitä seurakunnille sydämestäni.