Löysimme kultaa 

Välillä olemme pysähtyneet ja jääneet tutkimaan, minkä kaiken on virta vienyt ja onko siitä kaikesta mitään jäänyt jäljelle. Tiedättekö, löysimme kultaa! Siinä ajatusten jatkuvassa virrassa on ollut aina silloin tällöin jotakin painavaa, sellaista, jota virta ei vie. Olemme saaneet noukkia näitä kultajyviä talteen, ihastella niitä ja nostaa ne päivänvaloon. 

Kullanhuuhtojat tietävät, kuinka häviävän pieni prosentti maa-aineksesta oikeasti on kultaa. Mutta jos kaivaa oikeasta paikasta ja huuhtoo sinnikkäästi, kultaa alkaa vähän kerrassaan kertyä. 

Strategiaryhmänä jouduimmekin kysymään monta kertaa: Kaivammeko oikeasta paikasta? Olemmeko todellakin aarteen äärellä, kun kovin vähän tuntuu jäävän jäljelle? 

Mutta kärsivällinen työ palkittiin ja kultahippuja alkoi löytyä. Kun Jeesuksen seurassa elävien ihmisten elämänkokemuksia ja ajattelua seuloo riittävän kauan, sieltä löytyy aina jotakin arvokasta, hengellistä, puhdasta. Suuria kultakimpaleita ei tullut vastaan, mutta sitäkin enemmän iloitsimme pienistä löydöistä, kultajyvistä, joita keskusteluistamme siivilöityi. 

Näitä löytämisen hetkiä olemme kirjanneet muistiin. Olemme tallentaneet innostusta ja ihastusta niistä arvokkaista hetkistä, kun olemme kuulleet Jeesuksen äänen toistemme puheissa. Olemme koonneet kultajyviä, jotka ovat Pyhän Hengen henkeyttämiä ajatuksia. Olemme saaneet voimaantua niistä Raamatun sanoista, jotka ovat erilaisten elämänkokemusten paineessa olleet voiman lähteinä. 

Helluntailiikkeen yhteinen strategiatyö on saatu valmiiksi. Toivomme ja rukoilemme, että se työ saa olla innostajana seurakuntien keskellä samanlaiseen kullanhuuhdontaan, kultajyvien löytämiseen. Nuo kultahippuset ovat ajatuksia ja näkyjä, jotka kestävät aikaa, ja joiden lähteenä on iankaikkinen Jumala. 

Esko Matikainen 

Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja.