Liberaali vai konservatiivi helluntailainen

Kristinuskossa on kysymys rajojen asettamisesta ja niistä kiinni pitämisestä. Ainakin ulkopuolelta katsottuna se näyttää tältä. Se, mikä motiivi ja voima taustalla sitten on, tekee siitä joko tapauskontoa tai elävää ja voimaannuttavaa hengellisyyttä. Eli onko se sisältä ohjautuvaa vai ulkoapäin pakotettua.

Nykyään ei ole ollenkaan muotia puhua rajoista. Tämä korostuu erityisesti perhe- ja seksuaalietiikan alueella. Kuitenkin rajojen asettaminen on siinä kaikkein tärkeintä. Perheen elämässä ja lasten kasvattamisessa rajat tuovat turvallisuutta ja suojaa. Ne ovat terveen ja tasapainoisen kasvun edellytys. Voidaan sanoa, että ne ovat onnellisen perheen ja avioliiton tunnusmerkki.

Samaa periaatetta voidaan soveltaa seurakuntaan, joka on hengellistä perhe-elämää. Tätä varten Raamattu on antanut ohjaavia periaatteita. Ne ovat rajoja yhteiselle elämälle. Joskus hengellinen yhteisö ei ole tarpeeksi herkkä kunnioittamaan yksilön tahtoa. Voimakas rohkaisukin muuttuu painostukseksi herkissä elämänvaiheissa. Viisasta olisikin ohjata omiin ratkaisuihin omalla aikataululla. Raamatun periaatteiden opettaminen toimii Pyhä Hengen vaikutuksesta kipinänä kasvuun ja sisältä tulevaan muutokseen.

Jeesus käski saarnata parannusta – siis muutosta elämään. Tämä on positiivinen viesti ihmiselle, joka on väsynyt syntiin ja olemaan sidottu addiktioihin. Se on käsky saarnata toivosta. ”Voit vielä aloittaa alusta. Ei ole myöhäistä. Elämäsi voi vielä muuttua!” Ilosanoma on sekä kutsu vapauteen että haaste muutokseen. Joka ei ole tätä kokenut, tekee tästä sanomasta helposti ahdasmielisen julistuksen ja lyö siihen umpikonservatiivisen leiman. Kuitenkin se on kutsu todelliseen yksilönvapauteen. Armo on keskeisin osa evankeliumia. Sitä sävyttää toivo, ilo ja vapaus. Siinä vahvistutaan ja sen voimasta kasvetaan. Raamatun armohan siis kuulostaa liberaalilta.

Olemme yhtäältä konservatiiveja, jotka uskaltavat opettaa Raamatun suojaavia periaatteita ihmisen elämään. Uskallamme puhua oikeasta ja väärästä. Kerromme, mikä vahingoittaa hengellistä ihmistä ja siten myös sosiaalista ja psyykkistä ihmistä. Puhumme näistä vaikka olisimme itse epäonnistuneet.

Toisaalta kuulostamme liberaaleilta evankeliumin ilosanoman kanssa. Jokainen on epätäydellinen. Olemme armahdettuja syntisiä, mutta uusia luomuksia opettelemassa uutta elämää. Todellisen yksilönvapauden löydämme Jeesuksen kanssa ja seurakuntaperheen rohkaisemana. Taidamme siis olla sekä liberaaleja että konservatiiveja.

Usko Katto

Kirjoittaja on Tampereen

helluntaiseurakunnan johtaja.