Euroopan helluntailaiset yhteyden polulla

Maaliskuun alussa Kroatian Zagrebissa pidetyssä Euroopan Helluntaiyhteisön (PEF) vuosikonferenssissa yhteisöön liittyi neljä helluntaikirkkoa; muun muassa ensimmäinen irlantilainen jäsenyhteisö, Irlannin Church of God. Lisäksi uusia jäsenkirkkoja linkittyi PEF:iin Bulgariasta, Moldovasta ja Serbiasta.

Jäsenkirkkojen määrä on nyt 55, ja liitännäisjäseniä (associate) on kuusi. Näissä helluntailiikkeissä on jäseniä noin 3,5 miljoonaa. Paikallisseurakuntia lienee yhteensä noin parikymmentä tuhatta.

Tarvetta rakenteille

Euroopan helluntailaisten verkostoituminen alkoi organisoidusti vuonna 1966, jolloin Roomassa muodostettiin European Pentecostal Fellowship (EPF). Sen kärkihahmoja olivat englantilainen Eric Dando ja saksalainen Reinhold Ulonska. Tätä organisaatiota kuitenkin vierastettiin Pohjolassa, missä vapaiden itsenäisten seurakuntien ihanne teki vaikeaksi linkittyä mihinkään vähänkään strukturoituun rakenteeseen.

Yhteys jossakin muodossa oli kuitenkin kaikille helluntailaisille tärkeää. Se pani Ruotsin vahvan johtajan Lewi Pethruksen organisoimaan Eurooppa-konferenssin 1969 Nyhemissä. Tuosta tapahtumasta käynnistyi PEC (Pentecostal European Conference) -konferenssien ketju, joka toi Euroopan helluntaijohtajia ja -uskovia koolle joka kolmas vuosi.

Tapahtumia suunnitteli eri maiden edustajista koostunut PEC-komitea, jonka pitkäaikaisena puheenjohtajana toimi sveitsiläinen Jakob Zopfi. Linkkeinä Suomeen olivat Veikko Manninen ja Kai Antturi.

Virallinen ääni

Vähitellen EPF- ja PEC-johtajat, jotka olivat suuressa määrin samoja henkilöitä, kypsyivät ajatukseen kaikkia Euroopan helluntailaisia yhdistävästä organisaatiosta. Sen tuloksena syntyi PEF vuonna 1987 Lissabonissa EPF:n ja PEC-komitean sulautuessa yhteen. PEC-konferenssit jatkuivat nyt PEF-komitean järjestäminä. Sellainen oli ollut Helsingissä vuonna 1981 sen kootessa delegaatiot melkein jokaisesta Itä-Euroopan maasta kommunismin aikakaudella.

Uudelta pohjalta konferenssi toteutettiin vuonna 2000, jolloin evankeliointi nostettiin tapahtuman fokukseen. Lisäksi siellä tehtiin päätös rekisteröidä PEF virallisesti.

PEF saatiin rekisteröityä Belgiaan vuonna 2005. Samana vuonna se sai toimiston ja päätoimisen toiminnanjohtajan Brysseliin. Juridinen asema on auttanut sitä olemaan virallisena äänenä helluntailaisille. Tästä käy esimerkkinä taannoinen tapaus, jossa helluntailaisten kirkko poltettiin Moldovassa. Asiaa ei suostuttu tutkimaan kunnolla. PEF:n kirje maan johtajille sai kuitenkin tilanteen muuttumaan välittömästi, ja tapaus tutkittiin asiaankuuluvalla tavalla.

Suomalaiset aktiivisia

Kaksi vuotta sitten PEF hyväksyi vuosikonferenssissaan yhteisen strategian. Siinä painottuu helluntaikokemuksen ja Pyhän Hengen toiminnan uudelleen löytämisen merkitys sekä Euroopan saavuttamisen ja seurakuntien lähetysasenteen tarpeellisuus. Sukupolvien välisen yhteyden rakentaminen ja vahvistaminen on keskeisessä asemassa. Tavoitteena on uusien seurakuntien perustaminen, mikä olikin teemana tämän vuoden vuosikonferenssissa.

PEF:ssä Suomea edusti aluksi Kai Antturi. Arto Hämäläinen toimi PEF:n sihteerinä vuosina 1995–2010 ja puheenjohtajana 2013–2016. PEF:n sihteerinä vuodesta 2013 alkaen on ollut Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen.

PEF:n jaostoista suurin on lähetystä edustava Pentecostal European Mission (PEM). Jäseninä on kolmisenkymmentä lähetystä tai kirkkokunnan lähetysjaostoa. Myös PEM:n luottamustehtävissä suomalaisten rooli on ollut merkittävä.


Arto Hämäläinen

Kirjoittaja on Fida Internationalin emeritustoiminnanjohtaja ja toimii luottamustehtävissä useissa kansainvälisissä helluntaijärjestöissä.