Koulu elää tavallaan

Perusopetuslain 2 §:n mukaan koulun tulee tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Tehtävä on säädetty Opetushallituksen, kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien sekä koulujen ja opettajien vastuulle. Ne voivat saada tehtävässään varsin hyödyllistä ulkoista tukea eri organisaatioilta, yhteisöiltä, kansalaisjärjestöiltä sekä kansalaisilta.

Suomalaisen peruskoulun menestymistä on selitetty sisäisellä ja ulkoisella luottamuksella, delegoinnilla, opettajien ammattitaidolla sekä pedagogisella vapaudella. Hyvään kouluun liitetään usein hyvät suhteet koteihin, mikä merkitsee vuoropuhelua, vastavuoroista avoimuutta ja ystävällisyyttä sekä tasa-arvoisuuden tunnetta.

Hyvä koulu toimii erilaisissa verkostoissa, joista se saa itselleenkin rakentavia aineksia. Hyvä koulu ei synny ulkoisella kontrollilla tai arvostelemalla, vaan niin, että koulu arvioi itseään ja parantaa sen perusteella toimintaansa.

Kumppanien aktiivisuus tärkeää

Nykyiset opetussuunnitelmat on laadittu Opetushallituksen vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Opettajat alan asiantuntijoina ovat tehneet oppiaineiden opetussuunnitelmat, joita he arvioivat ja parantavat tarpeen mukaan. Huoltajien ja muiden koulun yhteistyötahojen olisi hyvä olla mukana arvioimassa koulun kasvatustavoitteita, toimintakulttuuria sekä kodin ja koulun yhteistyötä.

Koulun ”ikkunoista” näkyy runsaasti mahdollisia yhteistyökumppaneita. Koululla on kuitenkin niukasti voimavaroja selvittää kaikkien yhteistyöpyrkimyksiä tai -sisältöjä. Siksi on vain hyvä, jos yhteistyöstä kiinnostunut taho, esimerkiksi helluntaiseurakunta, ottaa yhteyttä opetuksen järjestäjään tai kouluun.

Jotkut aktiivisimmat helluntaiseurakunnat ovatkin tehneet opetuksen järjestäjien tai koulujen kanssa yhteistyösopimuksia. Jo sellaisen yksityiskohtainen valmisteleminen on sinänsä hyödyllistä: Valmistelun aikana opitaan tuntemaan toisia, ymmärtämään koulua ja sen toiminnan mahdollisuuksia sekä erilaisia rajoituksia. Lisäksi selviää, miten koulun avoimista ”ovista” mennään sisään tai miten eri koulujen sisällä on hyvä toimia.

Vaikuttaminen kannattaa

Koulun on joka vuosi laadittava vuosittainen lukuvuosisuunnitelma. Kun siinä näkyvät helluntaiseurakunnan vierailut koulussa ajankohtineen, sujuu koulun tiedottaminen niistä koteihin luontevasti, vaivattomasti ja riittävän ajoissa. Yhteistyö ”pakottaa” seurakuntaa tekemään koulutyölleen selkeän vuosisuunnitelman.

Ilkka-lehti uutisoi 22.3.2018: ”Seinäjoki tarkensi uskonnonopetuksen periaatteita kouluissa.” Eräs kaupunkilainen oli tehnyt oikaisuvaatimuksen kaupungin antamasta ohjeistuksesta, joka hänen mielestään oli perustusvaliokunnan lausunnon ja Opetushallituksen päätöksen vastainen. Lopputulos oli, että kaupunki valmisteli ohjeistuksen uudelleen. Kaupunkilainen oli ollut selvillä, millaisista ”ovista” mentiin sisälle ja miten.

Koulun ja kotien vuorovaikutus on toiminut ennenkin. Aloitin syksyllä 1958 Jämsässä kansakoulun neljännen luokan. Yläluokkalaisina saimme käyttää koulun lainakirjastoa. Tavan mukaan vein valitsemani kirjat lainauskorttiini merkittäviksi. Ankara opettajamme August Huurre pyöritteli vähän pidempään yhtä kirjaa, mutta sanoikin sitten hyvin lempeästi: ”Matti, näytäthän tätä sitten isällesi?” ”Opettaja taitaakin olla isän kanssa samaa mieltä!” aavistelin.

Ollessani jo lukiossa isä kertoi käyneensä tuolloin syyskesällä Huurteen luona: ”Me juteltiin kahvikupin ääressä helluntailaisuudesta, puukäsitöistä ja monesta muustakin.”

Matti Kangasoja

Kirjoittaja on opetusneuvos.