Pienenä pelkäsin ukkosta. Enkä vain vähän, vaan todella pahasti. Pystyn jäljittämään hetkenkin, jona kammo jyrinää ja salamoita kohtaan syntyi. Päivä oli ollut aurinkoinen ja lämmin. Lähdimme uimaan meren rantaan. Mukana oli lapsia, vanhempia ja mummini. Korkeat aallot enteilivät myrskyn tuloa mutta tekivät uinnista hauskaa. Jostain syystä käsitin, että menisimme rannasta mummin luo, ja halusin olla perillä ensin. Tämä onnistuikin, mutta kun odottelin mummin katoksen alla toisia, he eivät koskaan tulleet. Sitten myrsky rysähti päälle oikein kunnolla.
Kun sade piiskasi, puut huojuivat uhkaavasti ja taivas rymisi ja välkkyi, pelko sai pikkutytöstä otteen. Lähdin juoksemaan kotiin. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja ulvoin kauhusta. Ääni kantautui varmasti kauas, koska kun tulin viimeiseen mutkaan, isäni juoksi vastaan ja vei minut turvaan kotiin. Rajuilma loppui aikanaan, mutta pelko sitä kohtaan jäi. Aina ukkosen noustessa ikävä tunne jäädytti minut. Pahimmat koiranilmat elin läpi kotona peiton alla, joskus isäni sylissä. Vasta vuosia myöhemmin totesin ukkoskammon lähteneen. Mikä vapaus se olikaan.
Tällä hetkellä elämme eräänlaisen ukkosmyrskyn alla. Koronavirus on vetänyt yhteiskunnat tilanteeseen, joka varmasti pelottaa monia. Vähimmillään huoli koskee työn ja koulujen hoitumista, mutta monilta myrsky on jo vienyt työn tilapäisesti tai lopullisesti. Myrsky iskee julkiseen ja kotien talouteen, lomasuunnitelmiin, valmistujaisiin, tapahtumiin ja ihmissuhteisiin. Koronavirus ei jyrise tai salamoi, mutta se tekee kauaskantoista jälkeä ja luo maailmaan suurempaa epävarmuutta kuin vuosikymmeniin. Tässä vaiheessa sen jälkiä voi vasta arvailla.
Koronamyrsky voi paljastaa jotakin myös kristillisyydestämme. On hämmentävän helppoa varmistaa vain omat ruokavarastot, seurata nettiuutisia ja miettiä, että eiköhän tässä pärjätä päivä kerrallaan. Ei oikein edes tiedä, miten tämmöisessä myrskyssä pitäisi elää. Koronamyrsky ei välttämättä osoita uskovia muita jalommiksi tai rohkeammiksi. Mutta se voi nostaa pintaan sen, mistä uskossa on kyse: ei meistä, vaan Jumalan armosta, hänen ansiottomasta rakkaudestaan meidän osaksemme.
Evankeliumi ei koskaan aiemminkaan ole ollut sanoma hyvästä ihmisestä vaan hyvästä Jumalasta. Pääsiäisen tunnusmerkit, Jeesuksen tyhjä risti ja hauta, ovat todisteita tästä. Tänä normaalia rauhallisempana pääsiäisenä meillä onkin erityisen hyvin aikaa kiittää Jumalan armosta, jonka varassa voimme elää myrskyssäkin.
Kukaan ei toivo elämäänsä hätää, mutta joskus vasta hälytystila ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Aikoinaan kun pelkäsin ukkosta mummin katoksessa myrskyssä, tuli vain halu päästä kotiin turvaan. Jospa koronamyrsky saisi niin mahdollisimman monet uskovat kuin vielä ilman Jeesusta elävätkin juoksemaan turvaan Isän syliin.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...
