Kiitos – salattu voimavara

Kiitollisuuden ilmauksena suomen kielessä käytetään sanaa kiitos. Perinteisesti tätä sanaa on kansamme parissa käytetty harvakseen, koska on pelätty sen ylpeäksi tekevää vaikutusta. Virheiden löytämisen ja niiden ilmaisemisen parantavaan voimaan onkin uskottu enemmän.

Kiittämisen puutetta esiintyi jo Jeesuksen aikana. Hän paransi kymmenen pitaalista, mutta vain yksi heistä tuli kiittämään tervehtymisestään. Loput parantuneista pitivät Jeesuksen, siihen aikaan tunnetun ihmeidentekijän, tekoa itsestäänselvyytenä. Kiittäminen kuuluu kuitenkin hyviin tapoihin. Parhaat kiitossanat lausutaan usein henkilön hautajaisissa. Ylpistymisen vaara on silloin jo väistynyt, mutta myöskään kiitollisuus asianomaista kohtaan ei tavoita enää kohdettaan.

Kiitoksen dynamiikasta

Kiitoksen antaminen lapselle on erityisen tärkeää ja itsetuntoa vahvistavaa. Pienen ihmisen suotuisalle kasvulle ja kehitykselle se tuo elintärkeää ravintoa. Lapsi vaistoaa kuitenkin herkästi, onko kiitos aito ja todellinen vaiko vain tyhjä sana. Lasta ei voi huijata.

Psykiatri Ben Furmanin lyhytterapia perustuu paljon kiitollisuuteen, kiitoksen antamiseen. Avunsaajalle rakennetaan laaja tukijoukko, joka tavalla tai toisella auttaa kriisissä olevaa ihmistä. Prosessiin liittyy olennaisena osana se, että koettuaan vapautumista tilanteessaan avun vastaanottaja alkaa luonnostaan osoittaa kiitollisuutta tukijoilleen. Paraneminen ja eheytyminen etenee kiitollisuuden liikkeellepanevassa vuorovaikutuksessa.

”Kiitollisuuden tunne on myös esimerkki tunteesta, joka vaikuttaa voimakkaasti hyvinvointiin. Ei siis mikään ihme, että se näyttelee niin suurta osaa uskonnoissa ja nykyisin niin muodikkaassa positiivisen psykologian perinteessä. Se on tunne, jonka kokemista voit monella tapaa tietoisesti lisätä – vaikkapa pitämällä niin sanottua kiitollisuuspäiväkirjaa”, Furman sanoo.

Turkulainen psykologian opettaja Kauko Kiviluoto opetti aikoinaan oppilailleen kiitoksen merkityksestä: kiittämällä saamastaan lahjasta lahja siirtyy sen antajalta sen vastaanottajalle.

Kiitos – ovi uuteen

Kiitoksessa avautuu paitsi yhteys kahden ihmisen välille, myös yhteys Jumalan ja ihmisen välille. Kiitoksen viesti on: olet antanut minulle jotain itseltäsi.

Heprean kielen sana kiitos, Toda, sisältää kirjaimen dalet. Dalet merkitsee muun muassa ovea. Kiitollisuuden osoittaminen avaa siis oven, joka johtaa uudelle polulle, jonkin uuden kokemiseen. Siinä ihminen antautuu vastaanottajaksi, luopuu itseriittoisuudestaan, tunnustaa rajallisuutensa ja suostuu näkemään Jumalan luomistyön rikkautta itsensä ulkopuolella. Ovi avautuu antajan ja saajan yhteydelle luottamusta synnyttäen.

Ovi vuorovaikutuksen maailmaan avautuu lapselle, kun hän astuu lavalle esiintymään. Tullessaan lapsi kiittää kumarruksella kuulijoitaan: kiva kun tulitte kuuntelemaan soittoani! Yleisön taputukset toivottavat hänet tervetulleeksi jakamaan musiikillista lahjaansa.

Soiton jälkeen yleisö kiittää saamastaan lahjasta, ja lapsi ottaa taputuksenmuotoiset kiitokset vastaan. Hän puolestaan kiittää kumartaen siitä, että hänen antamansa lahja oli mieluisa kuulijoille. Jakamisen ilo kohoaa näin ollen kaikkien kesken ja moninkertaistuu.

Kiittämisen kynnys voi olla joskus liian korkea tai juhlalliseksi koettu. Kiittämistä ei kuitenkaan kannattaisi säästää. Se on pieni sana, jolla on suuri merkitys. Kiitos on teko, ei vain sana.


Pirkko Hyttinen

Kirjoittaja on diplomipianisti ja Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n puheenjohtaja.