Arvojen valtakunnan rajalla

Olemme astuneet liberaalin, moniarvoisen valtakunnan rajalle. Kansanedustajan ja kirkkovaltuutetun Päivi Räsäsen sanoista Raamattuun ja homoseksuaalisuuteen liittyen on syntynyt keskustelu, jossa valtakunnan rajapyykkiä tarkkaillaan. Räsäsen itsensä mukaan hän kävi jo vuonna 2004 keskustelua sillä ajatuksella, että jos emme saa puhua evankeliumin kannalta kehällisistä asioista, kuten seksuaalisuudesta, pian myös itse evankeliumi on julkisen sensuurin kohteena.

Räsänen on oikeassa. Kristillinen syntikäsite laajoine ihmiskuvaan liittyvine ulottuvuuksineen saattaa olla loukkaukseksi monille. Jos synnistä ei saa puhua, armon evankeliumi laimenee tsemppauspuheeksi, josta ihminen saa ainoastaan virtaa voittaa epäonnistumisensa ilman iankaikkista lohtua.

Aikoinaan oikeistoradikaali Lapuan liike vainosi kommunisteiksi epäiltyjä muiluttamalla heitä Neuvostoliittoon, ja sittemmin Suomessa vallitsi mielipiteiden itsesensuuri, jolla pyrittiin ehkäisemään Neuvostoliiton kannalta kielteisiä mielipideaineistoja. Tätä kutsuttiin suomettumiseksi. Erona näillä kahden sensuurin muodoilla oli se, että ensimmäinen oli laitonta ja jälkimmäiseen säädettiin rikoslakiin juridinen peruste vuonna 1948. Yhteistä näille oli mielipiteiden sääntely.

Nyt lainsäädännön tasolle yltänyt LGTB+-identiteettipolitiikka luo uutta valtakunnan rajaa, jossa uskonnon sisäisten näkemysten arvottamista ja julkista puhetta näkemyksistä saatetaan mitata jopa oikeusasteissa. Lainsäädännölliset perusteet ovat jo olemassa, mutta niiden tulkinnasta on syntynyt Päivi Räsäsen mielipiteiden myötä laaja yhteiskunnallinen keskustelu.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen otti viime viikolla roolin laintulkitsijana, mikä johtaa sanan- ja uskonnonvapauden kannalta länsimaissa uudenlaiseen määrittelyyn. Huolestuttavin piirre asiassa on se, että rikosepäilyn syyn kohteena on Raamattu ja sen tulkinta. Perinteisesti sananvapauteen kuuluu oikeus loukata toisella tavalla ajattelevia. Loukkaamisen oikeus ei ole tyhmää ja räyhäävää käytöstä vaan sivistynyttä sanojen ja mielipiteiden vaihtoa. Tästä vapaudesta ei kannata halvalla luopua, varsinkaan Raamatun kohdalla.

Keskustelu on tällä hetkellä avointa ja tähän pitää saada mukaan kaikki mahdolliset tahot, ettei liberaalin arvovaltakunnan rajoja aleta supistamaan ja muiluttamaan toisinajattelijoita sen reunamilta hiljaisuuteen.

Raamattu ja kristillinen puhe on tässä kehityksen vaiheessa rajavyöhykkeellä, jonka pyykkien paikkaa mitataan nyt uudelleen. Jokaisen tahon, joka on huolissaan nykyisestä kehityksestä, kannattaa puhua nyt ja mahdollisimman rakentavasti julkisissa foorumeissa.

Esa Hyvönen

Kirjoittaja on Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtava pastori.