Uunipesästä kuului palavien koivukalikoiden rentouttava humina.
Välillä kiuas sihahti äkäisesti, kun siihen heitettiin kipollinen vettä. Muuten
rantasaunassa oli ihan hiljaista.
Elettiin 1990-lukua. Istuimme siinä lauteilla vierekkäin.
Katselimme ikkunasta lammella uivaa telkkäpoikuetta ja lempeän kesätuulen
heiluttamia koivun oksia. Kukin löylymiehistä oli vaipunut syviin ajatuksiinsa.
Meitä oli saunassa kolme sukupolvea: isäni, minä ja
teini-ikäinen poikani. Isä istui lähimpänä kiuasta ja heitteli löylyä. Minä
olin keskellä ja poika oli kiivennyt lauteiden toiseen reunaan.
Yhtäkkiä minulle tuli merkillinen déjà vu -tunne;
ihan kuin olisin elänyt tällaisen hetken joskus aikaisemminkin. Ja samassa
muistin, että ollessani vielä pieni poika olin istunut juuri samalla tavalla
pappani ja isäni kanssa saunan lauteilla. Silloin vanha pappani heitteli
löylyä, parasta työikäänsä elävä isäni istui keskellä ja minä pikkupoikana
lauteiden toisessa päässä.
Tuosta saunomisesta oli kulunut jo vuosikymmeniä. Pappaa ei
enää ollut. Hän kuoli ollessani armeijassa. Ja sukupolvet olivat siirtyneet
uusiin asemiin lauteilla.
Nyt myös alussa kuvatusta saunamuistosta on vierähtänyt pari
vuosikymmentä. Isä poistui lopullisesti lauteilta vuonna 2007, ja minä siirryin
perheemme vanhimpana löylynheittäjäksi.
Lauteilla on taas uusi järjestys. Pojastani on tullut jo
nuori perheenisä, ja minä saan olla hänen suloisen pikkupoikansa pappa.
Oikeasti teen vasta tuttavuutta tämän uuden roolini ja tulokkaan kanssa.
Rantasauna rakennettiin samana kesänä, kun poikani syntyi.
Siinä on otettu vuosien varrella monet makoisat löylyt. Joskus lauteilla on
istuttu ihan hiljaa. Toisinaan siellä on vastottu innokkaasti elämänkulkua
pohtien ja ystävien kanssa keskustellen.
Sauna on merkillinen paikka. Ihan kuin siellä olisi jotenkin
helpompi olla alastomana myös oman elämänsä edessä ja löytää kosketusta siihen,
mikä on totta ja tärkeää.
Jälleen kerran istun hiljaisen kesäsaunan lauteilla. Samalla
tajuntaani nousee ajatus, joka hätkähdyttää. Se tunkee mieleen selkeänä,
varmana ja ehdottomana: minä itse olen seuraava lauteilta poistuja.
Tartun löylykippoon ja heitän vettä kiukaalle. Se sihisee samoin
kuin 1960-luvulla oman pappani seurassa.
Ajatukseni tähyävät varovasti tulevaa. Kuluu ehkä muutamia
vuosia, ja jonakin päivänä poikani on siirtynyt löylynheittäjän paikalle. Siinä
hän oman poikansa kanssa muistelee minua, aiemmin elänyttä pappaa, joka koetti
kirjoitella jotain lehtiinkin. Muut ihmiset ovat jo aikaa sitten unohtaneet,
mutta poika muistaa vielä.
”Kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole, eikä hänen
asuinsijansa häntä tunne”, sanoi Daavid psalmissaan. Sitten hän jatkoi yhtä
varmasti: ”Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka
pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen
uskollisuutensa.”
Hymyilen mielessäni ja heitän taas kipollisen vettä.
Leevi Launonen
Kirjoittaja on eläköitymistä opetteleva entinen Ristin
Voiton päätoimittaja.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...