”Älä tee itsestäsi numeroa. Luuletko olevasi jotakin?” Näillä sanoilla kasvatettiin suomalaislapsia vuosikymmenten ajan. Jos tätä ei sanottu ääneen, viesti välittyi katseesta: mene muualle siitä esiintymästä, riikinkukko.
Moni meistä kasvoi rooliin. ”Vaikea lapsi” on vaikea aikuinen. ”Rasavilli poika” pyrkii edelleen hakemaan huomiota kovaäänisyydellä. ”Kiltti tyttö” ansaitsee hyväksyntää muita pyyteettömästi palvelemalla. ”Hikarista” tuli professori, vaikka oikeasti hän olisi halunnut taiteilijaksi.
Internet käänsi kaiken päälaelleen, ja sekös vanhempaa sukupolvea (johon minäkin taidan jo kuulua) kummeksuttaa. Tämä aikakausi huutaa: ”Tee itsestäsi numero! Päätä mitä ja kuka olet ja pysy siinä, paitsi että ole huomenna enemmän kuin tänään. Varasta huomio!”
Kaikesta voi nykyään tehdä julkista. Videoblogin aiheeksi kelpaa kananmunan paistaminen siinä missä päivän asu. Muista myös ottaa selfie kaikissa sellaisissa paikoissa, jotka kuvastavat sitä, millainen olet päättänyt olla. Mene naimisiin kameroiden edessä ja katso, montako jakoa tai tykkäystä saat. Imagen toimituspäällikön Joanna Palménin mielestä (kolumni 6.9.2016) tässä ei ole kyse sen kummoisemmasta kuin siitä, että entisaikaan kokoonnuttiin lomamatkadiojen äärelle ja jaettiin kokemuksia. Ehkäpä ei.
Periaatteessa elämme erilaisuuden ja persoonallisuuden kulta-aikaa. Bloggaajat ovat keskenään erilaisia, joten ei voi väittää, etteikö ihmisen persoona tulisi jollakin lailla esille myös nykyisenä verkkoaikakautena. Aitouden sanotaan myös olevan sosiaalisessa mediassa suosittujen hahmojen valttikortti. Ihmiset ovat herkkiä tunnistamaan, milloin joku esittää jotakin muuta kuin on.
Mutta jos minua katsotaan, enkö siinäkin saa aina jonkinlaisen roolin?
RV 37:n pääuutisessa huomioni varasti vloggaaja Amos Soivion viimeinen repliikki: ”Vanhimmistovelikelpoinen tubettaja ei käy. Pitää olla tiettyä rosoisuutta.” Toisen keskustelun aihe on, eikö vanhimmistoveljessä muka saisi olla rosoisuutta? Tähän kolumniin sopiva kysymys on puolestaan se, että ilmeisesti jos aiot pärjätä sosiaalisen median kyllästämässä maailmassa, ihan kiva, tavallinen tai keskiverto ei riitä. On oltava jotakin läkähdyttävän hauskaa, erityisen outoa, kaikkia kohahduttavaa, syvälle mieleen painuvaa. Koukuttavaa. On ehdottomasti oltava ”jotakin” – sitä, mitä entisaikojen suomalainen kasvatus niin voimalla vastusti.
Välillä näyttää siltä, että olemme vain siirtyneet rooleista toisenlaisiin rooleihin. Ennen pelättiin, että minuun kiinnitettäisiin huomiota, nyt pelätään sitä, että kukaan ei huomaakaan.
En vastusta nuorten tai vanhempienkaan videoblogiharrastusta. Pienen paikkakunnan kasvattina ja pienen herätysliikkeen jäsenenä näen sosiaalisten ympyröiden laajenemisen internetin avulla vain hyvänä asiana. Mutta toivoisin jokaiselle nähdyksi tulemisen kokemusta sellaisena kuin olemme: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani” (Ps. 139:16). En luule olevani jotakin. Tiedän, kuka olen.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...