Ei mitään uutta

Raamatun Saarnaajan kirja sisältää tuttuja ajatuksia kaikille pessimisteille. Kirja alkaa juhlallisesti todeten kaiken turhaksi, ja hetken pohdiskelun jälkeen saarnaaja summaa: ”Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.”

Uusi vuosi luo kuitenkin toivoa. Entäpä jos asiat menisivätkin eri tavalla? Voisiko uusi vuosi olla toisenlainen ja uudenlainen?

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä suurempi vaara hänellä on taipua usein pessimismiin. Elämänkokemus saattaa johtaa hänet ajattelemaan, ettei kannata elätellä turhia toiveita, sillä tuskin mikään kuitenkaan muuttuu. Sen sijaan lapselle elämä on jännittävää, ja jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia.

Ehkä saarnaaja ei olekaan pessimisti vaan viisas. Ehkä elämänkokemus onkin perussävel, joka luo turvaa myös tulevaan. Se viestii ymmärtävänsä aikaa ja ihmistä, eikä hurjinkaan käänne horjuta silloin elämän perustaa. Lapsenkaltaisuus on taas parhaimmillaan innovaatioita, pelottomuutta ja hymyä. Yhdessä elämänkokemuksen kanssa se voi olla mitä suurin kasvun ja muutoksen alusta.

Jos vuosi 2018 on hengellisen heräämisen vuosi, onko siinä mitään uutta, sillä onhan historiamme herätyksen historiaa. Ja jos uusi vuosi on lähetystyön radikaalin kasvun vuosi, ei siinäkään olisi mitään uutta. Onhan Suomi tunnettu nimenomaan lähetysrakkaudestaan. Jos pystymme tuplaamaan seurakuntiemme määrän, on sekin nähty ja koettu. Ei siis mitään uutta – ja kuitenkin valtavat näkymät!

Toisaalta jos suru, kipu ja viha nostavat päätään, ei sekään yllätä meitä. Olemmehan juuri juhlineet Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä, jonka hinta näkyy maamme sankarihaudoilla.

Nuorelle sukupolvelle menestys ja menetys saattavat tulla uutena ja yllättävänä. Niinpä nuoret tarvitsevat rinnalleen ihmisiä, jotka sanovat rohkaisevasti: ”Olen seilannut tuon myrskyn läpi, ja tiedän, miltä se tuntuu.” Mestari-kisälli-ajatus on tuttu niin historiastamme kuin Raamatustakin, ei siis siinäkään mitään uutta. Sen voimana on suhde, joka pohjautuu arvostukseen ja yhteiseen kasvupolkuun.

Tämä kaunis periaate ei saa jäädä ihailun asteelle, vaan rinnakkain kasvaminen on laitettava käytäntöön. Se tarkoittaa toiminnan, rytmin ja ajattelun muutosta. Kun Isän sydän kääntyy lasten puoleen, silloin kaikki on mahdollista. Silloin nuori sukupolvi saa elää ja kokea uutena ja ihmeellisenä myös sitä Pyhän Hengen luomaa elämää, joka on meille vanhemmille tuttua.

Vuosi 2018 on Suomen seurakunnille mahdollisuus tehdä sitä, mitä ne ovat tehneet ennenkin: perustaa uusia seurakuntia, lähettää lähetystyöntekijöitä, nostaa nuorta sukupolvea ja muuttaa ympäröivää maailmaa Jeesuksen rakkaudella.

Juha Lehtonen

Kirjoittaja on Fidan seurakuntayhteyksien koordinaattori.