Vaikka nykyaikana tabut on ajettu alas ja kaikki
hyväksytään, on olemassa asioita, joista ei mielellään puhuta. Yksi
tällainen on selibaatti. On kauhistuttavaa ajatella, että joku puhuu elämästä, jossa jollekin hyvin voimakkaalle tarpeelle sanotaan ei.
Ja ollaanpa rehellisiä: myös kristityille seksistä
pidättäytyminen on menneisyyden häpeätahra. Mikäli asia tulee puheeksi,
sanoudumme välittömästi irti selibaattiin liittyvistä kaiken maailman kirkkoisien pötypuheista.
Me emme ole seksikielteisiä, tulkoon se selväksi. Mutta
hetkonen. Onko meidän tarinamme seksuaalisuudesta sittenkään oikea?
Tosiasiassa monet evankelistahenkiset kristityt haluavat
ujuttaa apologeettiset lonkerot myös seksuaalisuuteen, josta muinoin
vaiettiin mutta nyt nuortenilloissa paljon puhutaan. Emme halua olla ahdistavia ihmisiä. Ja tietenkin muistamme sanoutua irti
katolisen kirkon selibaattikäsityksestä kaikkien skandaalien keskellä.
Mutta jos käsityksemme selibaatista on vaikkapa se, että se
on a) epäterveellistä halujen tukahduttamista, b) kehon
vihaamista tai c) vajaan elämän elämistä, se paljastaa, miten kapea
käsitys meillä on ihmisyydestä tai ylipäänsä elämästä.
Myönnettäköön: olemme aikamme kasvatteja. Olemme alkaneet huomaamattamme nyökytellä ajatukselle, että elämän tulee olla onnea ja mielihyvän hankkimista. Siinä sivussa
olemme omaksuneet myös käsityksen, että keho on kuori ja
seksuaalisuus ihmisen ydin. Se on aluetta, jossa todellinen minä asuu, ja
niin seksuaalisia haluja on elettävä todeksi.
Vannomme tämän tarinan nimeen ja kauhistumme rajoitusten tai uhrausten äärellä. Mutta nyt herätyskello soi meille
seksuaalivallankumouksen ja Freudin jälkeisen maailman lapsille.
Mitäpä jos ne ”ahdasmieliset” varhaiskirkon
selibaattiaskeetit eivät itse asiassa olleetkaan kehoa vihaavia dualisteja? Mitäpä
jos he ottivatkin vakavasti sen, että ihminen on ruumis ja sielu –
Luojan luoma kaunis kokonaisuus – ja että kristittynä on mahdollista
elää vain ja ainoastaan kehollisena ihmisenä?
Keho annetaan Jumalan palvelukseen, koska ihminen on
kutsuttu antamaan itsensä kokonaisena olentona Luojalleen. Näinpä
sitten päädymmekin pohtimaan tarkoin, mitä kehollamme teemme.
Osa varhaiskristityistä päätti antaa kehonsa valtakunnan
palvelukseen. He muistivat joka päivä, miksi olivat uhrautuneet, eivätkä he eläneet selibaatissa rankaistakseen itseään tai kehoa.
Heillä oli vaihtoehtoja elää ihmisolentoina opetuslapsen elämää, ja
yksi vaihtoehto oli tämä.
Askeetikkojen elämäntyyli oli hyvin konkreettinen osoitus
sekä heille itselleen että muille siitä, miten ruumiista voi
tulla evankeliumin ja tulevan toivon julistus ja areena.
Seurakunnan seksuaalijulistuksen keskellä pohdin, onko
meillä tilaa teologialle selibaatista, uhrauksista tai
kärsimyksestä. Emme kai vain ole kutistaneet ihmistä viettien orjaksi tai
seksuaaliseksi suuntautumiseksi?
Sara Saarela
Kirjoittaja on teologian maisteriopiskelija ja
kirjailija.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...