Tässä langenneessa ja monelta osin vinoutuneessa maailmassa kasvun suunta tulee löytää Jumalalta.
Mistä löytäisimmekään tervettä ja elämää varjelevaa kulttuuria ilman taivasta? Raamatun kehotuksista löytyy paljon aktiivisia, sisäiseen maailmaamme liittyviä verbejä kuten luopukaa, hylätkää, oppikaa, ajatelkaa, uudistukaa, pyrkikää, ottakaa, antakaa, rakastakaa ja niin edelleen. Kuinka voimme kasvaa kristittyinä ja tehdä kaikkea tätä ilman että uskonnollisuus nielaisee meidät mustaan aukkoonsa suorittamaan ja ansaitsemaan arvoamme Jumalan edessä?
Isä yhdessä lapsensa kanssa
Vastaus löytyy Jumalan isyydestä. Kun ymmärrämme, että Jumala rakastaa meitä niin kuin isä lapsiaan, pääsemme suorittamisesta suhteeseen. Siinä on paljon samoja asioita kuin hyvässä vanhempi–lapsi-suhteessa. Lapsen hyvä kasvu perustuu rakkaudelliseen ja vastavuoroiseen suhteeseen turvallisen vanhemman kanssa. Lapsi on oma persoona, jonka kasvua omaksi itsekseen viisas vanhempi tukee. Hän kasvattaa lastaan ottamaan itse vastaan sitä suurta vapautta ja vastuuta, joka elämään sisältyy. Se ei tapahdu pakottamalla vaan yhdessä elämää elämällä. Suhde perustuu siihen, että lapsi kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu aina, myös väärin tehdessään ja ollessaan hankala. Hän oppii sitä, mitä elää.
Näin Jumalakin toimii meidän kanssamme, hän tukee persoonamme kehitystä ja antaa meille tilaa kasvaa. Minua on ihastuttanut eräs jo keski-iän ylittänyt nainen, joka sanoi käyvänsä painia Jumalan kanssa. Hänen luottamuksensa Jumalan rakkauteen on niin suuri, että hän uskaltaa ”vängätä” Jumalan kanssa. Siinä on jotakin aitoa ja hienoa.
Yksi lempipaikoistani Raamatussa on Jesajan kirjan jae 50:4, jossa sanotaan, että Jumala herättää korvani aamu aamulta kuulemaan oppilaan tavoin. On sanoinkuvaamattoman hienoa olla elämänkoulussa parhaan opettajan oppilaana, vaikka sitten jäisi luokalle useampaan kertaan. Hän ei väsy opettamaan. Hän haluaa, että oivallamme itse. Olen huomannut, että usein hän ennemmin kysyy kysymyksiä kuin antaa suoria vastauksia.
Jumalan ohittamaton rakkaus
Kristillisyys ei siis ole passiivisuutta itseä kohtaan. Kristillinen kasvu ei myöskään ole kasvua kohti persoonattomuutta ja tyhjää kuorta, jota Jumala kauko-ohjaa. Itselleen kuoleminen ei ole matka kohti minuuden menettämistä vaan elämäämme tuhoavista asioista irti päästämistä. Juuri itsemme tunteminen, rakastaminen ja omien asioiden prosessointi johtavat vääristä asioista irti päästämiseen ja vievät meitä lähemmäksi rakkautta, jossa emme elä enää pelkästään itsellemme.
Sisäiset haavamme sen sijaan saavat meidät pelkäämään, käpertymään itseemme tai toimimaan elämässämme ja suhteissamme kaikkea muuta kuin rakentavasti. Itsekäs elämä onkin aina jollakin tavalla rakkauden kokemisen puutetta. Monet negatiivisella minäkuvalla varustetut terapia-asiakkaat kertovatkin, etteivät osaa sosiaalisissa suhteissa keskittyä oikeastaan muuhun kuin itseensä. Ajatukset ”mitä muut ajattelevat minusta”, ”annanko nyt hyvän kuvan itsestäni” ja ”mitä oikein menin sanomaan” kuvaavat hyvin tätä problematiikkaa. Toipuminen on siksi tärkeä osa tervettä kasvua. Minuuden selkiytyminen saa meidät myös tarpeen tullen laittamaan terveesti itsemme syrjään ja toimimaan uhrautuvasti.
Olen harmittavan monta kertaa kuullut meidän kristittyjen suusta sanat, ettei Jumala tarvitse meitä mihinkään. Ymmärrän tämän takana olevan ajatuksen Jumalan kaikkivaltiudesta ja siitä, että hän on elänyt ikuisuutta myös ilman meitä. Hän ei sinällään tarvitse tekojamme.
Sen asian alleviivaaminen, että Jumala ei tarvitse meitä mihinkään, on kuitenkin melkein sama kuin sanoisi ihmiselle: ”Olet tarpeeton.” Se on melkein sama kuin sanoisi, että Jumala loi huvikseen tämän tarpeettoman maailman ja heitti tänne tarpeettoman ihmispoloisen kärsimään. Tarpeettomuus on arvottomuutta. Se on hylkäämistä. Se on saanut ihmisen elämään irrallaan itsestään ja tarkoituksestaan, koska hän luulee, että hänellä itsellään ei ole väliä.
Ilman tarkoituksen kokemista Ihmisen sisin jää tyhjäksi ja kosketus omaan ytimeen katoaa. Väittämässä, jonka mukaan Jumala ei tarvitse meitä mihinkään, on suuri ristiriita. Se unohtaa, että kaiken motiivi ja tarkoitus on lopulta rakkaus. Se ei myöskään ota huomioon Jumalan tarvetta rakastaa luomaansa persoonaa tai Jumalan kaipausta tulla vapaaehtoisella rakkaudella ihmisen rakastamaksi.
Rakkaus ei katso hyötynäkökulmaa. Se vieroksuu, jopa halveksuu, laskelmointia. Rakkaus on itsessään arvo, joka on kuolemaa väkevämpi. Silti rakkaus nimenomaan tarvitsee kohteen, jota rakastaa. Ilman kohdetta se on vain tyhjää teoriaa. Ilman rakkauden kohdetta ei rakkaudella ole merkitystä. Rakkaus on kahden persoonan välistä. Luodessaan ihmisen Jumala loi itselleen tilan maailman suurimman ja kauneimman rakkauden toteuttamiseen.
Itsetunnon rakentuminen
Ihmisen itsetunto eli omanarvontunto kertoo siitä, miten ihminen osaa arvostaa itseään. Parhaimmillaan se on myös itsensä hyväksymistä ja omiin mahdollisuuksiin uskomista. Hyvällä itsetunnolla varustetulla ihmisellä on kohtuullisen totuudenmukainen kuva itsestään, niin omista heikkouksista kuin vahvuuksistaankin. Hän on miettinyt omia arvojaan ja ohjautuu sisältä käsin, ei toisten odotuksista, pelosta tai pätemisentarpeesta käsin. Hyvä itsetunto on myös joustavuutta eli kykyä katsella asioita ja tapahtumia eri näkökulmista.
Mielemme hyvinvointi ja itsetuntomme rakentuvat yhdysvaltalaisen psykiatri Aron T. Beckin (1997, 2016) mukaan juuri näistä kahdesta osatekijästä: rakastettavuus (arvo) ja pystyvyys (kyky). Rakastettuna olemisen kokemus on elintärkeä. Pystyvyyden kokemus on sen aisapari. Kun nämä kokemukset meissä haavoittuvat, kannamme minuuden kipua, joka näkyy monenlaisina mielen oireina kuten masennuksena.
Rakastetuksi ja arvokkaaksi itsensä kokeminen kannattelee meitä ihmeellisesti jopa läpi elämän suurten koettelemusten. Ihminen, joka ajattelee olevansa arvokas, pystyy näkemään myös epätäydellisyytensä itseensä kuuluvana. Hän on arvokas sellaisenaan. Virheet ja epäonnistumiset eivät murskaa häntä eivätkä uhkaa omanarvontuntoa. Tällainen ihminen uskaltaa kokeilla erilaisia asioita elämässään ja luottaa, että elämä kantaa.
Kokemus omasta kallisarvoisuudesta synnyttääkin kodin sisimpäämme. Se on kuin sisäinen oloasu, jossa tuntuu enimmäkseen leppoisalta olla sellainen kuin on. Kyse ei siis ole pienestä asiasta. Yleensä nämä hyvät kokemukset itsestä ovat syntyneet hyvissä suhteissa. Vaikka emme olisi saaneet rakastettuna olemisen kokemusta lapsena, voimme kulkea sitä kohti Jumalan, itsemme ja muiden ihmisten avulla. Voimme alkaa harjoittaa rakkautta myös itseämme kohtaan, eli opetella sitä päivittäin.
Myös kyvykkyyden tunne rakentuu meihin lapsena. Kun vanhempi tekee lapsen kyvyt näkyviksi, lapsen pystyvyys vahvistuu. Onnistumisista iloitaan ja epäonnistumiset nähdään oppimisen edellytyksenä, ei huonommuutena. Ikäkausien mukaisista vastuista selviytyminen vahvistaa lapsen luottamusta siihen, että hän oppii ja pystyy. Lapsen siivet saavat tarvittavaa voimaa myös pettymyksien ja epäonnistumisten kohtaamisesta. Ne tuottavat kokemuksia omista voimavaroista ja ikävistä tilanteista selviytymisestä sekä oman vastuun ottamisesta.
Kyvykkyys selvitä myös omista tunteista ja mielialoista rakentuu niinikään vanhempien tuella. Samoin sosiaalinen pääoma, jonka avulla koetaan pystyvyyttä pärjätä sosiaalisissa tilanteissa.
Haavoittunut itsetunto
Jos itsetunto on haavoittunut, myös käsitys omasta pystyvyydestä ja kyvykkyydestä voi olla negatiivinen. Ihminen on todennäköisesti kasvanut ympäristössä, jossa häneen ei ole uskottu, eikä hän ole saanut kannustusta oppimiselleen ja tekemisilleen. Kyvykkyyden kokemusta ei synny lannistavassa tai virheisiin keskittyvässä ilmapiirissä. Perheen moninaiset ongelmat mielenterveysongelmista talousvaikeuksiin ja ihmissuhdesotkuihin ovat myös omiaan nakertamaan lapsen pystyvyyden kokemusta.
”Olimme köyhää, uskovaista roskasakkia. Äidin erityiseksi tehtäväksi jäi toistella, kuinka meistä ei ole mihinkään. Siitä muodostui identiteettimme.” Näin kuvailee lapsuuttaan nelikymppinen mies. Koko perhe hengitti mitättömyyden ja kurjuuden sankkaa sumua.
Kun usko omiin kykyihin on haavoittunut, epävarmuus heijastuu myös päätöksentekoon ja elämänvalintoihin. Ihminen ei oikein tiedä, mitä haluaa ja toivoo, tai hän ei uskalla edetä toiveitaan kohti. Mitä jos valitsen väärin? Tällaista identiteettiä leimaavat jatkuva varuillaanolo ja jäykät pelonsekaiset toimintamallit. Koska luottamusta itseen, toisiin tai edes Jumalaan ei löydy, mieli on jumissa, eikä siksi pysty näkemään uusia mahdollisuuksia. Ihminen tanssii toisten pillin mukaan tai toimii turvallisuushakuisesti aina samalla tavalla ja polkee paikallaan. Hän ei ota riskejä vaan alittaa aina riman sielläkin, missä hänen kykynsä kyllä riittäisivät. Virheet pelottavat häntä.
Pystyvyyden osalta haavoittunut minäkuva voi johtaa myös totaaliseen välinpitämättömyyteen, syrjäytymiseen, luovuttamiseen tai lohdun hakemiseen päihteistä, ruuasta, peleistä, irtosuhteista tai muista riippuvuutta helposti aiheuttavista asioista.
Päivä kerrallaan Pyhän Hengen johdossa
Mikäli käsitys pystyvyydestäsi ja kyvykkyydestäsi on haavoittunut, pysähdy sen äärelle. Et ole tuomittu elämään merkityksettömän tuntuista elämää. Jumala on lahjoittanut sinulle potentiaalin, joka on ainutlaatuinen. Voit löytää pystyvyyden tunnetta kehittämällä lahjojasi ja ottamalla erilaisia haasteita vastaan. Aloita pienin askelin. Hyväksy epävarmuutesi mutta etene silti. Muista myös, että on vain hyvä juttu, jos saappaat tuntuvat hiukan liian suurilta. Siinä on silloin kasvun varaa eli suunta on oikea. Sellaisiin tilanteisiin Jumala meitä usein ohjaakin, koska hän haluaa meidän kehittyvän.
Samalla hän kutsuu meitä luottamaan apuunsa. Filippiläiskirjeessä sanotaan, että minä voin kaiken hänessä, joka minua vahvistaa (4:13, KR38). Jumala iloitsee oppimisestamme ja tekee mielellään asioita kanssamme. Hän jopa kutsuu meitä työtovereikseen. Meillä on siis huippuvalmentaja ja paras mahdollinen apu käytettävissämme. Voimme vahvistaa sillä pystyvyyden tunnetta. Jumalan kanssa sankka metsä muuttuu poluksi ja ylämäki taittuu askel kerrallaan.
Jeesus valitsi kaksitoista nuorta miestä viemään eteenpäin rakkauden sanomaa, josta hän oli maksanut korkeimman mahdollisen hinnan. Heitä ei valittu ammatin tai varakkuuden perusteella. Heissä lepäsi hyvin inhimillisessä muodossa kaikki se potentiaali, mitä tarvittiin. Monessa kohden heillä oli aluksi enemmän intoa kuin taitoa. Heidän kasvumatkansa oli kuitenkin huikea ja tehtävät haastavia. Työtä tehtiin kaikilla voimavaroilla: sekä Pyhän Hengen jokaiseen hetkeen tuomalla voimalla ja viisaudella että kaikella sillä, mitä opetuslapset olivat jo oppineet.
Meillä on tuo sama patteristo käytössä yhä kahden tuhannen vuoden jälkeenkin. Nämä voimavarat on annettu elämämme kaikille osa-alueille: koteihimme, vanhemmuuteemme, ihmissuhteisiimme, seurakuntaamme, opiskeluumme, työhömme, talouteemme ja vapaa-aikaamme. Ne kaikki ovat myös tärkeitä. Jako sekulaariin ja pyhään on keinotekoinen eikä kunnioita Jumalan kokonaissuunnitelmaa maanpäällistä elämäämme ajatellen.
Meillä on yksi kokonainen elämä, jonka elämme Jumalalle. Jokaisessa meissä on jo valmiina ”alkupääoma”, pystyvyys, jota voimme kasvattaa nöyrästi oppimalla. Lisäksi saamme tarvittavan avun kaikkeen Jumalalta, kun pyydämme sitä. Voimme avautua tälle ”kokonaispääomalle” joka aamu ja elää päivämme siitä käsin. Yhden päivän kerrallaan.
Elli Meklin
Kirjoittaja on luokanopettaja, perheterapeutti ja kouluttaja. Teksti on toimitettu ja löytyy hänen kirjastaan Nimesi on Rakastettu (Aikamedia 2019).
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...