Ristin Voitossa (RV 46/2015) julkaistu haastatteluni, jossa siteerattiin joitakin pamflettini keskeisiä kohtia, on herättänyt vilkkaan keskustelun. Joidenkin mielestä nuorisotyöhön liittyvä keskustelunavaus oli ajankohtainen. Toisten mielestä kannanotto oli aiheeton ja loukkaava. Vaikka keskustelussa on jo tullut esille monta tärkeää näkökulmaa, kommentoin sitä vielä joillakin ajatuksilla.
Elli Meklinin kirjoitus (RV 48/2015) tiivistää hyvin sen kritiikin, jota on osoitettu kannanottoani kohtaan. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella niitä laajempia asiayhteyksiä, jotka kannanotossa mainittujen ilmiöiden taustalla vaikuttavat, kuten myös sitä tapaa, jolla kyseisiä asioita helluntaiherätyksessä myydään. Keskityn siksi kommentoimaan joitakin Meklinin esittämiä argumentteja.
Meklin antaa ymmärtää, että allekirjoittanut arvioi kristillistä nuorisotyötä, kuten fanikulttuuria, kielenkäyttöä ja artistien ulkonäköä, alkuperäiselle kristillisyydelle vierain arvoin ja menetelmin kiinnittämällä huomion ulkoisiin asioihin. Kristinuskon syntysijoilla sitä vastoin Meklinin mukaan ”huomio kiinnittyi ulkoisen sijasta sisimpään”.
Väite sisältää tietyn näennäisen totuuden, mutta se on kuitenkin puutteellinen. Toki kristinuskon syntyaikaan oli uskonnollista ajattelua, joka kiinnitti väärällä tavalla huomion ihmisen tekoihin ja ulkoiseen olemukseen. Sitä kutsutaan ulkokultaisuudeksi ja muotojumalisuudeksi. Mutta tässä ei ole kyse samasta asiasta.
Vaikka alkukristillisenä aikana tiedostettiin, että usko on sydämen asia, se ei tarkoittanut uskonelämän rajaamista vain uskovien sisäiseksi asiaksi. Usko ja kristillisyys vaikuttivat uskovan elämässä kokonaisvaltaisesti ja näkyivät varmasti myönteisellä tavalla myös hänen ulkoisessa olemuksessaan (Room. 12:2).
Toiseksi Meklinin väite siitä että ”tähtikulttuuri hyvine esikuvineen sopii kristillisyyteen”, kaipaa kommenttia. Populaari viihdeteollisuuden palveluksessa oleva nykyaikainen tähtikulttuuri on usein hyvin ihmiskeskeistä, pinnallista ja kosiskelevaa. Se edustaa kristillisyydelle vieraita arvoja ja ihanteita, jotka eivät erityisen hyvin sovellu kristillisille esikuville.
Mietin usein sitä, miksi valovoimaisimmat helluntaikulttuurin nuorille tarjoamat fanituksen kohteet ovat usein kristillisen viihde-elämän tähtiä ja artisteja. Toki artistitkin voivat olla hyviä esikuvia, mutta missä ovat esimerkiksi Äiti Teresat ja muut vastaavat kristillisyyden edustajat, jotka ovat antaneet elämänsä pyyteettömästi Jumalan käyttöön ja lähimmäisten palvelemiseen jääden usein itse varjoon? He tasapainottaisivat kokonaiskuvaa hengellisten esikuvien joukosta.
Myös nykypäivänä nuoret tarvitsevat esikuvia, jotka opettavat oman esimerkkinsä kautta samaa, mitä korkeimmasta esikuvastamme sanotaan: ”Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla” (Jes. 42:2). Hän on ”hiljainen ja nöyrä sydämeltä” (Matt. 11:29), eikä hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta (Joh. 18:36).
Kolmanneksi, Meklin edustaa mielestäni herätysliikkeessämme varsin yleistä ja valitettavan yksipuolista näkemystä kulttuurista. Pienikin kulttuurikriittisyys, jota sekulaari maailma kyllä harrastaa, leimataan helposti taantumuksellisuudeksi, jota tulee ajanmukaisuuden nimissä vastustaa.
Vaikka kristilliset arvot ilmenevät eri kulttuureissa, kuten Meklin toteaa, kulttuurissa näkyvät myös ei-kristilliset arvot ja ihanteet. Vielä nykyaikanakin on olemassa asioita, jotka ovat ”maailmasta” ja jotka löytävät ilmenemistapansa erilaisissa kulttuureissa. Tällaisia ovat esimerkiksi lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus (1. Joh. 2:16). Tätä maailmaa ei tulisi rakastaa eikä sen menoon mukautua.
Myös herätysliikkeessämme tarvitaan kulttuuristen ilmiöiden takana olevien vaikuttimien tuntemista sekä kykyä erottaa hyvä pahasta ja oikea väärästä. Vain tältä pohjalta voidaan ratkaista, mitkä erilaisista kulttuurisista toimintatavoista soveltuvat suoraan tai muunnettuna uskovan elämään ja seurakunnan missioon ja mitkä eivät. Se on osa toiminnan kontekstualisointia ja seurakunnan kutsumusta.
Lopuksi kertaan kannanottoni pääteesit, jotka Ison Kirjan maisteriopiskelija Veli-Pekka Haarala on ansiokkaasti tiivistänyt:
"1. Kallinen on huolissaan siitä, pitääkö Jeesuksen seuraamisen kannalta olennainen elementti eli kristillis-eettinen pohdinta pintansa tämän ajan keskellä. Tuleeko Jumalasta enemmän itsemme näköinen kuin toisinpäin? Mitä on opetuksemme keskiössä?
2. Kallinen on huolissaan siitä, että nuorisotyöllämme on riski ohjautua toimimaan vallitsevan kulutuskulttuurin ehdoilla ja kristillisen arvomaailman kustannuksella. Kulttuuri ei ole neutraali asia.
3. Kallinen kysyy, pyrimmekö ostamaan nuorisomassojen hyväksynnän viihteellistämisen kautta. Ongelmana hän näkee vallan siirtymisen esikuvilta nuorisomassoille (curling-vanhemmuus ja kidadults-ilmiö).
4. Kallinen kysyy, onko nuorisotyössämme havaittavissa edellä mainituista johtuvia narsistisen epidemian piirteitä. Tämän kulttuurisia oireita ovat muun muassa lisääntynyt materialismi, omien oikeuksien vaatiminen, julkinen väkivaltaviihde, aggressio, itsetehostus sekä yksilöllisyyden ja oman ainutlaatuisuuden ylikorostaminen. Pitäisikö pohtia sitä, miten helluntailiikkeen nuorisotyö voisi toimia vastakulttuurina näille ilmiöille?
Nämä ovat lyhyesti ne asiat, joita Kallinen haluaisi helluntailiikkeen pohtivan, koska sillä on tekemistä erityisesti sen kanssa, ”millaiseen Jumalaan uskomme ja millaista kristillisyyttä harjoitamme herätysliikkeessämme”.
Uskoisin, että näiden pointtien pohjalta on mahdollista lähteä keskustelemaan hyvässä hengessä – toki ainoastaan silloin, jos näiden asioiden pohtiminen nähdään ylipäätään tarpeelliseksi.
Vesa Kallinen Isä ja käytännöllisen teologian jatko-opiskelija Sipoo
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...