Vanhoillisen herätysliikkeen piiristä helluntaiseurakuntaan siirtynyt nuori mies oli ilmeisen tosissaan. Hänen ripittäytymisensä ei ollut mitään epämääräistä ”Herra tietää” -huokailua, vaan hän ojensi nuorelle pastorille paperin, pitkän listan. Arvelin siinä olevan luettelon kaikista hänen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
– Siinä pitäisi olla nyt kaikki, hän vakuutti lähes uhmakkaasti valmistautuen kuulemaan tuomionsa.
Taittelin paperin sitä lukematta ja ojensin sen hänelle takaisin.
– Eiköhän Jumala ole nämä jo nähnyt, totesin asiaa sen enempää kommentoimatta.
Miehen ehdottomuudella oli kuitenkin selkeä päämäärä.
– No, sitten rukoillaan. Rukoillaan sitä Pyhää Henkeä minullekin, mies sanoi ja polvistui enempiä jahkailematta.
Nuoren miehen ehdottomuus ja määrätietoisuus saattoivat vuorostaan sielunhoitajan hämmennykseen. Polvistuin kömpelönä hänen viereensä. Lapsuuskodista perimällään ehdottomuudella hän pyrki sisälle helluntaikokemukseen, josta oli niin paljon kuullut. Arvasin, että hän oli kokenut jo monet nuorisotapahtumat jälkikokouksineen. Ja pettymyksineen. Tämä oli siis hänen viimeinen puristuksensa.
– Sinä olet kai yrittänyt tätä ennenkin? kysyin vain jotakin sanoakseni ja katkaistakseni hiljaisuuden.
– Kyllä! Kaikkeni olen yrittänyt, mies vakuutti kädet ristissä ja silmät tiukasti suljettuina.
Vaistosin yllämme leijuvan vaatimuksen, jonka hän kohtasi uhmakkaana ja minä avuttomana. Tilanteen laukaistakseni hapuilin avukseni evankeliumin armahtavia ajatuksia.
– Jospa et niin tavattomasti yrittäisi. Onhan se armokin olemassa, selitin yrittäen rimpuilla ahtaasta avarammalle.
Mies vierelläni jännittyi entisestään. Kädet puristuivat entistä tiukemmin ristiin.
– Hyvä on. Minä yritän olla yrittämättä, hän sanoi rystyset valkoisina.
Sillä kertaa kireäksi puristunut tilanne repesi vapautuneeksi nauruksi. Ehkä se oli juuri se, mitä minä ja hän, me ahtaalle ajetut, eniten tarvitsimme.
Eräänä kesänä leiriläisten olisi pitänyt olla jo nukkumassa, mutta en ollut millään raaskinut keskeyttää nuorten rukouskokousta, jonka päätteeksi joukko poikia kirmasi vielä saunarantaan. Kuuntelin hiljaista kesäyötä, kun peilityyneltä järveltä kantautui yllättäen äänenmurrostaan potevan pojan römäkkä ääni.
– Hyvin menee, mutta menköön!
Ymmärsin, että öisellä järvellä kelluva nuori hihkaisi näin itsensä irti monista ennakko-odotuksista ja vaatimuksista. Tiesin hänen tarinansa, hänen epävarmat askeleensa. Ja kaiken sen keskellä hän oli vähän aikaisemmin kokenut oman helluntainsa ja uhkui siksi elämää. Se oli kietonut syleilyynsä tuon orpouteensa unohtuneen ja murtautunut ilmoille kielilläpuhumisena ja vapautuneena kiitoksena. Ja siksi kesäyössä raikui tuo perin omintakeinen ylistys.
On totta, että joskus Pyhän Hengen täyteyden odotus on kiertynyt kireäksi vaatimukseksi. Joillekin se on riittävä syy karttaa kaikkea puhetta helluntaista. On kuitenkin kohtalokasta, jos virheet ja väärät painotukset vieraannuttavat meidät siitä lupauksesta, jonka Raamattu meille antaa: ” –– te saatte lahjaksi Pyhän Hengen ––” (Ap.t. 2:38). Ja tämä lahja odottaa edelleen vastaanottajia.
Heimo Enbuska
Kirjoittaja on Kuopion helluntaiseurakunnan johtava pastori.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...