Armolahjat käyttöön

Seurakunta on ennen kaikkea armoyhteisö, ja siitä sen tulisi olla tunnettu vaikutuspiirinsä keskuudessa. Jokainen helluntailainen on saanut kohdata henkilökohtaisesti armon. Itse armahdettuina he saavat olla jakamassa kanssakulkijoilleen tätä armoa, joka tulee Jumalalta. Seurakunta on ainoa yhteisö koko maailmassa, jolla ei ole vain sanoja ja julistuksia armosta, vaan voima välittää sitä ihmisille. Pyhä Henki on tuon voiman lähde. 

Ihmiset tarvitsevat kohtaamista armahtavan Jumalan kanssa, siis jotain todellista ja konkreettista. Kokemuksellisuus kuuluu helluntailaisuuden identiteettiin. Suomalaisille helluntailaisille Azusa-kadun tapahtumat Los Angelesissa vuosina 1906–1909 ovat tuttuja. Seurakunnan yllä oli helluntain kaltainen Pyhän Hengen vuodatus. Ihmisiä pelastui, armolahjat toimivat ja paljon ihmeellisiä asioita tapahtui.

Me opimme ja rohkaistumme historiasta, ja se haastaa meitä elämään helluntailaisina tässä ajassa. Menneiden herätysten tapahtumat kannustavat meitä anomaan ja käyttämään armolahjoja. Mitkään olosuhteet eivät saisi estää meitä. 

Armolahjat ovat kristityille annettuja luonnollisia ja yliluonnollisia lahjoja, jotka on tarkoitettu seurakunnan käyttöön. Jokaisen etuoikeus ja velvollisuus on palvella lahjoillaan seurakunnassa ja sen ulkopuolella olevia ihmisiä. Jumalan olemus ja rakkaus ilmenevät tätä kautta. 

Tarvitsemme opetusta armolahjoista ja omien lahjojen löytämisestä sekä käytännön harjoittelua niiden käytöstä. Seurakunnan johdolla on vastuu arvioida armolahjojen käyttöä. Armolahjojen käyttäjät tarvitsevat rohkaisua ja opastusta sekä joskus myös korjaavaa palautetta. Koska lahjat on tarkoitettu yhteisössä käytettäviksi, silloin myös niiden arviointi voi toteutua. 

Paikallisseurakunnan merkitys on huomioitava aikamme korostuneessa yksilökeskeisyydessä. Jokaisella seurakuntalaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä yhteisössä. Seurakunnat eivät ole täydellisiä, koska niiden jäsenet ovat vajavaisia, yksin armosta pelastettuja. Se tulee hyväksyä ja muistaa. 

Ylpeys ja pelko voivat olla este armolahjojen anomiselle ja käyttämiselle. Hengellistä velttoutta ei tulisi sekoittaa nöyryyteen tai kulttuuriin sopivaan käytökseen. Terve nöyryys on antautumista palvelemaan sellaisena ihmisenä kuin on tällä hetkellä ja käyttämään niitä lahjoja, jotka on saanut. 

Elinvoimainen ja menestyvä seurakunta tarvitsee käyttöönsä kaiken sen, mitä Jumala on tarkoittanut sen käytettäväksi.

Irma Frestadius 

Kirjoittaja on Espoon helluntaiseurakunnan pastori.