Kiellettyjä mielipiteitä

1700-luvulla vaikuttaneen filosofi ja kirjailija Montesquieun vallan kolmijako-opin mukaan lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan vallan väärinkäytön estämiseksi. Näiden oheen neljänneksi valtiomahdiksi on myöhemmin noussut tiedotusvälineiden rooli vallan vahtikoirana.

Viime aikojen yhteiskunnallisessa kehityksessä erityisen huolestuttavaa on se, että tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median liittouma on alkanut hamuta itselleen tuomiovaltaa ihmisten mielipiteiden suhteen. Näin tehdessään media kaventaa perinteisiä ihmisoikeuksia, joihin kuuluvat muun muassa sananvapaus, mielipiteenvapaus ja uskonnonvapaus.

Tuore esimerkki median väärästä vallankäytöstä on ulkoministeri Timo Soiniin suunnatut hyökkäykset hänen osallistuttuaan Pro Life -liikkeen iltavigiliaan Kanadassa ja lausuttuaan mielipiteensä Irlannin aborttioikeuksia laajentaneesta kansanäänestyksestä. Hyökkäys mielipidettä vastaan ei ole riippumatonta tiedonvälitystä vaan tietoisesti valitun agendan levitystä. Näin tehdessään media luo sekä tilaa että tilausta vaihtoehtoiselle medialle.

Toinen esimerkki on Pori Jazzin toimitusjohtajaksi palkatun Aki Ruotsalan erottaminen tehtävästään, koska hän ei kyseenalaistanut toisen henkilön kertomusta seksuaali-identiteettinsä muutoksesta homosta heteroksi. Erottamispäätöksen teki käytännössä media, vaikka sille ei ole millään demokratian pelisäännöillä annettu sellaista valtaa.

Molemmissa esimerkeissä väärä vallankäyttö kohdistuu kristilliseen vakaumukseen. Ensimmäisessä tapauksessa kyse on siitä, että moniulotteista aborttikysymystä ei voida supistaa naisen oikeudeksi päättää omasta kehostaan. Asiaan liittyy myös syntymättömän lapsen oikeus elämään, lapsen isän oikeudet, kysymys elämän arvosta ja merkityksestä sekä pohjimmiltaan kysymys siitä, mistä elämä on lähtöisin.

Seksuaali-identiteetin muutokseen homosta heteroksi liittyy pohdinta siitä, minkälaiset muutokset ihmisen elämässä ovat mahdollisia ja millaiset toivottavia. Miksi media haluaa kieltää oikeuden tällaiseen muutokseen, mutta juhlistaa päinvastaista muutosta? Miten voimme seurakunnissamme tukea ihmistä, joka haluaa seksuaali-identiteettinsä muuttuvan heteroksi, sortumatta puoskarointiin, pinnallisuuteen tai katteettomiin lupauksiin?

Jeesuksen seuraajina meidän on syytä taistella rukouksin ja inhimillisiä vaikutusmahdollisuuksia hyödyntäen mielipiteen- ja uskonnonvapauden puolesta. Me suomme mielellämme nämä oikeudet kaikille niillekin, joiden mielipiteet ovat kanssamme törmäyskurssilla.

Pekka Havupalo

Kirjoittaja on Turun Helluntaiseurakunnan johtava pastori.