"Välillä joutuu odottelemaan seuraavaa siirtoa"

Hyvä Sanoma ry:n hallituksen jäsen Marianna Tiainen oli yksi viime viikolla Helsingin Saalemin johtajuuskonferenssiin osallistuneista pastoreista ja ylistyksenjohtajista. Kuva: Anssi Tiittanen

Omasta lapsuudestani muistan monet leikit, pelit ja kilpailut, joita keksimme kotikujan lasten kanssa Varkaudessa asuessani.

Puolisoni Jannen kanssa tapasimme vuonna 2000 Iso Kirja -opiston peruskurssilla. Olimme kumpikin saapuneet sinne sen jälkeen, kun olimme tahoillamme kokeneet Jumalan kutsuvan meitä hengelliseen työhön. Jo ennen häitä meille selvisi, että lahjamme täydentävät toisiaan ja haluamme tehdä hengellistä työtä yhdessä. Nykyinen unelmamme onkin saada palvella seurakunnassa pastoripariskuntana.

Kun haluan rentoutua kunnolla, lähden kuntoilemaan paikalliseen liikuntakeskukseen, jossa osallistun erilaisiin ryhmäliikuntatunteihin, kuten Zumbaan ja BodyJamiin. Olen huomannut, kuinka vapauttavaa ja iloa tuovaa kunnon hikitreeni hyvän musiikin kanssa voi olla!

Lempiruokani on broilerin fileepihvi vuohenjuustolla ja bataattilohkoilla. Vesi tulee kielelle jo pelkästä ajatuksesta!

Ärsyynnyn helposti, kun näen epäoikeudenmukaisuutta tapahtuvan ympäristössäni. Varsinkin, kun se kohdistuu lapsiin tai naisiin. Perusarjessa ärsyynnyn siitä, kun mieheni jättää likaisia sukkiaan ympäri kotiamme.

Viime viikolla Helsingin Saalemin johtajuuskonferenssissa koin uudistuneeni sekä henkisesti että hengellisesti. Pääpuhujien puheet upposivat ja sain kokea Jumalan eheyttävän rakkauden korjaavan sisälläni olevia haavoja. Tapahtuman kruunasi se, että tapasin paljon rakkaita ystäviä vuosien varrelta.

Kun ajattelen seurakunnan tulevaisuutta, näen paljon innokkaita nuoria, jotka palavat Jeesukselle ja haluavat varsinkin oman sukupolvensa kääntyvän Jumalan puoleen. Tulen kuitenkin hieman surulliseksi miettiessäni vanhemman polven haluttomuutta ja kyvyttömyyttä siirtää todellista vastuuta nuoremmille.

Olen oppinut seurakuntaelämästä sen, että erilaisina uskovina me jatkuvasti kasvatamme toinen toisiamme.

Viime aikoina minua on askarruttanut tulevaisuus, ja se, minne Jumala haluaa minut ja perheeni seuraavaksi johdattaa. Välillä elämässä on aikoja, jolloin joutuu pysähtymään ja odottelemaan seuraavaa siirtoa.

Rukoilen, että Jumala vuodattaisi rakkautensa kristittyihin, jotta meissä heräisi hätä niistä ihmisistä, jotka ovat vielä uskosta osattomia.

Leevi Launonen