Syvempää ymmärrystä opetukseen naisen asemasta

Ristin Voitossa on ollut keskustelua naisen asemasta helluntaiseurakunnassa. Erityisesti on keskusteltu siitä, voiko nainen toimia paimentehtävässä. Haluan ymmärtää kirjoittajien vilpittömyyttä, mutta asiaa on tärkeää lähestyä johdonmukaisesti, objektiivisesti ja hermeneuttisesti.

Mia Kainulainen kirjoitti (RV 15), että naisjohtajuuden myönteisyys on Raamatun rusikoimista ja ympäröivän maailman miellyttämistä. Väite erilaisesta suhtautumisesta Raamatun auktoriteettiin ei kuitenkaan pidä paikkansa. Näkemykset eroavat Raamatun tulkinnassa, ei siinä, miten arvovaltaisena pyhää kirjaa pidetään. Erimielisyys pastoraalikysymyksessä ei siis johdu siitä, että Raamattua arvostetaan eri tavalla, vaan siitä, että sen tekstiä tulkitaan eri tavoin.

Kirjoituksessaan Kainulainen painotti Ensimmäisen Timoteuskirjeen kolmannen luvun kohtaa, jonka perusteella hänen tulkintansa mukaan seurakunnan kaitsijan tulee olla kirjaimellisesti mies. Samassa tekstiyhteydessä mainitaan myös seurakunnanpalvelija eli diakonos, joka puolestaan on diakoniatyön edustaja. Naisten pastoraalitehtävän vastustajat eivät kuitenkaan ota kantaa naisdiakonien sukupuoleen, vaikka sekin olisi tehtävä, jos Ensimmäisen Timoteuskirjeen ehdottamia käytäntöjä pidettäisiin ikuisina säädöksinä.

Vaikka seurakunnanpalvelijoiden tulee olla ”yhden vaimon miehiä”, Raamattu kertoo aivan selvästi, että naisiakin oli seurakunnan palvelijoina. Paavali kirjoittaa: ”Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija” (Room. 16:1). Määritelmä ”yhden vaimon mies” ei siis voi tarkoittaa sitä, että kaitsijan, vanhimman ja seurakunnanpalvelijan täytyy olla sukupuoleltaan mies, koska apostolin mukaan nainen toimi tehtävässä, jossa täytyi olla ”yhden vaimon mies”.

Seemiläisissä kielissä puhutaan maskuliini-ilmaisulla myös sellaisesta ihmisryhmästä, jossa on molempia sukupuolia, sekä maskuliinimuotoa käyttäen henkilöstä, joka voi olla kumpaa tahansa sukupuolta. Esimerkiksi ryhmästä, johon kuuluu vaikkapa 50 naista ja vain yksi mies, puhuttaisiin maskuliinin monikkomuotoa käyttäen. Näin toimii myös nykyinen ranskan kieli.

Vanhimmista puhuttaessa Raamatussa käytetään maskuliinin monikkomuotoa, mutta niin tehdään myös silloin, kun puhutaan ”pyhistä” tai ”veljistä”, vaikka tiedämme niihin kuuluneen myös naisia. Näin muun muassa dekalogissa, jossa kielletään himoitsemasta lähimmäisen vaimoa. Maskuliininen ilmaisu kieltää myös naista himoitsemasta toisen miestä. Samoin kun Jeesus totesi, että joka himoiten katsoo naista, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen, hän tarkoitti tämän ajatuksen myös naisille. Jeesuksen ilmaisu ei siis ollut kirjaimellinen.

1. Tim. 3 oli Uuden testamentin kirjoittamisen aikaan tyypillinen hyveluettelo, jolla varmistettiin nimitettävän henkilön sopivuus virkaan tai luottamustehtävään. Paavalin esittämien luetteloiden pääasiallinen tarkoitus oli varmistaa, etteivät johtajiksi sopimattomat henkilöt tai harhaopettajat päässeet seurakunnan johtotehtäviin. Painopiste oli siis henkilöiden moraalisissa ominaisuuksissa, ei heidän sukupuolessaan. Voisimmeko mekin käyttää energiaa mieluummin moraalisen luonteen kuin sukupuolikysymyksen pohtimiseen?

Raamattu tulee ottaa niin kuin se on kirjoitettu, mutta ei kirjaimellisesti. Mikäli seurakunnan kaitsija olisi ”yhden vaimon mies”, miten muun muassa lesket ja poikamiehet voisivat toimia tässä tehtävässä?

Kysymystä naisen asemasta voidaan lähestyä Raamatun valossa laajemminkin, mutta kulttuuritaustaa vasten Uuden testamentin tapahtumat olivat jo radikaaleja. Jeesuksen opetuslapsina oli myös naisia ja Paavalin työtoverina toimi pastoripariskunta Prisca ja Aquila. Lisäksi naiskysymystä voidaan tarkastella käytännön teologian näkökulmasta. Esimerkiksi Etelä-Korean Soulin seurakunnassa, joka on yksi maailman suurimpia helluntaiseurakuntia, pastoreista ja vanhimmista noin 2/3 on naisia.

Valitettavasti olemme Suomessa tukkineet paljon siunausten virtoja kieltämällä naisilta sen paikan ja palvelumahdollisuuden, joka Uuden testamentin mukaan kuuluisi naisille.


Juha Hilli
MTh, seurakunnan vanhin
Kempele