Kristitty aivotutkija Caroline Leaf kuvaa riippuvuutta aivojen luontaiseksitoiminnaksi. Jos ihminen ei ole riippuvainen Jumalasta, hänon riippuvainen jostain muusta.
Mikään riippuvuus ei synny itsestään tai tyhjästä, vaan addiktion synty on loogisessa yhteydessä henkilön kehityshistoriaan. Oli riippuvuus kuinka tuhoava tai järjenvastainen tahansa, riippuvainen saa sen toteuttamisesta aina jotain hyötyä, vähintään hetkellistä.
Addiktiot liittyvät sisäiseen tyhjyyteen tai haavoittumiseen. Muita tunnusomaisia piirteitä riippuvuuksille ovat pakonomaisuus ja välitön tyydytyksen tai helpotuksen kokemus, jotka aiheuttavat lisääntyviä ongelmia addiktille tai hänen ympäristölleen. Tällöin elämäntilanne saa yhä tuhoisampia piirteitä. Lisäksi riippuvuuksille ovat tyypillisiä vieroitusoireet ja se, että niihin kehittyy sietokyky.
Ihminen voi olla riippuvainen melkein mistä tahansa, sillä riippuvuutta aiheuttavat tekijät ovat pääsääntöisesti ihan luonnollisia asioita tai tarpeita. Kohtuuttomuus ja pakonomaisuus muuttavat ne addiktioiksi.
Toipuminen edellyttää motivaatiota
Koska addiktion syntyminen on prosessi, sellainen on myös niistä toipuminen. Toipumisprosessissa on yleensä seitsemän eripituista vaihetta, jotka ovat väsyminen, pysähdys, oma halu muutokseen, avun etsiminen ja löytäminen, vapautumisen myötä tulevat aidot valinnat pakon tilalle, aitojen tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen sekä arvojen uudistuminen. Sosiaalipsykologian professorin Anja Koski-Jänneksen tutkimuksen mukaan kolme eniten riippuvuuksista toipumiseen vaikuttavaa tekijää ovat tilanteeseen väsyminen, usko Jumalaan tai korkeampaan voimaan ja vertaisten tai ryhmän tuki.
Sanonnassa ”Juoppoa ei auta kuin uskoontulo tai rakastuminen” on kyse yhdestä ja samasta asiasta: rakastumisesta ja rakkauden kohteena olemisesta. Ihmisen ajattelu ja arvomaailma uudistuvat, kun hän kokee olevansa rakastettu ja tärkeä ja kun hänellä on joku, jota rakastaa. Riippuvuudesta voi luopua vasta, kun elämään tulee jokin riippuvuutta tärkeämpi asia, jonka vuoksi siitä kannattaa luopua.
Vapautuminen ei käy hetkessä
Jotkut vapautuvat addiktioista yhtäkkiä. Näin voi käydä jopa tupakan kohdalla, joka on yksi voimakkaimpia riippuvuuden aiheuttajia: heroiiniin verrattavissa oleva aine. Päihdeongelmaiselle on tyypillistä odottaa jotain ulkopuolista ihmeratkaisua, joka yhtäkkiä veisi pois riippuvuuden. Joillekin näin tapahtuukin, ja on harmi, että vain sellaisilla selviytymistarinoilla on uutisarvoa seurakunnissa.
Todellisuudessa pitkästä päihde- ja rikoskierteestä toipuminen on pitkä matka, ja jos joku vapautuukin päihteistä yhtäkkiä, hän ei todellakaan ole vielä vapautunut ”kaikesta”. Hän on vapautunut ehkä ainoastaan yhdestä addiktiosta tai vahingollisesta toimintatavasta, joka pahimmassa tapauksessa saattaa muuntua joksikin muuksi addiktioksi; jos riippuvuuden perimmäiset syyt jäävät tunnistamatta, päihdeongelma voi vaihtua esimerkiksi peliongelmaksi tai työnarkomaniaksi.
Caroline Leaf kuvaa elämänmuutosta prosessiksi, jossa voimakas tunneperäinen vapautumiskokemus saattaa antaa aivoille dopamiinimyrskyn, joka antaa ihmiselle ikään kuin ylimääräisen tunnepotkun. Tällöin elämä voi muuttua hetkessä. Dopamiinimyrsky kestää kuitenkin vain kolme päivää, jonka jälkeen henkilön on omilla valinnoillaan vahvistettava uutta elämäntapaa. Uudella tavalla toimittaessa jo seitsemän päivän kuluttua aivojen hermoverkostoissa on havaittavissa fyysisiä muutoksia, ja noin 63 vuorokauden jälkeen uudesta tavasta toimia on tullut tapa, jota ihminen toistaa ajattelemattaankin.
“Voiko riippuvainen pelastua?”
Paavali, joka oli ollut Roomalaiskirjeen kirjoittamisen aikaan 20 vuotta uskossa, kuvaa koskettavasti kyseisessä kirjeessä, millaisessa sisäisessä ristiriidassa nykyajankin riippuvuutensa myöntävät ihmiset elävät: ”Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen” (Room. 7:19).
Paavali pohtii, onko hänellä siis mitään mahdollisuutta pelastua ja vastaa saman tien itse: ”–– Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!”
Tästä on vaikea vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin se, että riippuvuudestakin kärsivä ihminen pelastaa sielunsa, jos hän ei kiellä Herraa Jeesusta Kristusta vaan turvautuu häneen kamppailuissaan riippuvuuksiensa kanssa.
Pyhitys on prosessi
Jos joku kasteelle pyrkivä kertoisi riippuvuudestaan seurakunnalle yhtä avoimesti kuin Paavali, ottaisimmeko hänet iloiten vastaan? Paine ihmeen odotukseen tulee sekä riippuvaiselta itseltään että muilta ihmisiltä. Jos vapautumista ei näy nopeasti tai vapautumisen jälkeen tulee retkahduksia, tuomio tulee helposti sekä yhteisöltä että yksilöltä itseltään. Kuitenkin pyhitys on prosessi, joka jatkuu jokaisen ihmisen elämässä loppuun asti: kaikkien meidän elämästä löytyy asioita, joista emme voi olla ylpeitä.
Eikö evankeliumin mukaista olekin se, että julistamme ilosanomaa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta kaikille syntisille – ja kun syntiset ottavat ilosanoman vastaan ja kääntyvät Jumalan puoleen, rakastaen ja kannustaen rohkaisemme toisiamme hylkäämään julkiset, salaiset ja sosiaalisesti hyväksytytkin riippuvuutemme.
Näin toteutuu Paavalin sana Titukselle: ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa.” (Tit. 2:11–12.)
Sakari Pihlaja, Risto Huttunen ja Vesa Rautasaari
Mikä riippuvuus?
Riippuvuus eli addiktio tulee latinankielisestä sanasta addicus, joka tarkoittaa jonkin valtaan joutunutta, esimerkiksi velkaorjaa. Aineisiin liittyviä riippuvuuksia ovat muun muassa alkoholi-, huume- ja lääkeriippuvuus. Toiminnallisia riippuvuuksia ovat puolestaan esimerkiksi työnarkomania, seksi- ja peliriippuvuus sekä ostelu. Muita riippuvuuksia voivat olla muun muassa ahdasmielinen uskonnollisuus, ihmissuhderiippuvuudet ja omistamisen pakko. Lähde: Katto, T. 2016. Riippuvuudet-luentomateriaali
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...