Ei mitään uutta

Raamatun Saarnaajan kirja sisältää tuttuja ajatuksia kai­kille pessimisteille. Kirja alkaa juhlallisesti todeten kaiken tur­haksi, ja hetken pohdiskelun jälkeen saarnaaja summaa: ”Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapah­tuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.”

Uusi vuosi luo kuitenkin toivoa. Entäpä jos asiat menisivätkin eri tavalla? Voisiko uusi vuosi olla toisenlainen ja uudenlainen?

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä suurempi vaara hänel­lä on taipua usein pessimismiin. Elämänkokemus saattaa joh­taa hänet ajattelemaan, ettei kannata elätellä turhia toiveita, sillä tuskin mikään kuitenkaan muuttuu. Sen sijaan lapselle elämä on jännittävää, ja jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia.

Ehkä saarnaaja ei olekaan pessimisti vaan viisas. Ehkä elä­mänkokemus onkin perussävel, joka luo turvaa myös tulevaan. Se viestii ymmärtävänsä aikaa ja ihmistä, eikä hurjinkaan kään­ne horjuta silloin elämän perustaa. Lapsenkaltaisuus on taas parhaimmillaan innovaatioita, pelottomuutta ja hymyä. Yhdessä elämänkokemuksen kanssa se voi olla mitä suurin kasvun ja muutoksen alusta.

Jos vuosi 2018 on hengellisen heräämisen vuosi, onko siinä mitään uutta, sillä onhan historiamme he­rätyksen historiaa. Ja jos uusi vuosi on lähetystyön radikaalin kasvun vuosi, ei siinäkään olisi mitään uutta. Onhan Suomi tunnettu ni­menomaan lähetysrakkaudestaan. Jos pystymme tuplaamaan seurakuntiemme määrän, on sekin nähty ja koettu. Ei siis mitään uutta – ja kuitenkin valtavat näkymät!

Toisaalta jos suru, kipu ja viha nostavat päätään, ei sekään yl­lätä meitä. Olemmehan juuri juhlineet Suomen 100-vuotista itse­näisyyttä, jonka hinta näkyy maamme sankarihaudoilla.

Nuorelle sukupolvelle menestys ja menetys saattavat tulla uu­tena ja yllättävänä. Niinpä nuoret tarvitsevat rinnalleen ihmisiä, jotka sanovat rohkaisevasti: ”Olen seilannut tuon myrskyn läpi, ja tiedän, miltä se tuntuu.” Mestari-kisälli-ajatus on tuttu niin his­toriastamme kuin Raamatustakin, ei siis siinäkään mitään uutta. Sen voimana on suhde, joka pohjautuu arvostukseen ja yhtei­seen kasvupolkuun.

Tämä kaunis periaate ei saa jäädä ihailun asteelle, vaan rin­nakkain kasvaminen on laitettava käytäntöön. Se tarkoittaa toi­minnan, rytmin ja ajattelun muutosta. Kun Isän sydän kääntyy lasten puoleen, silloin kaikki on mahdollista. Silloin nuo­ri sukupolvi saa elää ja kokea uutena ja ihmeellisenä myös sitä Pyhän Hengen luomaa elämää, joka on meille van­hemmille tuttua.

Vuosi 2018 on Suomen seurakunnille mahdollisuus tehdä sitä, mitä ne ovat tehneet ennenkin: perustaa uusia seurakuntia, lähettää lähetystyöntekijöitä, nostaa nuorta sukupolvea ja muuttaa ympä­röivää maailmaa Jeesuksen rakkaudella.

Juha Lehtonen

Kirjoittaja on Fidan seurakuntayhteyksien koordinaattori.