Mistä hengellinen isyys on tehty?

Tuhlaajapoikavertauksen isä jää monesti poikaansa vähemmälle huomiolle, vaikka hän on koko kertomuksen päähenkilö. Tämä kahden pojan isä eli vertauksessa todeksi arvoja, jotka antavat mainion mallin siitä, mistä rakennusaineista kypsä hengellinen isyys muotoutuu.¹

Vapauden ilmapiiri

Nuoremman pojan röyhkeä pyyntö perinnön jakamisesta isän vielä eläessä oli pitkän prosessin tulos, ei hetkellinen päähänpisto. Pojan sydämen hiljaa kovettuessa taloudelliset arvot ajoivat läheisten ihmissuhteiden ohi. Samalla poika antoi sydämessään tilaa haaveille siitä, mitä elämä voisi olla jossakin muualla. Pikkuhiljaa haaveet vaikuttivat tahtoon ja muotoutuivat suunnitelmaksi. Epäterve haaveilu on vaarallista.

Isällä oli periaatteessa kaksi mahdollisuutta reagoida poikansa pyyntöön: joko suostua siihen tai evätä se. Hänellä ei missään tapauksessa ollut juridista tai moraalista pakkoa jakaa pojilleen perintöä ennenaikaisesti. Siitä huolimatta hän valitsi vapauden kontrollin sijaan.

Isän on täytynyt tietää, mihin hänen tekemänsä päätös johtaisi. Saatuaan rahat poika matkustaisi kaukaiseen maahan. Henkinen etäisyys isästä saisi näin näkyvän muodon. Jokainen matkapäivä tulisi tarjoamaan pojalle mahdollisuuden palata takaisin tai mennä kauemmas. Isä tiesi, että poika valitsisi jälkimmäisen. Isä tiesi myös, että mitä kauemmas poika menisi, sitä enemmän hän toimisi kotinsa arvoja vastaan. Lopulta hänen moraalinsa luhistuisi väärin hankitun vaurauden alla.

Se, että Jeesus kertoi isän kaikesta tästä huolimatta suostuneen poikansa pyyntöön, osoittaa, että vapaus on Jumalan valtakunnassa luovuttamaton arvo. Jeesuksen seuraaminen voi perustua vain vastarakkaudesta kumpuavaan vapaaehtoisuuteen. Rakkaus kukoistaa vapauden kasvualustalla mutta kuihtuu pakon vaikutuksesta.

Kun kontrolli tai ryhmäpaine siirtävät uskovan ulkoisen käyttäytymisen kauas hänen sisäisestä todellisuudestaan, vaikutukset voivat olla vammauttavia. Siksi seurakunnassa tulee pyrkiä siihen, että uskovien ulkoinen ja sisäinen todellisuus seuraavat Jeesusta tasatahtiin. Tämä edellyttää vahvaa vapauden ilmapiiriä. Vapaudesta syntynyt Jeesuksen seuraaminen tuottaa syvää tyydytystä, ei vammauta. Kypsät hengelliset isät ymmärtävät tämän.

Kontrolli? Ei missään tapauksessa.
Manipulaatio? Kauhistus Jumalalle.
Ohjaus? Ehdottomasti kyllä.
Tilivelvollisuus? Oivallinen suoja.
Kuri? Joskus tarpeen.

Kontrollia ja kuria voi olla hankala erottaa toisistaan ulkonaisin kriteerein, mutta motivaatiotasolla ero on valovuosien mittainen. Kontrolli on vinoutunutta vallankäyttöä, jonka taustalta löytyy usein murrettu itsetunto ja siihen perustuva tarve luoda ympärilleen elämänhallinnan illuusio. Kurin perusmotivaationa on sen sijaan rakkaus ja halu auttaa ihmistä välttämään elämää tuhoavia karikoita.

Jos isä olisi sitonut tuhlaajapojan kontrollinsa alle, hän olisi rampauttanut tämän koko elämänkaaren. Vapauttaminen sisälsi mielettömän riskin mutta myös mahdollisuuden saada poika aikanaan takaisin aidosti muuttuneena.

Ehdoton rakkaus

Vieraalla maalla nuorempi poika tuhlasi kaiken, mitä oli isältään saanut. Puutteesta tuli hänelle jokapäiväinen seuralainen. Hän joutui kokemaan muukalaisuuden pahimmillaan. Ihmiset pitivät eläimistään parempaa huolta kuin hänestä. Kukaan ei ojentanut hänelle auttavaa kättä.

Vasta puutteeseen jouduttuaan tuhlaajapoika teki elämänsä toistaiseksi tärkeimmän matkan: hän meni itseensä. Tällä matkalla hän huomasi hävittäneensä muutakin kuin rahansa. Hän oli menettänyt moraalisen ryhtinsä, ystävänsä ja itsekunnioituksensa. Hän oli menettänyt suhteen isäänsä ja veljeensä.

Rehellinen tuokiokuva itsestä loi pohjaa paluupäätökselle ja sai nöyrtymään parannukseen. Päätös kypsyi isän hyvyyttä ja huolenpitoa muistellessa. Vahva muistikuva isän olemuksesta huokuvasta rakkaudesta antoi uskalluksen lähteä liikkeelle ja palata kotiin. Isän suoma vapaus alkoi kantaa hedelmää.

Kun tuhlaajapoika palasi kotiin, isä ei tehnyt tälle yhtään kysymystä. Isä tiesi, että poika oli nöyrtynyt ja hänen asenteensa oli muuttunut. Ehkä se näkyi pojan askelissa tai silmissä. Ehkä se näkyi vain siinä, että poika tuli takaisin.

Isällä oli määrätön kaipaus saada lapsensa kotiin. Isän syleily oli kutsu antautua rakkaudelle, joka ei tunne rajoja. Se oli sovinnon, anteeksiannon ja sisäisen paranemisen tapahtuma. Rakkaudella on voima muuttaa kuolema elämäksi. Rakkaus vaihtaa likaiset vaatteet juhlapukuun. Rakkaus kattaa pitopöydän nälkäisille. Hengellinen isä on kutsuttu heijastamaan ympärilleen Jumalan ehdotonta rakkautta. Pohjana tälle on itse vastaanotettu Jumalan rakkaus ja usko rakkauden eheyttävään voimaan.

Luja luottamus

Tuhlaajapojan kotiinpaluuseen liittyvä merkittävä yksityiskohta on isän palvelijoilleen osoittama kehotus panna sormus pojan sormeen. Kyseessä oli todennäköisesti sinettisormus, joka valtuutti pojan toimimaan isänsä nimissä ja hänen auktoriteetillaan.

Sormuksen antaminen pojalle oli voimakas luottamuksen osoitus ihmiselle, joka oli vielä varsin keskeneräinen ja haavoittuva. Isä tiesi, että poika voisi puhjeta kukoistukseen vain luottamuksen ilmapiirissä. Luottamus olisi pojan kasvun ja kypsymisen lannoite. Luottamus ruokkisi vastuunottoa ja luovuutta.

Hengellinen isä jakaa luottamusta mieluummin liian runsaasti kuin liian vähän. Hän ottaa riskejä auttaakseen mahdollisimman monia kasvuun Jeesuksen seuraamisessa. Hän tietää, että epäluottamus halvaannuttaa pahimmillaan koko seurakuntayhteisön.

Jotta luottamus olisi aitoa, myös valtuutuksen täytyy olla sitä. Likainen delegointi, jossa tehtäviä siirretään ilman päätösvaltaa, ei täytä valtuuttamisen tunnusmerkkejä.

Kypsä hengellinen isyys luo vapauden, rakkauden ja luottamuksen ilmapiiriä. Vain tässä ilmapiirissä Jeesuksen seuraajat voivat olla kaikkea sitä, mitä Jumala tarkoitti heidän olevan. Vain tämä ilmapiiri heijastaa Jeesuksen omaa olemusta ja nostaa hänet seurakuntaelämän todelliseksi keskipisteeksi.

Suorittamisesta suhteeseen

Vertauksen isällä oli myös toinen poika, joka raivostui, kun tuhlaajapojalle järjestettiin juhlat. Hänen palvelunsa perustui ansioajatteluun. Kuuliaisuudesta oli tullut hänelle läheisen isäsuhteen korvike. Hän suoritti elämää yhden hengen yleisölle, isälleen.

Ansioajattelu sotkee ihmissuhteet. Siksi vanhempi poika ei noussut hakemaan veljeään, kun tämä lähti pois. Siksi jäätynyt viha nousi pintaan, kun veli tuli takaisin. Siksi vanhempi veli ei kyennyt tunnistamaan isänsä hyvyyttä itseään kohtaan. Hän oli sisäisesti aivan yhtä etääntynyt isästään kuin nuorempikin veli. Etäisyys vain ilmeni eri tavalla.

Jäätyneen vihan näkyväksi tuleminen antoi isälle mahdollisuuden koskettaa vanhemman poikansa sydäntä. Toisten katseilta piilotettua, sisimpään upotettua ja pinnan alla pysyvää on hankala työstää. ”Kaikki, mikä on minun, on sinun” oli isältä vahva tunneviesti, jossa osallisuus kodin siunauksista ei perustunut suorituksiin vaan suhteeseen. Tärkeintä on olla lähellä. Nuoremmalle pojalle järjestetyt juhlat sisälsivät saman armollisen viestin. Ansiotonkin saa tulla lähelle.

Hengellinen isä tulee lähelle, päästää lähelle ja ohjaa lähelle. ”Etä-isyys” tuottaa etäisyyttä. Kypsä hengellinen isyys vapauttaa suorittamisen raskaista ikeistä elämään ja palvelemaan armosta ja läheisestä jumalasuhteesta käsin. Se ohjaa polttamaan hengelliset ansiolistat pyyteettömän rakkauden tulessa.

Perheen yhteys

Vertauksen isä kaipasi molempia poikiaan takaisin lähelleen. Paluu isän luo tarkoittaisi veljeksille myös paluuta perheyhteyteen ja niiden muurien murtumista, jotka erottivat heitä toisistaan.

Sielu karrella vanhempi veli kuunteli isäänsä, kun tämä rakensi hänelle sanoillaan siltaa tuhlaajaveljen luo. Tämä oli kadonnut jo ennen kuin lähti pois kotoa ja oli lähdettyään kuin kuollut ja haudattu. Löytymisen ja eloon heräämisen ihme voisi osaltaan sulattaa vanhemman veljen jäätynyttä vihaa.

Hengelliselle isälle seurakunnan sisäinen yhteys on ydinarvo. Yhteys on heijastumaa Jumalan omasta olemuksesta. Se luo ilmapiiriä, jossa ihmiset saavat levon ja Pyhä Henki viihtyy. Siksi hengellinen isä rakentaa siltoja ihmisten välille. ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus”^2.

Viitteet:

1) Luuk. 15:11–32.
2) Joh. 13:35.


Pekka Havupalo

Kolmas veli

Tuhlaajapoikavertauksessa huomiota herättää se, että siitä puuttuu kolmas veli. Tämä ei olisi etääntynyt isästään paeten joko kapinaan tai suorittamiseen.

Kolmannen veljen sielussa mikään ei olisi mennyt rikki, ja siksi hän palvelisi iloiten sekä kykenisi ottamaan vastaan rakkautta ja rakastamaan. Hän ei vertailisi itseään veljiinsä arvottaen itsensä joko paremmaksi tai huonommaksi kuin he. Hän eläisi tasapainossa suhteessa isäänsä, veljiinsä ja itseensä.

Tällaista veljeä ei vertauksessa ole, koska sellaista ei löydy reaalimaailmasta. Jokainen ihminen on luonnostaan etääntynyt Jumalasta ja elää synnin ja miellyttämisen noidankehässä. Vain turvautuminen Jeesuksen persoonaan, kuolemaan ja ylösnousemukseen avaa pääsyn ulos tästä kehästä. Jeesuksen kautta ihminen astuu armon eheyttävään vaikutuspiiriin. Siellä sekä kapina että suorittaminen alkavat sulaa ja vähetä.

Jokaisessa Jeesuksen seuraajassa voi olla piirteitä vertauksen kaikista kolmesta henkilöstä: tuhlaajapojasta, suorittajapojasta ja rakastavasta isästä. Mitä enemmän ihmisessä on kapinoitsijaa tai suorittajaa, sitä enemmän hän tarvitsee armon aseistariisuvaa kohtaamista. Mitä enemmän hänessä on rakastavaa isää, sitä kokonaisvaltaisemmin hän on jo armoa kohdannut.

Kypsät hengelliset isät ovat kokeneet syvästi Jumalan armon. Siksi he kykenevät jakamaan armoa myös toisille.