Suomi on poikkeusoloissa ensimmäistä kertaa sitten sotavuosien. Olemmeko nyt kansana yhtään sen valmiimpia kuin olimme silloin edessä olevaan tuntemattomaan? Ovatko seurakunnat ja me uskovina paremmin hereillä?
Joku sanoo, että virusepidemiaa on liian dramaattista rinnastaa sotaoloihin. Poikkeustila on varmasti monella tavalla erilainen mutta ihminen huolineen ja pelkoineen sama.
Sodassa vihollislinja oli tiedossa, nyt vaara vaanii piilossa. Suuri haaste on saada ihmiset ymmärtämään, että kauppareissut tai kuoroharjoitukset voivat olla hengenvaarallisia. Fyysiset kontaktit rukouskokouksissa ja urheilukatsomoissa ovat kuin lähimmäisen raahaamista miinakentälle; jos ei omalle kohdalle osukaan, niin kaverille voi käydä huonosti. Pahimmillaan ihminen itse omalla käyttäytymisellään edistää näkymättömän vihollisen etenemistä.
Vyörytys ei ikävä kyllä lopu tähän. Terveyskriisin keskellä on jo globaali talouskriisi. Työttömyys, velat ja konkurssit uhkaavat kaatua päälle, pörssit syöksyvät ja säästöt hupenevat.
Terveys ja talous – moni on rakentanut elämänsä näille turvaverkoille, jotka nyt repeilevät. Seurakunnilla ja meillä uskovilla on merkittävä tehtävä lohdutuksen ja rohkaisun tuojina, elävän sanan esillä pitäjinä.
Tämä ei ehkä ollut se tapa, jolla luulimme ihmisten hakeutuvan perimmäisten kysymysten äärelle. Eivätkä toimintatavatkaan voi olla niitä, joihin meillä olisi ollut vuosikymmenten harjaannuttamat rutiinit. Seurakuntien seinät eivät voi pullistella osanottajista eikä massakokouksia tähtipuhujineen järjestetä. Evankeliointia näissä oloissa ei tee ”joku muu”, vaan meistä jokainen, myös elämällään. Nyt tarvitaan sitä yksilöuskovaa, ”nälkäistä”, joka kertoo ”toiselle nälkäiselle mistä saa leipää”. Sille lähimmäiselle on tilausta, joka toimittaa ruokakassin vanhuksen oven taakse tai sujauttaa setelin irtisanotulle tai lomautetulle yksinhuoltajalle. Aito, rinnalle tuleva rakkaus, on nyt vastalääkkeemme pelkoon ja epävarmuuteen.
Omat ajatukseni kulkeutuivat sotavuosien poikkeusoloihin talvisodan 80-vuotismuiston kirkonkelloja kuunnellessa. Olin edellisenä iltana istunut muiden puoluejohtajien tavoin Säätytalolla kuuntelemassa tilannekuvaa, ja ymmärsin, että valmiuslain käyttöönotto on oikeasti edessä. Niissä tunnelmissa kaivoin esille presidentin Kyösti Kallion rukouksen, jonka hän piti Nivalan kirkossa itsenäisyyspäivänä 1939 Suomen oltua vain viikon talvisodassa.
Rukous on tilanteen inhimillisen toivottomuuden ymmärtäneen päämiehen hätähuuto kansansa puolesta. Ei ollut sellaista armeijaa tai aseistusta, millä voitaisiin pärjätä. On ainoastaan suuri Jumala ja hänen armonsa. Vielä pysäyttävämpää rukouksessa on sen nöyryys. Armon eteen polvistuminen lähtee oman syntisyyden tunnustamisesta. Poissa on kaikki pateettisuus. Ainut voitto, mistä kerskata, on Golgatan sovitustyö.
Ja hädän hetkellä tämä kansa rukoili. Talvisodan ihme ei tapahtunut vain rintamalla, vaan yhtä lailla kodeissa ja kirkoissa. Me emme ole onneksi sodassa ja moni asia on tänään toisin, mutta saakoon tuon poikkeusolojen rukouksen henki laskeutua meihin kaikkiin.
Sari Essayah
Kirjoittaja on kansanedustaja ja KD:n puheenjohtaja.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...