Ymmärtääkseen helluntailaista teologiaa on oltava tietoinen siitä, miten helluntailaisuus on perinteisesti lukenut ja ymmärtänyt Raamattua

Voidaan todeta, että universaalisti kaikki helluntailaiset tunnustavat Raamatun teologiansa perustaksi. Esimerkiksi suomalaisen helluntailiikkeen varsin tuoreessa uskon pääkohtien luettelossa ensimmäinen kohta vakuuttaa tästä: ”Pyhä Raamattu on Pyhän Hengen innoituksesta syntynyt Jumalan sana ja oppimme ainoa perusta.”  

 

Läpikotaisin ”raamatullista” 

Useimpien helluntailaisten mielestä teologiaa ei voi erottaa Raamatusta. Tämä kuvaakin hyvin sitä ensimmäistä metodologista luonteenpiirrettä, joka on ominaista helluntailaisuudelle. 

Helluntailaisuus pyrkii olemaan läpikotaisin ”raamatullista”. Lähestymistapaa voisi kutsua ”kanoniseksi”. Helluntaiteologi French Arrington toteaa näin: ”Helluntailaisen uskon ja käytännön lähtökohta ja perustus on ollut Raamatun teksti.” Kirjoittaessaan Raamatun opeista 1930-luvulla Myer Pearlman totesi, että hänen kirjansa pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: ”Mitä kirjoitukset sanovat (tekstin esitys), ja mitä kirjoitukset tarkoittavat (tekstin selitys)?”

 

 

      Pyrkimys on tulkita Raamattua ”luonnollisesti”. 

 

 

 

Kaiken kaikkiaan varhaiset helluntailaiset kirjoittivat hyvin vähän hermeneutiikasta (Raamatun tulkinta- ja selitysoppi). Vielä nykyäänkin hermeneutiikka merkitsee joillekin helluntailaisille teologeille yksinkertaisesti käytännöllistä ja intuitiivista selitystä, jossa pyritään tekstiä lukiessa nostamaan esiin sen selkeä ja keskeinen opetus kiinnittämättä sen suurempaa huomiota itse tulkintaan ja sen metodeihin. Pyrkimys on siis tulkita Raamattua kirjaimellisesti tai ehkä paremminkin ”luonnollisesti”. 

Tämän ”luonnollisen” raamatuntulkinnan taustalta voidaan löytää yksi perustavanlaatuinen ajatus, nimittäin usko siihen, että Pyhä Henki valaisee ja ohjaa lukijaa (tulkitsijaa). Helluntailainen hermeneutiikka on näin olennaisesti pneumaattista ja karismaattista. Arrington ilmaisee tämän seuraavasti: ”Tulkinnan perusperiaate on, että se, mikä on kirjoitettu Pyhän Hengen inspiraatiosta, täytyy tulkita saman Hengen johdatuksessa.” 

Käytännössä tämä tarkoittaa uskoa siihen, että kirjoituksilla voi olla monta erilaista tulkintaa. Tarkastellessaan tekstin kirjaimellista ja luonnollista merkitystä helluntailainen lukija on ”avoin” vastaanottamaan [Pyhän Hengen vaikutuksesta] tekstin hengellisen merkityksen. 

 

     Raamatun lukemisesta voi tulla Pyhän Hengen johtama tapahtuma.

 

Tämä ei tarkoita mielivaltaista tekstin hengellistämistä, sillä ”vastaanotettu” tekstin tulkinta ei voi olla vastoin Raamatun kokonaisilmoitusta. Voidaan kuitenkin kysyä, onko tästä periaatteesta pidetty aina kiinni helluntailiikkeen piirissä? 

 

Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot 

Tärkeää on myös tunnistaa ne raamatuntulkinnalliset silmälasit, joiden kautta helluntailaisuus katsoo ja tulkitsee tekstejä. Robert ja William Menziesin mukaan ”helluntailiike on syntymästään lähtien korostanut Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen kertomuksia”. 

Menziesin mukaan on selvää, että helluntaiteologian ominaispiirteiden juuret ovat nimenomaisesti Luukkaan karismaattisessa ja Hengen toimintaa korostavassa teologiassa, joka painotti asioita toisin kuin esimerkiksi Paavali kristologisissa opetuksissaan. 

Tässä keskustelussa helluntailaiset pyrkivät antamaan Luukkaan käsityksille samaa arvoa kuin esimerkiksi Paavalin teksteille. Näin Raamatun kertoville ja kuvaileville teksteille annetaan sama painoarvo kuin sen didaktiivisille eli opettaville osille. Tämä yhdistettynä helluntailaiseen uskoon Jumalan Hengen todellisesta läsnäolosta ja vaikutuksesta nykymaailmassa ja yksittäisen kristityn elämässä luo perustan myös ajatukselle Apostolien tekojen tapahtumista mallina ja esikuvana nykypäivänkin kristityn kokemuksille ja seurakuntaelämälle. 

Edellä mainittu ajatus Pyhän Hengen tuoreesta ja konkreettisesta vaikutuksesta yhdistyy suoraan myös siihen, että helluntailaisuus ei periaatteessa pidä traditiota merkittävänä teologian lähteenä. Erityisesti varhainen helluntailaisuus suhtautui varsin kärsimättömästi kirkollisiin traditioihin ja uskontunnustuksiin. Tosiasia on, että helluntailaisuudessa on esiintynyt paljon traditioiden vastaista retoriikkaa, joka asettaa tradition spontaania Hengen toimintaa vastaan. Samalla tavalla kuin ei tule antaa rationaalisen ajattelun peittää Raamatun selkeitä totuuksia, ei myöskään tule sallia ”ihmisten perinteiden” tulla Hengen tuoreen toiminnan tielle. 

 

Kokemuksen merkitys tulkinnassa 

Toinen tärkeä metodologinen luonteenpiirre on kokemuksen korostuminen myös teologian muodostumisessa. Helluntailaisessa ajattelussa keskeinen oppi Hengen kasteesta on helluntailaisessa kokemuksessa paljon moniulotteisempi kuin sen helluntailaisessa selityksessä. Kysymys kokemuksen ja Raamatun tekstin välillä on siis varsin moniulotteinen. 

Kritiikkiä helluntailaista kokemuksellisuutta kohtaan on tullut niin liikkeen ulkopuolelta kuin sen sisältäkin. Helluntailiikkeen kokemuksellisuuden korostaminen on vuosikymmenten aikana ollut sellaista, että jopa jotkut helluntaiteologit ovat varoitelleet Raamatun tekstien jäävän kokemusten varjoon. Helluntaiteologit Duffield ja Van Cleave muistuttavat, että ajattelua ei tule korvata kokemuksella. Samaan hengen vetoon he kuitenkin muistuttavat, että kun Pyhä Henki todella koskettaa ihmisiä, kenellekään ei jää epäselväksi, kuka on tullut paikalle.  

Kokemuksen korostaminen Raamatun auktoriteettiin sitoutumisen rinnalla on siis aiheuttanut helluntailaiseen teologiaan jännitteitä. Samanaikaisesti kun helluntailaisuus on julkilausuttuna ollut sitoutunut yksin Raamattu -periaatteeseen, helluntailaisessa käytännön teologiassa tai paremminkin spiritualiteetissa on ollut vaikeuksia vastustaa kiusausta korottaa henkilökohtaiset kokemukset, ilmestykset ja muut karismaattiset manifestaatiot Raamatun sanan tasolle. Tietoisena tästä monet helluntailaiset teologit ja pastorit pyrkivät painottamaan, että on tärkeää rakentaa oppi ja opetus Raamatun sanasta eikä ihmisten kokemuksista. 

Varhaista helluntailaisuutta ja sen teologista kehitystä tutkinut Douglas Jacobsen on kuitenkin sitä mieltä, että varhaisessa helluntailaisuudessa teologia ja kokemus kulkivat hyvin käsi kädessä. 

Tätä kuvaa hänen mukaansa se, että vaikka kokemus oli välttämätön osa helluntailaisuutta, pelkkää kokemusta pidettiin jopa vaarallisena. Siksi puheissa korostettiin jatkuvasti kokemusten tutkimista ja arvioimista. Hänen mukaansa alusta lähtien kokemus ja teologia ovat olleet kuin kudotut yhteen ja niiden välinen suhde on ollut vastavuoroinen: ”Helluntailainen kokemus on ollut teologian ympäröimä, ja helluntailainen teologia on ollut kokemukseen perustuva.” 

Myer Pearlman pyrki luomaan tasapainoisen yhteenvedon kokemuksen ja teologian keskinäisestä suhteesta seuraavasti: ”Varmasti on tärkeämpää elää kristillistä elämää kuin vain tuntea kristillinen oppi, mutta ei olisi mitään kristillistä kokemusta, jos ei olisi kristillistä oppia.” 

 

Takaisin apostoliseen aikaan 

Kun edellä kuvattu kokemuksellisuus ja helluntailainen Raamatun tulkinta yhdistetään ajatukseen apostolisen ajan paluusta, joka helluntailaisuudessa on aina ollut vahvana, siitä muodostuu kokonaisuus, jossa Raamatun tapahtumat ja sanat sijoitetaan lukijan elämään ja aikaan ehkä vahvemmin kuin muissa kristillisissä traditioissa on ollut tapana. Niinpä se, mitä Raamatun lehdiltä luetaan tapahtuneeksi, voidaan olettaa koettavaksi myös lukijan aikana. 

Helluntailaisuus ei miellä ensimmäisten apostolien muodostavan mitään hengellisten aristokraattien joukkoa siinä mielessä, että näiden kokemukset Hengen vaikutuksista olisivat jotenkin korkeammalla tasolla kuin mitä heidän jälkeensä tulleet sukupolvet voisivat kokea. Tätä perustellaan sillä, että Henki, joka vaikutti ensimmäisten apostolien ja alkuseurakunnan elämässä, on sama Henki, joka on elävä ja toimii seurakunnan keskellä nykyäänkin. Myös Jeesus, jonka Henki voiteli ja josta Henki todistaa, on ”sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”. Näin esimerkiksi Raamatun lukemisesta voi tulla Pyhän Hengen johtama tapahtuma, jossa lukija voi tulla vaikutetuksi merkittävällä ja elämää muuttavalla tavalla, ja sen esille tuoma elävä totuus voidaan näin kokea. 

 

Helluntailainen tulkinnallinen kehys 

Helluntailaisuudessa Raamatun tekstien tulkinta ei ole ollut ”objektiivisten” tieteellisten metodien ohjaamaa, vaan on uskottu, että Raamatun maailmaan voidaan astua ikään kuin Hengen työn vaikutuksesta, sotkeentumatta tekstin lukemiseen ja ymmärtämiseen liittyviin tulkinnallisiin ongelmiin. 

Niinpä perinteisesti helluntailaiset eivät ole osallistuneet väittelyyn esimerkiksi historialliskriittisten metodien pätevyydestä. Tosin 1900-luvun loppupuolen helluntailiikkeen ”evankelikalisoitumisen” myötä tämä tilanne on ollut muutoksessa. Helluntailaisuudessa Raamatun tekstien tulkinnalle – yksittäisen kristityn kokemuksen lisäksi – on ollut merkittävää paikallisen seurakunnan muodostama yhteys ja yhteinen jumalanpalveluselämä, joka muodostaa samalla tulkinnallisen kontekstin kirjoitusten tulkinnalle. 

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että nyt kun helluntailaisuus on teologisesti ja historiallisesti kasvanut ja kun liikkeellä on paljon aiempaa enemmän hyvin koulutettuja teologeja, liike voi yhä paremmin ja itsetietoisesti tutkia ja rakentaa nimenomaisesti ”helluntailaista” teologiaa ja hermeneutiikkaa. On kuitenkin edelleen niitäkin teologeja, jotka ajattelevat, että se ei ole välttämätöntä ja että se voi olla jopa vahingollista. Toisten mielestä systemaattinen ”helluntaiteologia” olisi pitänyt luoda jo kauan sitten. 

Joka tapauksessa 1900-luvun aikana helluntailiikkeen sisällä rakentuneet, Raamatun tulkintaan liittyvät periaatteet yhdessä muiden teologisten ja metodologisten periaatteiden kanssa muodostavat sen tulkinnallisen kehyksen, jonka valossa helluntailiike ymmärtää muut teologian opinkohdat. Tällaisia ovat muun muassa ihmisen luominen, lankeemus ja erityisesti lunastus sekä siitä nouseva käsitys esimerkiksi ihmisen uudestisyntymisestä, pyhityksestä, henkikasteesta ja eskatologisesta huipentumasta.

 

Petri Mäkilä

 

Kirjoittaja on Ristin Voitto -lehden päätoimittaja. Teksti on  kolmas ja viimeinen osa klassisen helluntailaisuuden historiaa ja teologista kehitystä kuvaavaa sarjaa.  

 

 

Kirjallisuutta: 

Veli-Matti Kärkkäinen: Spiritus Ubi Vult Spirat. Pneumatology in Roman Catholic/Pentecostal Dialogue (1972-1989). Diss. Helsinki 1998. 

Petri Mäkilä: Helluntailainen. Aikamedia 2019. 

Guy P. Duffield, Nathaniel M. Van Cleave: Foundations of Pentecostal Theology. 1983. 

Douglas Jacobsen: Thinking in the Spirit. 2003. 

French L. Arrington: Christian doctrine 1-3 – A Pentecostal perspective. 1992–1994. 

Myer Pearlman: Knowing the Doctrines of the Bible. 1937. 

William W. Menzies,9 Robert P. Menzies: Spirit and Power. 2000. 

Roger Strondstad: Trends in Pentecostal Hermeneutics. Paraclete 22, no.3,1. 1988. 



Teema
51���52/2019

Teema10.11.2023 | Anniina Jakonen

Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi
Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi.
– Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaMegadethin Dave Mustaine ja Dave Ellefson, Brian Welch ja Reginald Arvizu Kornista, W.A.S.P.-yhtyeen Blackie Lawless ja Iron...
TeemaHyväosaisuus kasautuu myös parisuhdeasioissa. Köyhyys lisää eroriskiä.
TeemaSyviä kriisejä läpi käynyt pariskunta suosittelee vahvaa sitoutumista ja kommunikaatiotaitojen opettelemista.
TeemaAvioliittoleireille tullaan erilaisista tilanteista.
UutisetHuipputeknologia seuloo haitalliset yksilöt suuristakin väkijoukoista.
UutisetAnna Hellgrenin elämään vakava sairaus toi yksinäisyyden, mutta seurakunta on hänelle koti.
TeemaUudentyyppinen tapa tukea lapsia ja nuoria sai pilottikoululta hyvän palautteen.
TeemaFidan globaalikasvatustunnit tavoittavat vuosittain tuhansia oppilaita ja satoja opettajia.
TeemaLukijoiden maailma on otettu huomioon niin kampanjalehden tekstissä kuin kuvissakin.
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saa­nut vuosien aikana tukevaa tuntumaa eri kristillisten pii­rien nuoriin.
...
TeemaMillainen on helluntainuori vuonna 2018? Nuoret kertovat siitä itse.
TeemaSeurakunnasta annetut eväät vaikuttavat siihen, kestääkö nuoren usko vai kaatuuko se kuin korttitalo
TeemaYstävän kuolema sai Milja Peuramäen ymmärtämään, ettei aina tarvitse olla vahva.
TeemaMasentunut ja uupunut voi olla turvallisella mielellä, sillä uskossa ei ole kyse siitä, mitä ihminen tekee.
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tal­lessa kansioita, joihin on kertynyt yli 200 samaa aihet­ta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat taistelusta, jon­ka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaMielenterveysongelmien stigma on vähentynyt, mutta psykoosisairaudesta kärsivä ja hänen läheisensä jäävät yhä helposti yksin.
TeemaSeurakunta voi tarjota vangille kasvualustan yhteiskuntaan ja kiinnekohdan kristilliseen uskoon.
TeemaParhaat tulokset saavutetaan luottamuksellisilla ihmissuhteilla ja Jumalan voimalla, valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä todettiin.
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaIslamin mullan alta nousee paljon pieniä taimia. Jos meillä on hengellinen ilta, puolikuun maissa on vasta aamu.
TeemaLähi-idän kristityistä puhuttaessa tulee melko nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista ja lujista sukusiteistä juontava ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin, kun to...
TeemaTuleva maailmanlaajuinen verkosto tähtää uskon ja lähetysvastuun kasvuun.
TeemaUskoon tulleiden ja potentiaalisten johtajien omankieliset tilaisuudet vastaavat kristillisen arabiyhteisön tarpeisiin Suomessa.
TeemaMiten voisin muistaa maailman tarpeita mutta saada omanikin kuuluviin?
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaMitkä ovat kolme tärkeintä esirukousvastaustasi? Neljä henkilöä vastaa.





Petri Viinikkala


1. Aikuisuuden kynnyksellä koetin elää hyvää elämää ja kelvata Juma...
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaKristuspäivä tuo tuhannet kristityt yhteen rukoilemaan.
TeemaMalmin Saalem -seurakuntaan kuuluvat Anneli ja Jorma Lahikainen ovat saaneet tehtäväkseen sytyttää rukoustulta ympäri Suomen.
UutisetKun kodissa on rakkauden ilmanala, homma toimii, Miko Puustelli sanoo.
TeemaLapsen menetys jättää ilmaan paljon kysymyksiä. Katkeruuden tilaan ei kuitenkaan pidä jäädä, Esko Mäkelä sanoo.
TeemaTerapeutti pystyy auttamaan, jos hän kykenee kokemaan saman särkymisen kuin asiakkaansakin.
TeemaOma muuttunut isä oli Rainer Frimanille tärkeä esikuva.
TeemaEsimerkkinä oleminen on nigerialaistaustaisen Samuel Okunoyen mielestä isyyden kulmakivi.
TeemaVasta kun seurakunta tajuaa rikkinäisyytensä, siitä voi tulla parantava yhteisö.
TeemaNoora Nätkin ei luule enää, että kaikkien tunteiden täytyy johtaa toimintaan.
TeemaHomoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat monet tekijät.
TeemaLähtö ei tullut yllättäen. Silti sen jättämä kaipaus ja ikävä täyttävät sielun kuin sumea usva.
TeemaSururyhmässä on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi moninkertaisesti.
TeemaYhteistyössä ryhmien käynnistämiseen löytyivät myös riittävät resurssit.
TeemaOman lapsen kuolema on valtavan suuri menetys, jolla on kokonaisvaltaisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan tehtävä? Kenelle se oikein kuuluu? Miksi niin harvat innostuvat nykyisin evankelioimisesta? Ja mitä se oikeastaan käytännössä on?

...
TeemaMitä seurakunnan tulee ymmärtää maallistuneen nykyihmisen elämästä, jos haluaa tehdä Jeesusta hänelle tunnetuksi ja välittää hänestä aidosti?


– Kun teemme tämän...
TeemaEvankelioimisen suuria innovaatioita helluntailiikkeessä olivat 1900-luvun alkupuolella telttakokoukset ja kitarakuorot. Evankelioiva Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaEvankeliumi tavoittaa näinä päivinä yli miljoona maamme asukasta.
TeemaPunainen väri on vähentynyt tavoittavan työn tilannekartoituksessa. Suomen ainoa palkattu HS- yhteysevankelista löytyy Lapista.
TeemaHellevi Pasanen murehtii turhautuneiden seurakuntalaisten puolesta ja innostaa heitä viemään ilosanomaa toisille.
TeemaJumalan navigaattori ohjaa pyöräilijää tarkasti aivan oikeiden henkilöiden luo.
TeemaTuomo Rauma rohkaistui rukoilemaan sairaiden puolesta.
TeemaPirkko Eemola ymmärtää nyt, mitä Jumalan valmistamat teot tarkoittavat.
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset, ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten merkittävimmistä globaalin kristillisyyden ilmiöistä.” Näin suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten ja roomalaiskatolisen kirkon vuonna 1972 aloittamaa k...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan