Laskiaisen monet kasvot

Laskiaisella on kuitenkin syvällisempikin merkitys. Kevään juhlapäivälle tyypillisillä tavoilla on pitkälle ulottuvat juuret suomalaisessa kansanperinteessä, mutta juurakon lonkeroiden seuraaminen pidemmälle paljastaa kyseessä olevan alun perin kristillinen juhla. Ensimmäisiä laskiaisia vietettiin nimittäin katolisella keskiajalla. Laskiaisena ”laskeuduttiin” paastoon, josta ”päästiin” pääsiäisenä.

Katolisessa perinteessä paaston aika tarkoitti lihan syömisestä kieltäytymistä. Nykyään katolisissa maissa laskiaista vietetään riehakkaissa tunnelmissa lähinnä erilaisten karnevaalien muodossa. Sana karnevaali tulee latinan ilmaisusta carne vale eli hyvästit lihalle.

Suomalaisen laskiaisen kulttuuriperinne näyttää syntyneen kristinuskon ja kansanperinteiden sekoittuessa keskenään: kun paaston vaatimus maassamme lakkasi, laskiaista alettiin viettää lähinnä työn juhlana. Mukaan tulivat nopeasti monenlaiset vanhan kansan uskomukset, taiat ja tavat. Maatalousyhteiskunnassa laskiaisen tavoilla uskottiin olevan vaikutus tulevan kesän tai jopa koko vuoden onneen.

Kansanperinnettä ja taikauskoa

Vanhan ajan yhteiskunnassa laskiainen oli erityisesti naisten työkauden loppu ja uuden alku. Suurin osa tavoista ja uskomuksista liittyikin ajan naisten tyypillisiin töihin ja elämänpiiriin: pellavaan, hamppuun, villaan, karjanhoitoon sekä pihapiirin hyötykasveihin.

Laskiaispäivänä askareet lopetettiin varhain, ja ohjelmaan kuului mäenlaskua, saunomista sekä yltäkylläistä syömistä. Laskiaisena naiset jättivät muutoin nutturalle sidotut hiuksensa auki kammaten niitä alituiseen, jotta kesän pellavista kasvaisi pitkiä ja kauniita. Pulkkamäessä huudettiin kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä.

Sauna lämmitettiin varhain, ja talon väellä oli tapana kilpailla siitä, ketkä ehtivät lauteille ensimmäisinä. Miesten voitto lupaili tulevalle vuodelle sonnivasikoita, naisten puolestaan lehmäisiä. Saunominen tapahtui hiljaisuudessa, sillä höpöttämisen uskottiin edesauttavan runsasta hyttyskesää.

Laskiaisen ruoassa oli ennen kaikkea rasvaa. Rasvasta kiiltelevien sormien ja suupielten uskottiin lupailevan lihavia ja hyvin lypsäviä kotieläimiä. Erityisen tärkeää oli syödä paljon, sillä laskiaistiistain runsauden uskottiin jatkuvan koko vuoden.

Paastonaika alkaa laskiaisesta

Laskiaiseen liittyvät uskomukset ovat jääneet historiaan: tämän päivän laskiainen on useimmille lähinnä iloinen ulkoilupäivä, jolloin lasketaan mäkeä ja nautitaan laskiaisen ruokaperinteeseen kuuluvia herkkuja, kuten hernekeittoa ja laskiaispullia hyvässä seurassa.

Kirkkovuodessa laskiaista vietetään paastonajan alkaessa, seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Laskiaisen juhlapäiviä ovat laskiaissunnuntai ja sen jälkeen vietettävä laskiaistiistai. Laskiaissunnuntain raamatuntekstit kertovat siitä, miten Jeesuksen matka kohti Jerusalemia ja pääsiäisen tapahtumia alkaa.

Paasto kuuluu myös luterilaiseen perinteeseen, mutta ei välttämättä tarkoita tietyistä ruoista pidättäytymistä: paastonaika kehottaa jokaista hiljentymään ja tutkimaan Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa.

Paastoon liittyy myös syntien ja tähän maailmaan kiintymisen katumus. Paastonaika kutsuu meitä etsimään uutta, kasvamaan vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastamme hädänalaisten lähimmäisten hyväksi.


Kirsi Cultrera