Minulla on tehtävä: on kirjoitettava pieni esittely itsestäni. Listaan ominaisuuksiani ja mieltymyksiäni.
Että sydämelläni ovat syrjäytyneet. Ja että olen vanhusten puolestapuhuja ja tukija. Eikä tässä vielä kaikki. Listasta tulee pitkä ja monipuolinen. On helppo kirjoittaa, onhan kyseessä huipputyyppi, moniosaaja, jonka nahoissa olen elänyt yli viisi vuosikymmentä.
Kirjoitettuani olen kovin tyytyväinen. Puen päälleni ja laitan itseni valmiiksi, mutta töihin menon asemesta olen lähdössä viemään iäkästä omaista terveyskeskuksen laboratorioon. Otan mukaan kännykän, avaimet, käsilaukun, läppärin, eväät, jumpparepun. Miten päteväksi itseni tunnenkaan, kun tällä kertaa muistan kaiken.
Hississä seisoo naapuri, kolmissakymmenissä oleva nuori mies. Naps, sanovat aivoni. Tämä kaveri liikkuu silloin, kun muut ovat töissä, eikä hänellä ole mukanaan mitään töihin liittyviä releitä: läppärilaukkua tai reppua. Enkä ole nähnyt hänen koskaan nousevan bussiin. Naps. ”Sydämelläni ovat syrjäytyneet.”
Tässä sellainen nyt on, enkä ole tehnyt mitään hänen hyväkseen. Enkä nytkään löydä sanoja. Ennen pohjakerrosta etsin hänen silmänsä ja niihin katsoen toivotan oikein hyvää päivänjatkoa. ”Samoin sinulle”, sanoo tämä lähimmäinen, jonka juuri muutama minuutti sitten väitin olevan sydämelläni.
Soitan iäkkäälle omaiselle ja muistutan, että kohta lähdetään, pian olen ovella. Hän kiittelee ja pahoittelee, että tästä nyt tulee paljon vaivaa. Naps, sanovat aivoni. Milloin viimeksi vein hänet kahville? Kuukausia sitten. Milloin viimeksi kävin kunnolla, aikaani antaen, häntä katsomassa? Kuukausia sitten. Naps. ”Olen vanhusten puolestapuhuja ja tukija.”
Miten helppo oli kirjoittaa näitä suuria sanoja itsestään. Ne olivat kuvaa, jonka haluaisin itsestäni näyttää, ja kuvaa, jonka mieluusti itsestäni näkisin. Mutta Paavalin sanoin minulla selvästi onkin vain halua paljon hyvän tekemiseen, muttei voimaa sen toteuttamiseen. Kirjoitan ominaisuuksistani, niin kuin ne olisivat aidosti minua, enkä huomaa, että vain ihanteissani tavoittelen niitä.
Työkaverini ihmetteli taannoin, kun kerroin haluavani jättää jäljen maailmaan tai ainakin läheisiini, vaikutuspiiriini. Hän sanoi, että ihmisen täytyy olla jollain lailla suuruudenhullu tai omat rajansa ymmärtämätön, jos uskoo voivansa jättää maailmaan näkyvän jäljen. Sellainenkin siis ehkä olen, suuruudenhullu ja omat rajani ymmärtämätön. Mutta on se mielestäni tavoittelemisen arvoista, että jokin tekemäni tai sanomani piirtäisi tärkeän, hyvän jäljen jonkun toisen sydämeen.
Tällainen olen, helposti omahyväisyyden ansaan lankeava. Minua rohkaisee ajatus, jonka kuulin iäkkään, elämästä kyllänsä saaneen sukulaisen muistotilaisuudessa. Otan sen itselleni voimalauseeksi: ”Menneisyyttään ei tarvitse haikailla, ei myöskään surra. Nykyisyytensä voi hyväksyä. Tulevaisuuteen (ja taivaaseen) saa kurkottaa.”
Kristiina Kunnas
Kirjoittaja oli Hyvän Sanoman ja Ristin Voiton toimittaja 1980–90-luvuilla. Nyt hän työskentelee KD-Lehden toimituspäällikkönä.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...