Lämpenevä ilmasto

Kevään nopea eteneminen ja ilmojen lämpeneminen ovat meidän monien toiveena. Ei enää lisää lunta, vaan lämpöä ja aurinkoa.

Myös seurakuntiin kaipaamme hengellisen roudan sulamista ja lämmintä ilmapiiriä. Seurakunnan ilmapiiri ei synny itsestään. Jokainen meistä osaltaan vaikuttaa siihen. Tuomme elämällämme seurakunnan keskelle lämpöä tai kylmää ilmaa. Meillä on käsissämme seurakunnan termostaatti, eikä vain sen lämpömittari.

Näemme ympärillämme usein asioita, tapahtumia ja tilanteita, joissa ilmenee itseämme häiritsevää toimintaa. On tavattoman helppo kritisoida esimerkiksi maamme poliitikkojen päätöksiä tai seurakunnan johdon ja herätysliikkeen eri toimijoiden tekemisiä. Kritiikille löydämme aihetta monestakin osoitteesta.

Kriittisyys on äärimmäisen tuttu tapa reagoida, kun kohtaamme meille vieraan ja haastavan asian. Kriittisyys ei myöskään tarvitse suurta uskoa tai Hengen hedelmää, kykenemme siihen luonnostamme. Kritiikin viljely on usein kuin kylmä marraskuinen viima.

Myös herätysliikkeemme keskellä esiintyy useita kriittisiä äänenpainoja ja aiheita. Kenties viileimmät tuulet puhaltavat nykyisin musiikkikeskustelussa ja jumalanpalveluselämässä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että myös vuosikymmeniä sitten kuoromusiikin ja uusien laulujen valloittaessa seurakuntien lavat kritiikin kärkenä oli se, kuinka viihteellisyys valtaa seurakunnat ja sanoma lauluista on kadonnut. Silloin väitettiin, ettei parannuksen evankeliumi enää kuulu laulujen sanoituksissa, vaan pelkästään ”ihaillaan taivaan kultakaupunkia”. Jopa helmiportit olivat kritiikin kohteena.

Kuulostaa jokseenkin tutulta tämänkin päivän musiikkikeskustelussa. Ehkä olisi aika vaihtaa jo c-kasettia. On päätettävä tietoisesti toimia toisin, mikäli emme tahdo jäädä pelkkään kriittisyyteen.

Yksi viime viikolla Helsingin Saalem-seurakunnassa järjestetyn johtajuuskonferenssin tärkeä viesti oli, ettei tule katsoa alaspäin toistemme elämää ja Jumalan palvelemista. Helluntailaisina meidän ei tule vähätellä toisten kirkkokuntien ja seurakuntien toimintaa. Myöskään yksilöinä meillä ei ole varaa lähteä vähättelemään toisten Jumalan palvelijoiden tekemisiä. Meidät on kutsuttu nostamaan, rohkaisemaan ja kannustamaan koko Jumalan perhettä.

Jeesus antoi meille seuraajilleen käskyn rakastaa toisiamme. Jos elämme hänen rakkaudessaan, siitä seuraa, että jokainen uskovien yhteyteen tulija otetaan lämpimästi vastaan. Keskinäinen rakkaus ei ole ainoastaan Jeesuksen toive, se on hänen käskynsä meille.

Seurakuntaperheen elinehto on ilmapiiri, jossa rakennamme toinen toistamme ja elämme kunnioituksessa, armossa ja keskinäisessä rakkaudessa.

Waltteri Haapala

Kirjoittaja on Siilinjärven helluntaiseurakunnan johtava pastori ja Aikamedia Oy:n

hallituksen puheenjohtaja.