Kasvuvaiheissa tarvitaan erilaista ymmärrystä ja aikuisen läsnäoloa
Miten lapsen usko kehittyy?
Perusturvan
vahvistaminen on sylilasten ja taaperoikäisten vanhempien keskeisiä
tehtäviä. Lapsen turvallisuudentunne vahvistuu arkisissa tilanteissa, kun
hänen fyysisiin tarpeisiinsa vastataan. Kokiessaan aikuisen iloitsevan hänen
seurastaan lapsi oppii luottamaan siihen, että hän on turvassa. Tämän
kokemuksen pohjalle hän rakentaa aikanaan myös omaa jumalasuhdettaan.
Pieni lapsi uskoo siihen, mihin hänelle tärkeät aikuisetkin
uskovat. Lapsi muistaa ennen muuta tunnelmat. Hän liittää myös Jumalaan niitä
tunnelmia, joita hän aistii perheen hartaushetkissä ja hengellisissä
tilaisuuksissa.
Leikki-ikäisillä on vahva usko
Yli kolmivuotiaat alkavat opetella leikkimään yhdessä.
Samalla he harjoittelevat sosiaalisia taitoja. Lapsen toimintaa on hyvä ohjata
kannustamisella ja myönteisellä palautteella.
Pieni lapsi tarvitsee aikuista olemaan läsnä ja tarvittaessa
ohjaamaan leikkejä toisten lasten kanssa. Jos lapsi kohtelee muita väärin,
siitä tulee huomauttaa ja antaa malli oikeasta toimintatavasta.
Leikki-ikäinen haluaa miellyttää vanhempiaan ja tehdä
heidät iloisiksi. Ohjaamisen kautta lapsi voi oppia hyviä tapoja ilolla, ilman
pelkoa rangaistuksista.
Lapsi yhdistää vanhempiensa ohjaavan kasvatusmallin myös
käsitykseensä Jumalasta, jota hän niin ikään haluaa ilahduttaa. Hän luottaa,
että isä rakastaa, vaikkei lapsi aina osaakaan käyttäytyä oikein.
Leikki-ikäinen lapsi on luontaisesti kiinnostunut kaikesta
ja esittää innokkaasti kysymyksiä. On tärkeää vastata juuri siihen, mitä lapsi
kysyy ja mikä häntä kiinnostaa. Aina ei ole kuitenkaan olemassa varmoja
vastauksia, ja silloin voi myöntää, ettei tiedä. Lasten hengellisiä
kysymyksiä, kuten ”Onko taivaassa jäätelöä?”, ”Mihin kuolleet lemmikit
menevät?” tai ”Miten enkelit lentävät?” voi kuitenkin pohtia yhdessä.
Uskovat vanhemmat ovat leikki-ikäiselle lapselle tärkeä
tuki oman uskonelämän kehittymisessä. Tässä iässä lapsi uskoo vahvasti, että
Jumala vastaa rukouksiin ja hänen apuunsa on helppoa turvautua.
Raamatunkertomukset ovat luonteva osa lapsen leikkejä, jos
hänelle on kerrottu niistä innostavasti.
Koululaiset tarvitsevat samanhenkisiä kavereita
Koulu tuo lapsen elämään uusia vaikuttajia. Jos opettajan ja
kavereiden arvomaailmat poikkeavat kodin arvomaailmasta, se herättää lapsessa
kysymyksiä. Silloin on tärkeää, että vanhemmat ehtivät kuunnella ja pohtia
niitä yhdessä lapsen kanssa.
Koulunsa aloittavan lapsen usko on edelleen vahva ja vilpitön,
mutta hän tarvitsee sen tueksi entistä enemmän ikätovereita, jotka jakavat
saman uskon. Kouluikäisellä on suuri tarve kuulua ryhmään, ja siksi on tärkeää
vaalia lapsen kaverisuhteita myös seurakunnan sisällä.
Kouluikäinen jaksaa kuunnella leikki-ikäistä kauemmin opetusta,
mutta hänellä on edelleen suuri tarve toimia aktiivisesti. Pyhäkouluissa ja
kerhoissa onkin viisasta rakentaa opetus mieluummin liikkumisen ja tekemisen
lomaan kuin istuttaa lapset pitkäksi ajaksi kuuntelemaan hiljaa.
Pienellä koululaisella on edelleen tarve kuulla kiitosta ja
kannustusta, ja hän nauttii saadessaan auttaa muita.
Keskustelevat varkit
Varkki-ikäinen pohtii ja kyselee. Koska murrosiän
mielialamyrskyt eivät ole vielä alkaneet, hänen kanssaan on usein helppoa
jutella. Tässä iässä onkin viisasta varata aikaa yhdessä puuhasteluun ja
jutusteluun.
Varkki on kiinnostunut kuulemaan tosiasioita ja hyvin
perusteltua opetusta uskonsa tueksi, jotta hän voi perustella uskoaan kaveripiirissään.
Varhaisnuori kaipaa kuitenkin enemmän yhdessä pohdiskelua kuin koulumaista
opettamista. Hän tarvitsee vanhempiensa tukea myös viisaiden valintojen
tekemiseen.
Keskilapsuudessa valitaan elämän suunta, jota seurataan murrosiässä.
Tässä iässä lapsen usko voi muuttua omakohtaiseksi ja persoonalliseksi
suhteeksi Jumalaan tai jäädä vain yhdeksi varhaislapsuuden turvallisuustekijöistä
ja muistoista.
Seurakunnan varkkitoiminnalla voi olla lapselle tärkeä
merkitys, ja siksi häntä on hyvä kannustaa lähtemään siihen mukaan.
Kyseenalaistavat murkut
Murrosiässä koetellaan usein perusteellisesti vanhempien
arvomaailmaa. Kun nuori on saanut kotoa mallin ja eväät omien valintojen
tekemiseen, murrosiässä hän arvioi ja ehkä kyseenalaistaakin aiemmin kokemansa
ja oppimansa. Niin nuoren kuuluukin tehdä, koska parhaimmillaan hän päätyy pitämään
sen, mitä on oppinut. Silloin hän ei enää usko vain siksi, että vanhemmat
uskovat, vaan usko perustuu omaan päätökseen.
Vaikka murrosikäinen usein haastaa vanhempiaan ja heidän
asettamiaan rajoja, hän tarvitsee edelleen vakaat ja sanojensa mittaiset
vanhemmat. Aikuistuvat nuoret kertovat usein, että loppujen lopuksi he
kuitenkin arvostivat vanhempiensa asettamia rajoja, vaikka ne murrosiässä
tuntuivatkin ärsyttäviltä.
Kun vanhemmat eivät horju perustelluista rajoista, nuori
kokee oman epävarmuutensa ja kaaoksensa keskellä, että on olemassa jotakin
luotettavaa. Vanhemmilta vaaditaankin rohkeutta olla välillä kelju ja tyhmä.
Vaikka ei ole helppoa olla erilainen kuin ”kaikkien muiden vanhemmat”, kuten
murkku usein asian ilmaisee, se on kuitenkin osa vanhemmuutta.
Entä jos lapsi valitsee toisen tien?
Jumala on antanut meille vapaan tahdon valita, uskommeko häneen
ja elämmekö hänen yhteydessään. Siten kukaan vanhempi ei voi siirtää uskoa
lapsiinsa.
Terve usko kasvaa vain vapauden ilmapiirissä. Pakottava ja
samalla ahdistava uskonnollinen ilmapiiri voi saada aikaan juuri
päinvastaisen valinnan, jolloin lapsi ei aikuisena halua olla enää missään
tekemisissä uskonasioiden kanssa.
Toinen vaihtoehto on jatkaa vanhempien vaatimalla linjalla
ja elää ankaraa, lakihenkistä uskonelämää. Sen seuraukset ovat kuitenkin
tuhoisat, koska lakihenkisessä kodissa ei koeta hyväksyvää, pyyteetöntä
rakkautta.
Lähes jokainen perhe kohtaa tilanteen, jossa lapsi ei enää
halua tulla mukaan seurakunnan tilaisuuksiin. Silloin kannattaa kuunnella
lasta ja pyrkiä selvittämään, onko taustalla jokin erityinen syy, josta
haluttomuus johtuu. Asiasta kannattaa keskustella ajoissa eikä vasta
sunnuntaiaamuna, jolloin pitäisi jo olla matkalla jumalanpalvelukseen.
Toisinaan myös jokin mieluisa tekeminen jumalanpalveluksen
jälkeen voi auttaa.
Kristiina ja
Markku Virkkilä
Artikkeli on katkelma Elina Raution toimittamasta
kirjasta Suhteista siiville – vanhemman opas (Aikamedia, 2018).
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...