Hengellistä ravintotietoisuutta

Oletko kärsinyt syömishäiriöistä? Onko ravintosi terveellistä? Syömämme ravinnon ja terveydentilamme syy-seurausyhteys on selkeästi todennettu monella tavalla. Siitä huolimatta on käsittämätöntä, miten paljon keskenään ristiriitaista tietoa sekä ihmisten hyvinvointiin että elämänlaatuun oleellisesti vaikuttavan asian ympärillä liikkuu.

Luultavasti tässä on kyse siitä, että erilaiset kilpailevat eturyhmät pyrkivät tietoisesti vaikuttamaan meihin jakamalla valikoitua tietoa omien päämääriensä saavuttamiseksi. Olisiko tarpeen syventää joskus liian pinnallista tietoamme todelliseksi tietoisuudeksi, välttyäksemme korjaamattomilta vaurioilta? Myös hengellinen ravintotietoisuutemme on erilaisten hengellisten lobbareiden vaikuttamisen kohteena. Kyse on Jumalan ja sielujemme vihollisen välisestä taistelusta. Vastakkain ovat valhe ja totuus, pimeys ja valkeus, sekä pelko ja rakkaus. Tätä hengellistä taistelua käydään ympärillämme kiivaammin kuin ehkä koskaan aikaisemmin ja sillä on vaikutuksensa myös meihin kristittyihin.

Eikä kyse ole suinkaan elokuvatuottajien uudesta tuotannosta vaan hengellisestä todellisuudesta, jossa käydään taistelua ihmisestä. Tähän taisteluun apostoli Paavali varusti oppilastaan sanoen: ”Pidä tallessa, Timoteus, se mikä on uskottu sinun haltuusi! Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii.” (1. Tim. 6:20.)

Päätoimittaja Petri Mäkilä kirjoitti äskettäin (RV 19) Jumalan sanasta: ”Jos hylkäämme hänen sanansa, hylkäämme hänet itsensä”, ja totesi, että ”tämä on elämän ja kuoleman kysymys”. Maailma viestii kirjoitetun sanan merkityksen hiipumisesta, ja samalla kristillinen seurakunta huokaa ydintehtävänsä toteuttamisen vaikeutta. Mistä evankeliumin siementä kylvettäväksi? Kirjoitetun sanan, siis kaiken Pyhän Hengen innoittaman kirjoituksen merkitystä korostaa myös Raamattu. Kyse on hengellisestä ravinnosta. ”Minä olen elämän leipä”, julistaa itsestään

Kristus. Hengellinen ravinto on vaikutukseltaan paljon kauaskantoisempaa kuin jokapäiväinen leipämme. Toinen kantaa ainoastaan aikaan, toinen iankaikkisuuteen asti. Tieto on tärkeää, mutta hengellinen elämä ei ole vain tietoon turvaamista. Tiedon tulisi vahvistua tietoisuudeksi siitä, että kirjoitettu sana, yhdessä Pyhän Hengen kanssa, vahvistaa Jumalan seurakuntaa kylvämään elävää siementä Kristuksen paluuseen asti.

Kari Ketoja

Kirjoittaja on Kotkan helluntaiseurakunnan paimen.