KRISTILLINEN VIIKKOLEHTI 51ï¿½ï¿½ï¿½52/2019

Vaeltakaa Hengessä! - Jos haluat tietää, miltä Hengessä vaeltaminen näyttää, katso Jeesusta

Paavalin kirjeissä Hengellinen ihminen - isolla h:lla - tarkoittaa ihmistä, jossa on Pyhä Henki ja joka tekee tilaa Hengen työlle omassa elämässään, Sara Saarela kirjoittaa. (Unsplash)

Sara Saarela

Paavali kehottaa Galatalaiskirjeessä: ”Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä” (5:25).1 Paavalille Pyhä Henki ei ole sivuseikka tai jonkinlainen lisä, vaan se on se todellisuus, jossa Jeesukseen uskova elää. Lisäksi Pyhän Hengen kohdalla ei ole ensisijaisesti kyse esimerkiksi erikoisista hengellisistä kokemuksista (joita toki ilmenee), vaan Pyhän Hengen vuodatus uskovien sisimpään on merkki siitä, että 1) Vanhan liiton aikaisten profeettojen lupaama uusi liitto on alkanut2 ja 2) henkilö on Jumalan oma.3 Lisäksi Henki on se perusta, johon koko Paavalin omakin palvelutyö nojaa: kuten hän Toisessa korinttilaiskirjeessä4 kirjoittaa, hän on uuden liiton eli Hengen palvelija, ja hänen palvelutehtävänsä aitouden puolesta puhuu se, että Henki on siinä läsnä. Samoin Pyhä Henki on Paavalin julistuksen ytimessä.

Mitä Hengessä vaeltaminen sitten konkreettisesti tarkoittaa? Siitä Paavalilla on paljonkin asiaa. Joskus seurakunnissa kuulee, että Paavalille Hengessä vaeltaminen on ”vapautta”,5 mutta tätä vapautta ei määritellä historiallisessa mielessä oikein ja tarkasti. Tarkoitan sitä, että liian usein nykyaikana Paavalin termi ”vapaus” selitetään vapaudeksi ”laista” ja ”teoista”, mikä tarkoittaa monesti kahvipöytäkeskusteluissa sitä, että Henki asetetaan kaikkien tekojen vastakohdaksi. Kuitenkin esimerkiksi Galatalaiskirjeessä vapaus viittaa vapauteen Mooseksen laista ja ”maailman alkeisvoimista” – kyse ei ole siis mistä tahansa vapaudesta tai mistä tahansa teoista.

Pyhä Henki on se todellisuus, jossa Jeesukseen uskova elää.

Paavalin kirjeissä Hengellinen ihminen (isolla h:lla) tarkoittaa ihmistä, jossa on Pyhä Henki ja joka tekee tilaa Hengen työlle omassa elämässään. Sellaista, joka kasvaa päivittäin enemmän todelliseksi ihmiseksi – eli kuuliaiseksi Jumalan kuvaksi – jollaiseksi ihminen alun perinkin tarkoitettiin.

Kuolleina synnille – elävinä Hengessä

Kun otamme huomioon edellä mainitun Galatalaiskirjeen kohdan koko kontekstin, joka on tässä tapauksessa ensisijaisesti luku 5 mutta myös koko kirje, huomaamme, että Paavali selventää, mitä hän tarkoittaa Hengessä vaeltamisella. Hengessä vaeltaminen on Jumalalle kuuliaista ja uskollista elämää, ja se näkyy hyvin konkreettisesti asenteissa ja arjen toimissa. Paavalihan kirjoittaa luvussa 5 lihan teoista ja Hengen hedelmistä, ja molemmissa on kyse hyvin arkisista, kaikkia ihmisiä koskettavista asioita, kuten riidoista, irstailusta, juonitteluista, pitkämielisyydestä, itsehillinnästä ja ystävällisyydestä.

Roomalaiskirjeen luvut 6–8 käyvät läpi samaa asiaa mutta hieman pidemmälti. Paavali selventää ensin luvussa 6 ylösnousemuselämäntavan aakkosia: jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa ja vanha minämme on haudattu, meidät on myös nostettu ylös Kristuksen kanssa ja me elämme uutta elämää. Tämän uudistuksen jälkeen emme palvele syntiä, josta meidät on vapautettu, vaan saamme palvella Jumalaa. Luvussa 8 Paavali selventää, mikä on se voima tässä uudessa elämässä: Pyhä Henki tekee eläväksi ja muuttaa meidät.

Jeesus on Hengen hedelmien ruumiillistuma.

Paavali painottaa molemmissa kirjeissä Kristuksen (ja samalla koko kolmiyhteisen Jumalan) tuntemista, uutta elämää ja elämäntapaa. Itse asiassa tämä on täydellisesti linjassa vanhan liiton lupausten kanssa, ja Paavalin Pyhää Henkeä koskeva laaja opetus onkin nähtävä koko Israelin historiaa vasten sekä erityisesti Hesekielin ja Jeremian uuden liiton profetioiden valossa. Israel rikkoi Jumalan kanssa tehdyn liiton olemalla jatkuvasti uskoton ja joutui lopulta kokemaan sen moninaiset seuraukset; kansa joutui poistumaan omasta maastaan kaiken muun ikävän ohella. Mutta juuri tuossa synkässä tilanteessa Jumala lähetti toivon sanan ja lupasi korjata ongelman tulevaisuudessa: hän tekisi uuden liiton, antaisi anteeksi, vaihtaisi kivisydämen tilalle lihasydämen, vuodattaisi Henkensä, ja niin hänen omansa tuntisivat hänet ja olisivat hänelle kuuliaisia.6

Eli se, missä Israel oli kompastunut, korjattaisiin. Luvattiin uusi liitto, uusi sydän, uusi kuuliaisuus, ja kaikki tämä saataisiin Jumalan Hengen kautta ja voimassa.

Katso Jeesusta

Kun kysytään, miltä Hengessä vaeltaminen näyttää, kaikkein yksinkertaisin vastaus siihen on se, että katso Jeesusta.

Ensinnäkin Pyhän Hengen läsnäolo on Jeesuksen elämässä olennaista. Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa Pyhän Hengen voima ja toiminta liitetään selvästi ja keskeisesti Jeesuksen toimintaan. Henki on läsnä jo heti evankeliumin alussa Jeesuksen syntymään valmistavien tapahtumien yhteydessä ja syntymän jälkeen. Samoin Luukas kuvaa Hengen läsnäolon Jeesuksen toiminnan alussa niin kasteessa, erämaassa kuin erämaasta palatessa ja julistustoiminnan alkaessa.7

Toiseksi, kun mietimme Galatalaiskirjeen Hengen hedelmiä, itse asiassa Jeesus on niiden ruumiillistuma. Hän on rakastava ja hyvä kuningas, joka tuli köyhäksi ja orjaksi palvelemaan, jotta muut rikastuisivat; hän korjaa eikä hajota.

Tähän samaan liittyvät myös Paavalin kirjeissä mainitut seurakunnan palvelustehtävät8 sekä Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä9 ja Roomalaiskirjeessä10 listatut Hengen lahjat, joiden painopiste on yhteisön ykseyden vaalimisessa ja kasvamisessa ja kasvattamisessa Kristuksen kaltaisuuteen. Nämä kaikki osoittavat Kristukseen, koska ne ovat sitä, mitä Jeesus oli ja teki.

Tokikaan evankeliumit eivät mainitse Jeesuksen kohdalla kielilläpuhumista ja kielten selittämistä, mutta teksteistä piirtyy selkeä kuva Jeesuksen erityisen läheisestä suhteesta Isä Jumalan kanssa ja hänen vilkkaasta rukouselämästään. Kielilläpuhuminen niin oman itsen rakentamisrukouksena kuin myös profeetallisen sanoman tuomisena muiden rakennukseksi sisältää sitä, mitä näemme Jeesuksessa.

Hengen hedelmä, palveluvirat ja armolahjat ovat siis lopulta samaa tarkoitusta varten: jotta seurakunta rakentuisi (eli sen jäsenet rakentuisivat itse ja rakentaisivat toisiaan) ja se voisi rakentaa eli toimittaa uskollisesti Jeesuksen sille antamaa tehtävää olla hänen todistajansa maailmassa.

Seurakunta: Hengellinen Kristuksen ruumis

Olen kirjoittanut tähän alaotsikkoon ”Hengellinen” isolla h-kirjaimella, koska haluan painottaa, että Uudessa testamentissa Hengellisyydessä ei ole kyse mistä tahansa hengellisyydestä, vaan Pyhästä Hengestä. Seurakunta on Kristuksen ruumiina määritelmällisesti Hengellinen, eli uskovilla on Henki, koska kuten jo alussa todettiin, ilman Henkeä ei voi olla Kristuksen oma. Paavali kirjoittaa myös, että seurakunta on Pyhän Hengen temppeli.11 Kun vanhan liiton aikana Jumalan läsnäolo oli ensin ilmestysmajassa ja sitten temppelissä, nyt Jeesukseen uskovat muodostavat sen paikan, jossa Jumalan Henki asuu.

Tällä, että me Jeesuksen seuraajat olemme Hengen temppeli, on tietenkin käytännön seurauksia, kuten Paavali kuvaakin Ensimmäisessä ja Toisessa korinttilaiskirjeessä: Jumalan temppeli on pyhä paikka, ja siksi meidän tulee elää sen arvon ja pyhyyden mukaisesti. Näinpä tämä on siis jälleen sitä samaa asiaa kuin Paavalin ”vaeltaminen Hengessä”: elävinä Jumalalle ja kuolleina synnille.

Lisäksi, kuten edellä mainittiin, Henki oli keskeisesti läsnä Jeesuksen julkisen palvelustyön alkuvaiheissa, mutta Henki oli keskeisesti läsnä myös helluntaina Jeesuksen seuraajien julkisen ja laajamittaisen palvelustyön alkupisteessä.12 Jeesus vuodatti Henkensä varustaakseen seuraajansa jatkamaan sitä työtä, jota hän maanpäällisen elämänsä aikana teki: julistamaan Jumalan valtakuntaa, edistämään sitä ja elämään sitä todeksi.

Loppukaneettina voisi todeta painokkaasti, että Pyhä Henki ja Jeesus eivät siis ”pelaa eri pelikentillä”. Hengellä täytetty elämä on nimenomaan Kristuksen kaltaisuutta, ja Kristuksen kaltaisuus – etenkin kun ajattelemme Jeesuksen luonnetta – taas on samalla Isä Jumalan kaltaisuutta. Ja juuri Jumalan kuvaisuuteen ja kaltaisuuteen ihmiskunta kutsuttiin jo paratiisissa. Näin Hengessä vaeltaminen on oikeastaan kutsua todelliseen ihmisyyteen Jumalan yhteyteen.

Kirjoittaja on teologi ja kirjailija.

Viitteet: 1) Ks. myös Gal. 5:16. 2) Esim. Room. 7:6; 2. Kor. 3. 3) Room. 8:9, 14–16. 4) 2. Kor. 3. 5) Ks. esim. 2. Kor. 3:17 ja Gal. 5:1. 6) Hes. 11:19–20; 36:26–27; Jer. 31:33–34. 7) Luuk. 3:22; 4:1, 14. Ks. myös. Ap. t. 10:38. 8) Room. 12:6–8; Ef. 4:11. 9) 1. Kor. 12:8–10. 10) Room. 12:6–8. 11) 1. Kor. 3:16–17; 6:18–20; 2. Kor. 6:16–18. 12) Ap. t. 1–2. 13) 1. Kor. 3:3.

Hengellisyys ja lihallisuus arjessa

Kuten edellä kirjoitetusta on jo toivottavasti käynyt selväksi, Hengessä vaeltaminen on aika arkista. Paavalin kirjoituksista piirtyy kuva Hengen toiminnasta, joka rakentaa eli tervehdyttää, eheyttää, selväpäistää ja tekee ihmisestä epäitsekkäämmän. Hengen hedelmät ja kaikki moninaiset lahjat ovat yhteiseksi hyödyksi: ne auttavat vaalimaan ja rakentamaan seurakuntaruumiin yhteyttä ja ykseyttä normaalissa arjessa eli joka päivä.

Hyvänä konkreettisena elävän elämän esimerkkinä siitä, miten arkista ja yhteisökeskeistä Hengellisyys (isolla h:lla) on, toimii korinttilaisten tilanne. Paavali käsittelee Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä korinttilaisten riitoja, kateutta, ylimielisyyttä, haureutta ja heidän kokoontumistensa sekasortoisuutta. Hän sanoo suoraan, että koska heidän keskuudessaan esiintyy tällaista, he ovat lihallisia eivätkä Hengellisiä.12 Korinttilaiset sen sijaan itse kuvittelevat olevansa hyvinkin Hengellisiä ja viisaita, onhan heidän kokoontumisissaan vaikka mitä Hengen ilmentymää.

Paavali ei kiellä, etteikö Henki toimisi Korintissa, mutta hänen on pakko oikoa tätä korinttilaisten virheellistä käsitystä ja näyttää, että itse asiassa jopa nämä heidän kokoontumisensakin – joiden vuoksi he kenties kuvittelevat olevansa erityisen Hengellisiä – kaipaavat järjestäytymistä. Heidän keskenkasvuisuutensa ikävät puolet näyttäytyvät juuri heidän yhteisissä kokoontumisissaan, ja samalla he ovat huono todistus siitä, kuka Jeesus Kristus on ja mistä hänen valtakunnassaan on kyse.

Henki ja Hengellisyys eivät siis Paavalin mukaan tarkoita sellaista vapautta, jossa ei ole mitään järjestystä. Pikemminkin niin, että oikeasti Hengellinen (eli Hengellisesti kypsä) osaa laittaa asiat oikeaan järjestykseen niin seurakunnan kokoontumisissa kuin elämässä muutenkin ja olla herkkä sille, mikä on oikein, hyvää, pyhää ja totta. Kun annamme tilaa Pyhälle Hengelle elämässämme ja hän saa laittaa sydämessä ja aivoissa asiat oikeaan järjestykseen, ihmissuhteetkin hoituvat paremmin.

(SS)