Jeesuksen vertauksessa Abraham sanoi tuonelassa rikkaalle miehelle, että tämän ja Lasaruksen välissä on syvä juopa, jota kukaan ei voi ylittää. Vaikka seurakunnissa ei ole tuonelan kuiluja ainakaan joka nurkalla, meillä on kuitenkin erottavia railoja. Yksi näistä on suuri aivojuopa, joka jakaa ihmiset sen mukaan, mikä on heidän suhteensa karismaattisuuden ja järjen sekoittamiseen.
Monessa karismaattisessa seurakunnassa aivojuovan toisella puolella ovat ne, joilla on luonnollinen viehätys järjen käyttöön ja loogiseen ajatteluun. Heidän mukaansa Jumala on luonut myös järjen, joten sitä voi ja pitää käyttää myös uskonasioissa. Toisella puolella ovat monet karismaatikot, jotka hahmottavat uskon ja järjen kuin öljyksi ja vedeksi, joita ei edes voi sekoittaa toisiinsa. Hengellinen olkoon hengellistä, maallinen maallista.
Näiden ajattelujen välisellä ei-kenenkään maalla ei ole tungosta. Toisella puolella ovat ”aivouskoiset”, ”hengettömät” ja ”kirjanoppineet”. Heitä varoitetaan siitä, että kirjain tappaa ja järjen kahleiden sotkeminen uskoon karkottaa Hengen. Toisella puolella ovat ”koheltajat” ja ”älyttömät”. Heitä ammutaan sillä, että Jumala on luonut ihmisille myös aivot, joita myös pitäisi saada käyttää.
Itse pidän tilannetta ongelmallisena. Haluan olla karismaattinen, mutta en voi mitään sille, että pääni tahtoo etsiä loogisia lainalaisuuksia myös uskon kohdalla. Kuitenkin alun perin lähestyin uskoa mysteerinä, josta on mahdollista saada tietoa vain hengellisten gurujen näyistä. Raamattua saattoi ymmärtää vain, jos David Wilkerson tai Mike Bickle kertoivat, mitä mikäkin todella tarkoittaa. Teologia tarkoitti näiden valaistumisten tottelemista. Kuitenkin älylliset kysymykset jaksoivat jäytää mieltäni.
Kun aloin opiskella teologiaa, sain jatkuvasti osuvia vastauksia kysymyksiini, jotka olivat termiitteinä kalvaneet uskoani. Jouduin silti pohtimaan, miten saisin pidettyä tutun hengellisyyden vireessä muuttuneessa tilanteessa. Olisiko siis pitänyt valita joko järki tai karismaattisuus?
En kuitenkaan tahtonut valita poteroani aivojuovan jommalta kummalta puolelta. Kaipasin syvää hengellisyyttä mutta yhtä paljon myös sitä, että voin ruopata uskon vaikeita kysymyksiä ilman pelkoa, että kaikki haihtuisi ilmaan. Toivoin voida lukea teknistä raamattukommentaaria ja mennä sen jälkeen ylistyskokoukseen vaihtamatta päätäni välillä.
Nykyisen vastakkainasettelun ongelmana on, että meillä on enemmän hävittävää kuin voitettavaa. Juureva teologia ja kokemuksellinen hengellisyys voivat yhdessä tarjota monelle paikan helluntailiikkeessä. Mukana on aina koulutetumpia nuoria, jotka eivät voi nostaa hattua ja jatkaa eteenpäin, sillä he tarvitsevat vastauksia. Samoin moni kaipaa karismaattista hengellisyyttä.
Onko meillä siis tilaa ihmisille, jotka tarvitsevat molempia? Voisi olla tarpeellista, että kukkulat saisivat sortua ja laaksot tasoittua tämän erottavan kuilun ylle.
Markus Mäenpää Kirjoittaja on kaksosten isä, osa-aikainen pastori ja teologian jatko-opiskelija.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...