Jokainen päivä on ystävänpäivä

Ystävänpäivällä on vakiintunut asema suomalaisessa kulttuurissa. Se tuli kalenteriimme 1980-luvulla ja on ollut siinä jo 30 vuotta.

Seurakunnissa ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta on harjoitettu aina. Ne kuuluvat seurakuntaelämän käytäntöön. Siksi meidän on hyvä pysähtyä ystävyysteeman äärelle ja päivittää sen merkitystä omassa ja seurakuntamme jokapäiväisessä elämässä. Uskollinen ja hyvä ystävyys on arvostettu, kaivattu ja tarpeellinen asia.

Jokainen ihminen tarvitsee ystävän. Kukaan ei synny tähän maailmaan ollakseen yksinäinen. Kaikkina elämän ikäkausina ihmiselle on hyväksi yhteys ja ystävyys toisten kanssa.

Tutkijat ovat havainneetkin, että yksinäisyys vaikuttaa kielteisesti ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. On huomattu, että yksinäisyys on myös hyvinvoivissa länsimaissa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Ennen köyhyys vaikutti kansakunnan kohtaloon. Nykyisin yksinäisyydellä voi olla tuhoisa vaikutus jopa koko kansakunnalle. Se vie tulevaisuuden toivon ja innon elää.

Jeesus puhutteli opetuslapsia ystävikseen, ja me helluntailaiset kutsumme mielellämme myös Jeesusta parhaaksi ystäväksemme. Tämä opetetaan jo pyhäkoulussa kaikille lapsille.

Jeesuksen opetuslapsina meidän kuuluu kulkea hänen jalanjäljissään eli seurata hänen esimerkkiään, olla ystäviä toinen toisillemme ja kaikille ihmisille. Ystävyyden tulee vahvistua siitä, miten me kohtaamme toisemme. Se lähtee pienistä valinnoista: pysähdynkö, hymyilenkö, tervehdinkö ja kuuntelenko? Olenko aidosti olemassa muille ihmisille?

Seurakunnan kokoukset koostuvat erilaisista osioista, kuten saarnasta, ylistyksestä ja rukouksesta. Tilaisuus voi olla sisällöltään ja ulkoisilta puitteiltaan lähes täydellinen, mutta jos sieltä puuttuu aito ihmisen kohtaaminen, se saattaa olla ensimmäinen ja viimeinen kerta jollekin seurakuntayhteyttä etsivälle. Seurakunnan jumalanpalvelus on Jumalan kohtaamisen paikka mutta myös ihmisten keskinäisen kohtaamisen paikka. Eikä näiden kohtaamisten tulisi jäädä vain sunnuntaipäivän tapahtumiksi.

Puhumme usein seurakunnan ilmapiiristä. Minkälainen se on meidän seurakunnassamme? Me kaikki vaikutamme ilmapiiriin omilla valinnoillamme ja käytöksellämme.

Ystävällisyyden ei tulisikaan rajoittua ystävänpäivän kortteihin ja tervehdyksiin. Jokaisena päivänä ja hetkenä meillä on mahdollisuus ja etuoikeus kohdata ihminen. Jokainen päivä olkoon ystävänpäivä.


Irma Frestadius

Kirjoittaja on Espoon helluntaiseurakunnan pastori.