Musiikki puhuttaa

Aina uskonpuhdistuksesta lähtien kristilliset seurakunnat ovat tuoneet erilaisia musiikkityylejä jumalanpalveluksiinsa. Musiikki on tärkeä osa myös helluntaiseurakuntien toimintaa. Meillä on rikas musiikkiperinne, ja monien ihmisten uskoontulossa hengellisellä musiikilla on ollut ratkaiseva rooli.

Viime vuosina musiikillinen koulutus- ja taitotaso seurakunnissa on ilahduttavasti noussut. Myös uusia lauluja ja äänitteitä tehdään ahkerasti. Suurimmat ongelmat liittyvätkin musiikin sisältöön ja tyylikysymyksiin. Yksi näkyvimmistä ristiriitojen aiheuttajista on suhtautuminen niin sanottuun ylistysmusiikkiin.

Ylistysmusiikki on käsitteenä epämääräinen. Sen käyttöyhteys on rajautunut viime vuosina kansainvälisten vaikutteiden myötä varsin kapea-alaiseksi. Harva enää mieltää, että myös vanhat kiitosvirret ja Jumalaa ylistävät hymnit voivat olla ylistysmusiikkia.

On syytä muistaa, että musiikilla on seurakuntaelämässä tärkeä teologinen merkitys. Se on väline Jumalan ylistykseen ja palvontaan. Laulujen sanoituksilla luodaan myös jumalakuvaa ja rakennetaan hengellistä todellisuutta. Monien ihmisten teologiset uskonkäsitykset perustuvatkin suurelta osin tuttujen laulujen teksteihin.

Musiikin valinta on ennen muuta käytännöllinen johtamiskysymys. Se edellyttää sekä käyttötarkoituksen että kuulijakunnan oikeaa huomioon ottamista. Vain silloin musiikilla voi olla sanomaa viestivä ja hengellistä yhteyttä luova vaikutus. Kaikenlainen pakottaminen tiettyyn musiikkityyliin aiheuttaa usein ongelmia.

Laulu ja musiikki koskettavat ihmistä kokonaisvaltaisesti. Musiikkipsykologisesti erilaiset ilmaisumuodot kietoutuvat syvälle yksilön omaan kokemushistoriaan ja tunteiden säätelyn mekanismeihin. Tämä selittää osaltaan musiikin synnyttämiä voimakkaita reaktioita. Yksipuoliseksi tai vääränlaiseksi mielletty musiikki herättää myös vahvaa torjuntaa, jopa avointa aggressiivisuutta.

Jumalanpalvelusmusiikkiin liittyvät näkemyserot ovat kehittyneet helluntailiikkeessä huolestuttavan suuriksi, joten hengellisten vastuunkantajien tulisi kiinnittää asiaan huomiota. Neuvoa-antavat vanhimmat ja Helluntaiseurakuntien Musiikki ry ovat näin jo tehneetkin. Musiikkielämä seurakunnissa ei saa ohjautua itsestään, vaan sitä pitää tietoisesti johtaa ja kehittää.

Teologian tohtori Jouko Ruohomäki tarkastelee uudessa kirjassaan Kutsu ylistämään ja palvomaan jumalanpalvelusmusiikkia kirkkohistorian näkökulmasta. Hän toteaa siinä asian ytimen: ”Musiikin nykyaikaisuudesta tai perinteellisyydestä ei pitäisi tehdä ongelmaa, sillä Raamattu ei anna ohjeita siitä, minkälainen rytmi, harmonia, melodia, muoto tai tempo pitäisi olla jumalanpalvelusmusiikissa. Jumala on paljon kiinnostuneempi sydämen asenteestamme ja siitä, miten rehellisesti me ilmaisemme ylistystämme.”

Leevi Launonen