Miksei helluntaiseurakunnissa ole apostoleja?

Efesolaiskirjeessä ja 1. Korinttilaiskirjeessä Paavali näyttää puhuvan apostolin tehtävästä samantapaisena seurakunnallisena toimena ja kutsumuksena kuin evankelistan ja opettajan toimesta (Ef. 4:11; 1. Kor. 12:28). Miksi Suomen helluntaiseurakunnissa ei puhuta apostoleista – tai ei ainakaan käytetä tätä titteliä?

Kirjeissään Paavali todella luettelee armoituksia, jotka Jumala on antanut seurakuntaan.(1) Tekstistä käy ilmi, että kaikki nämä lahjattoimivat seurakunnan rakentumiseksi:evankelistan armoituksen saaneet voittavat sieluja Jeesukselle, paimenet hoitavat uskoon tulleiden laumaa, opettajat opettavat sen, mitä Jeesus käski seuraajiensa pitää, profeetat puhuvat
– usein saarnatessaan – sitä, mitä Pyhä Henki heille puhuttavaksi antaa, ja niin edelleen.

Kyse on siis ensisijaisesti armoituksista, jotka tunnistetaan ja joiden mukaisiin palvelutehtäviin henkilöt valtuutetaan – ei viroista sanan nykyaikaisessa merkityksessä.
Tämä koskee myös apostolina toimimista. Itse asiassa näyttää siltä, että alkuseurakunnissa vain vanhimmat ja diakonit asetettiin virkaansa; (2) muut palvelutehtävät olivat osa yleistä pappeutta. Paavali ei myöskään väitä, että jokaisessa seurakunnassa on oltava kaikkien luettelossa olevien lahjojen edustajia.

Erityisasemassa olleiden ensimmäisten kahdentoista apostolin ja Paavalin lisäksi  alkuseurakunnissa oli myös muita apostoleiksi kutsuttuja henkilöitä. (3) Näissä tapauksissa apostolin armoitukseen näyttää liittyneen vähintään seurakuntien perustamista pakanain keskuuteen mutta mahdollisesti myös niin sanotut apostolin tunnusteot.(4)

On totta, että helluntaiseurakunnissa Suomessa on vältetty apostoli-titteliä – todennäköisesti muun muassa siksi, että sanaa on käytetty lähinnä apostolinenmuodossa
raamatullisen opin ja uskonelämän määreenä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö apostolin armoitusta olisi esiintynyt. Tiedän Suomessakin julistajia, jotka ovat menneet täysin ”pimeälle” asuinalueelle ja synnyttäneet sinne seurakunnan voittamalla jäsenistä
pääosan itse Kristukselle.

Mielestäni heitä voi perustellusti kutsua apostoleiksi.

Jeesus ja opetuslapset kulkivat Galilean ja Jerusalemin väliä moneen kertaan. Varmaankin Genesaretinjärveltä pääsi Jerusalemiin useita reittejä pitkin, mutta oliko tuohon aikaan jokin pääreitti, jota yleensä käytettiin, ja mistä se kulki? Entä kuinka kauan tuon välin kulkeminen jalan vei ja missä ihmiset yöpyivät matkan aikana?

Galilean ja Juudean välistä matkaa kuljettiin pääasiassa Jordanin jokilaaksoa myöten, Jerikon kautta. Toinen, suorempi reitti kulki Samarian kautta, mutta samarialaisten
ja juutalaisten välisen vihamielisyyden tähden sitä käytettiin harvemmin. Muun muassa majapaikkojen löytäminen Samariasta oli juutalaiselle vaikeaa.

Pyhiinvaellusaikoina eli pääsiäis-, helluntai- ja lehtimajanjuhlille mentäessä matka tehtiin joukolla, jolloin yöpyminen onnistui taivasallakin, kun ryhmä antoi jäsenilleen turvaa. Muulloin yövyttiin matkan varren kylissä.

Linnuntietä Galilean ja Jerusalemin välinen etäisyys on vain noin 120–140 kilometriä. Kulkijat olivat meidän päiviemme ihmisiin
verrattuina yleisesti hyväkuntoisia, mutta silti matka kesti suuntaansa kymmenestä
päivästä kahteen viikkoon – varsinkin, kun samalla vierailtiin sukulaisissa.

Miten Raamatulla perustellaan se, että vanhimmiston jäsenyys on Suomen  helluntaiseurakunnissa käytännössä elinikäinen tehtävä, ellei henkilö vaihda paikkakuntaa? Entä voiko Raamatulla perustella sen, ettei jäsenyys voisi olla määräaikainen – kuten semonissa yhteisöissä on? Useissa elinikäistä vanhimmistojäsenyyttä vaalivissa liikkeissä jämähtäneet vanhimmistot tuntuvat olevan toiminnan kehittämisen esteenä – mikä ei varmaankaan ole Jumalan tahto.

Kumpaakaan ratkaisua eli vanhimmistojäsenyyden elinikäisyyttä tai määräaikaisuutta ei voi perustella yksiselitteisesti Raamatun sanalla. Asia ei ilmeisestikään ollut Raamatun kirjoitusaikana sellainen, että siitä olisi tarvinnut antaa yksityiskohtaisia ohjeita. Tietyt
raamatulliset periaatteet näyttävät kuitenkin tukevan elinikäisen vanhimmistojäsenyyden ensisijaisuutta.

Ensinnäkin alkuseurakunnan vanhimmistokäytäntö perustui osaltaan  vanhatestamentilliseen yhteiskunnalliseen hallintomalliin, jossa kaupungin vanhimmat
vastasivat muun muassa oikeuden jakamisesta ja muista tärkeistä periaatteellisista
toimista ikään kuin taustavoimana kansan normaalille elämälle. Tuolloinen kansanvanhimman luottamustoimi näyttäisi olleen pysyvä, ja ikä ja sen myötä kertynyt elämänviisaus ja harkintakyky olivat eduksi. Samaan tapaan  uusitestamentillisessa seurakunnassa yhteisön hyvinvointi ja Jumalan sanan opetus on vanhimpien vastuulla. Heidän tehtävänsä on paimentaa Herran seurakuntaa, tuoda poispoikenneet takaisin
ja toimia laumalle esikuvina. (5)

Toiseksi elinikäisen vanhimmuuden mallia tukee kielikuva seurakunnasta Jumalan perheenä, jossa kokeneita johtajia verrataan isiin. (6) Mikä olisi sellainen perhe, jossa isät vaihtuvat joka toinen vuosi?

Lopuksi on todettava, että seurakunnan vanhimmuus ei ole ensisijaisesti ikä- vaan armoitus- ja uskollisuuskysymys. Kysyjän mainitsema ”ukkoutuminen” on vakavasti
otettava vaara. Jumalan suosittelemia nuoria seurakuntalaisia, joiden elämässä näkyvät
vanhimman armoituksen merkit, olisi otettava vanhempien rinnalle oppimaan ennen kuin työelämä nielaisee heidät niin tiukasti oravanpyöräänsä, etteivät he koe seurakunnan vastuunalaisimpaan tehtävään riittävän enää aikaa ja energiaa.

Vanhimmistoissa tilaa uusille jäsenille pystytään luomaan erilaisilla kunniavanhin-ratkaisuilla, joissa iäkkäimpien vanhinten roolia ja vastuita on merkittävästi kevennetty.

Pauli Karppinen

Kirjoittaja on vieraileva raamatunopettaja.

Viitteet:
1) Room. 12:6–8; 1. Kor. 12:4–11, 28. 2) Ap. t. 6:1–6; 14:23; 1. Tim. 3:1–10; Tit. 1:5. 3) ks. Room. 16:7;
2. Kor. 11:5, 13; Ilm. 2:2. 4) 2. Kor. 12:12. 5) esim. Ap. t. 20:28; 1. Piet. 5:1–4. 6) ks. 1. Joh. 2:13–14.


Onko sinulla noussut Raamatun äärellä mieleen jokin kysymys, joka on jäänyt askarruttamaan?

 Lähetä kysymyksesi sähköpostitse osoitteella tai
kirjeessä osoitteella Aikamedia Oy / Ristin Voitto -lehti (Kysy Raamatusta), Kumitehtaankatu
5, 04260 Kerava. Kysy Raamatusta -palsta julkaistaan noin kerran kuukaudessa. Toimitus
pidättää oikeuden valita lähetetyistä kysymyksistä vastattavat. Vastaajina toimivat
tunnetut helluntailiikkeen raamatunopettajat.